OSA 1/6: Rintamamiestalon rakenne paljastaa aikakauden haasteet

Rintamamiestalot rakennettiin pääosin 1940- ja 1950-luvuilla, jolloin Suomessa oli suuri tarve nopealle asuntorakentamiselle. Taloille on tyypillistä 1½-kerroksinen rakenne, kellari, jyrkkä harjakatto ja keskellä sijaitseva tulisija. Rakentaminen perustui usein saatavilla oleviin materiaaleihin ja talkootyöhön.

Monissa rintamamiestaloissa on tuulettuva alapohja eli rossipohja, jonka toiminta edellyttää kunnollista tuuletusta. Jos alapohja ei tuuletu riittävästi, sinne voi kertyä kosteutta, joka aiheuttaa lahovaurioita, homekasvustoa ja sisäilmaongelmia. Alapohjan kunto kannattaa tarkastaa säännöllisesti ja varmistaa, että tuuletusaukot ovat esteettömät.

Varhaisimmat rintamamiestalot saattoivat olla vielä hirsirunkoisia, mutta pääsääntöisesti niissä käytettiin puurunkoista rankarakennetta. Ulkoseinien sisällä ei usein ollut eristeitä tai eristys oli hyvin ohut. Myös höyrynsulkuja ei käytetty, mikä voi aiheuttaa ongelmia nykyaikaisissa korjauksissa, jos rakenteet eivät enää pääse kuivumaan luonnollisesti.

Monissa rintamamiestaloissa välipohjat on rakennettu harvalaudoitukselle ja täytetty purulla. Tämä rakenne ei vastaa nykypäivän vaatimuksia ääneneristykseltä eikä paloturvallisuudelta. Mikäli vanhoja lattioita avataan, kannattaa samalla parantaa sekä ääneneristystä että paloturvallisuutta nykymääräysten mukaisesti.