Miten rintamamiestalo on rakennettu?
Rintamamiestalon eristys alkaa rakenteiden selvittämisestä
Rintamamiestalon eristys vaatii aina rakenteiden selvittämistä ennen korjausta. Talon ikä, alkuperäiset materiaalit ja myöhemmät remontit vaikuttavat siihen, miten seinät, yläpohja, alapohja ja kellari kannattaa eristää.
Näennäisestä samankaltaisuudestaan huolimatta jokainen rintamamiestalo on yksilö. Jo tyyppitalomalleja eri muunnelmineen oli satoja, lisäksi kukin suunnittelija ja rakentaja saattoi muokata tilaratkaisuja omiin tarpeisiinsa sopiviksi.
Myös rakenteita ja niiden liitos ynnä muita detaljeja muunneltiin saatavilla olevien materiaalien, rakentajan taitojen ja ideoiden – sekä hyvien että huonoiksi osoittautuneiden – mukaan.
Ajan myötä ja materiaalipulan helpottuessa myös tyyppirakenteet muuttuivat; rakenne- ja eristyspaksuus kasvoivat, rakenteet monimutkaistuivat ja niissä voitiin käyttää kalliimpia materiaaleja ja tarvikkeita. Siksi "tyypillisiä" rakenteita voidaan esitellä vain hyvin yleisluontoisesti ja suuntaa antavasti.
Alkuperäisten rakenteiden kirjon lisäksi myös korjauksia on tehty eri aikoina lukemattomin eri tavoin, joten korjaukseen ryhdyttäessä rakenteet on aina selvitettävä tapauskohtaisesti.
Perustukset rintamamiestaloissa
Yleisimmin käytettiin niin sanottua säästöbetonia, jossa valun joukkoon lisättiin kiviä kalliin sementin menekin pienentämiseksi. Raudoituksessa käytettiin kaikkea mahdollista jäte- ja purkutavaraa kanaverkosta alkaen.
Rintamamiestalojen perustukset pyrittiin mahdollisuuksien mukaan ulottamaan roudattomaan syvyyteen. Perustusten kunto vaihtelee kuitenkin paljon, sillä siihen vaikuttavat betonin laatu, raudoitus, maaperä, routiminen, vedenohjaus, salaojitus ja myöhemmät korjaukset. Ennen kellarin tai sokkelin eristämistä perustusten kunto ja kosteustekninen toiminta on selvitettävä tapauskohtaisesti.
Rintamamiestalojen kellarien seinät olivat yleensä eristämättömiä, mutta kosteassa perusmaassa tehtiin kosteudeneristys sisäpintaan siveltävällä bitumilla. Pesutilojen ja talouskellarin kohdalla saatettiin lämmöneristeenä käyttää lastuvillalevyä tai tuuletusraollista tiilimuurausta.
Rintamamiestalojen ulkoseinäratkaisut
Rintamamiestalon kantavana rakenteena toimii sahatavarasta – 2"x4" tai 2"x5" – tehty pystyrunko. Tolppavälit lämpöeristettiin tavallisesti sahanpurulla ja/tai kutterinlastulla, mutta pahimman materiaalipulan aikana saatettiin käyttää jopa metsäsammalta tai turvepehkua.
Rungon ulkopuolelle naulattiin oksapahvi tai rakennushuopa, 45°:n kulmaan asennettu vinolaudoitus, toinen rakennushuopa ja pysty- tai vaakasuuntainen verhouslauta. Myös rappaus on varsinkin uudempien rintamamiestalojen tyypillinen ulkoverhoustapa.
Rungon sisäpuolella oli taas kerros oksapahvia tai rakennushuopaa, vaakalaudoitus ja pintarakenteena esimerkiksi maalattu tai tapetoitu pinkopahvi tai huokoinen puukuitulevy.
Tiivistämisestä huolimatta purueristys painuu ajan mittaan. Siksi rintamamiestalojen runkorakenteeseen ei saanut asentaa vaakasuoria tai vinoja välipuita, jotka estäisivät painumista. Lisäksi sisäpuolinen laudoitus suunniteltiin siten, että eristettä pystyttäisiin helposti lisäämään seinän yläpäähän, vaakarakenteiden ja ulkoseinän liitoskohtiin sekä ikkunoiden alle.
Väliseinät tehtiin rankarakenteisina ulkoseinien tapaan kuitenkin niin, että rungon molemmin puolin on edellä kuvatun sisäpuolen kaltainen rakenne.
Korjausrakentamiseen soveltuvia Finnfoam-eristeratkaisuja
Rintamamiestalon seinärakenne pitää selvittää ennen eristystavan valintaa. Purueriste, vanhat rakennuspaperit, mahdolliset myöhemmät korjaukset ja rakenteen kuivumissuunta vaikuttavat siihen, voidaanko lisäeristys tehdä sisäpuolelta, ulkopuolelta vai osana laajempaa korjausta.
Finnfoamin ratkaisuista seinien lisälämmöneristykseen soveltuvat kohteesta riippuen FINNFOAM-eristyslevyt ja FF-PIR-eristeet.
Kun sisäpuolisen lisäeristyksen rakennepaksuus halutaan pitää mahdollisimman pienenä, vaihtoehtona on FF-PIR polyuretaanieristeet. PIR- eristeet ovat yleisesti markkinoilla käytetyistä lämmöneristeistä lämmöneristyskyvyltään tehokkaimpia. Finnfoamin mukaan alumiinipintainen polyuretaanieriste FF-PIR AL on korjausrakentamisessa yleisimmin käytetty, jonka koko on 600 × 2400 mm. Saumat, ala- ja yläreunat sekä läpiviennit tiivistetään valmistajan ohjeen mukaan joustavalla saumavaahdolla.
Finnfoamin mukaan lisälämmöneristys voidaan toteuttaa myös normaaleilla puolipontatuilla FINNFOAM-eristyslevyillä tai FF-PIR-eristeillä.
Vanha höyrynsulku tai muu tiivis kerros on selvitettävä ennen sisäpuolista lisäeristystä. FF-PIR-eristelevykerros voi Finnfoamin ohjeen mukaan toimia rakenteessa sekä lisälämmöneristeenä että höyrynsulkuna, kun saumat, reunat ja läpiviennit tiivistetään ohjeiden mukaisesti. Vanhaan rakenteeseen ei pidä lisätä uutta tiivistä kerrosta ilman, että rakenteen kosteustekninen toiminta on arvioitu.
Ala-, väli- ja yläpohjien toteutus rintamamiestaloissa
Vaakarakenteiden kantavia palkistoja ei pientaloissa tarvinnut laskea tapauskohtaisesti, vaan ne löytyivät taulukoista jännevälin ja kuormituksen perusteella. Eristeistä antoi jokaiselle rakentajalle jaettu Maatalouden rakennusopas (1947) seuraavia ohjeita:
a) Täytteenä käytetään konehöylälastua, laatikkotehtaan sahajauhoa, turvepehkua, sammalta, päistäriä, vaneritehtaan sorvinpurua, jotain muuta sopivaa ainetta tai edellä mainittuja sekoitettuna. Täytteen tulee ehdottomasti olla kuivaa.
Siihen on hyvä sekoittaa jonkin verran kuivaa sammutettua kalkkia ja lasinsiruja (rottien ja hiirien varalta). Täytekerroksen vahvuuden kylmiä tiloja vastaan tulee olla vähintään 35 cm. Täyte on sullottava tiukkaan, erikoisesti seinänvierustat on täytettävä huolellisesti.
b) Painotäytteeksi soveltuvat hyvin kuivat muuraus- ja rappausjätteet sekä kuumentamalla kuivattu hiekka ja savi. Painotäytekerroksen vahvuus on noin 5 cm.
c) Erikoistäyte tulee kysymykseen ullakkohuoneiden vesikattoa vastassa olevissa viistoissa laipiorakenteissa. Näissä on rakennetilan säästämiseksi parasta käyttää tavallisten täyteaineiden asemesta teollisuusvalmisteisia eristyslevyjä (aaltolevyt, takoliitti, insuliitti, pankaniitti yms.), jotka vaativat vähän rakennekorkeutta. Vesikaton ja eristyskerroksen väliin on varattava avoin ilmarako ja suojattava rakenne kosteudelta esimerkiksi vuoraushuovalla.
Lämmöneristeen ja painotäytteen välissä käytettiin rakennuspaperia tai sanomalehtiä.
Korjausrakentamiseen soveltuvia Finnfoam-eristeratkaisuja
Rintamamiestalon ala-, väli- ja yläpohjissa eristystapa valitaan aina rakenteen mukaan. Vanhoissa vaakarakenteissa voi olla purua, kutterinlastua, painotäyttöä, rakennuspaperia ja myöhempien korjausten kerroksia. Ennen eristeen lisäämistä pitää varmistaa, miten rakenne tuulettuu ja mihin suuntaan se kuivuu.
Yläpohjien ja seinien korjausrakentamisessa voidaan käyttää FF-PIR-eristeitä kohteen rakenteen mukaan. Vanhoja huokoisia eristeitä voidaan tietyissä korjauksissa korvata FF-PIR-eristeillä, tai lisäeristekerros voidaan asentaa yhtenäisenä levykerroksena esimerkiksi kattokannattajien alapintaan. Ennen ratkaisun valintaa on varmistettava vanhan rakenteen kunto, tuuletus, tiiviit kerrokset ja kosteustekninen toiminta.
Alapohjissa Finnfoamilla on ratkaisuja sekä maanvaraisiin että tuulettuviin alapohjiin.
Maanvaraisessa alapohjassa eristeen valintaan vaikuttavat kosteustekninen toiminta, kuormitukset, maaperä, kapillaarisen kosteuden hallinta ja mahdollisen betonilaatan rakenne. FINNFOAM-eristelevyjen etuja ovat suljettu solurakenne, vettymättömyys ja lujuus, mutta vanhan alapohjan korjaustapa on suunniteltava rakenteen kunnon ja kosteusteknisen toiminnan perusteella.
Tuulettuvaan alapohjaan eli rossipohjaan Finnfoamilla on oma rossipohjaeriste, joka asennetaan sisäpuolelta koolausten väliin. Vanhan rintamamiestalon rossipohjassa rakenne, koolausvälit, vanhat eristeet, mahdolliset lahovauriot ja alapohjan tuuletus on tarkistettava ennen tuotteen valintaa. Korjaustapaa ei pidä valita pelkän tuotteen perusteella, vaan ensin on varmistettava, että tuulettuva alapohja toimii myös korjauksen jälkeen.
Ullakko- ja vesikattorakenteet ja niiden toteutus rintamamiestalossa
Kattorakenteet:
Rintamamiestaloissa vesikatteen kantavina rakenteina käytettiin tavallisesti yksinkertaisia kattokannattajia. Ne oli tuettu ulkoseinille sekä kantaville väliseinille, jotka erottivat ullakon asuintilat kylmistä sivu-ullakoista. Pienillä jänneväleillä tämä rakenne oli riittävä ja tilat saatiin mahdollisimman tehokkaasti hyötykäyttöön.
Toinen vaihtoehto rintamamiestaloissa oli niin sanottu ruotsalainen kattotuoli, joka on tuettu ja jäykistetty vinotuin läheltä ulkoseinää. Tämäkin rakenne jätti keskiosan asuintilat vapaasti käytettäviksi. Tyypillinen kattokaltevuus oli jyrkähkö 1:1,5, mikä sekin osaltaan jätti kattotuolin alle runsaasti käyttökelpoista tilaa.
Kattomateriaalit:
Vesikatemateriaaleista oli pulaa yhtä lailla kuin kaikesta muustakin. Alkuun päre oli lähes ainoa saatavilla oleva kateaine ja jopa korsi- eli olkikaton rakentamiseen annettiin ohjeet. Näitä kattoja ei kuitenkaan ole enää säilynyt, sillä ne lienee korvattu heti, kun parempia materiaaleja on tullut saataville.
Rintamamiestalolle ominaisia katemateriaaleja ovat kolmiorimoitettu bitumihuopa, konesaumattu pelti ja sementtikattotiili, joskin vanhoja vesikattoja korvataan usein aikakaudelle epätyypillisillä poimulevy-, tiili- ja bitumipaanukatteilla.
Korjausrakentamiseen soveltuva Finnfoam-eristeratkaisu
Rintamamiestalon ullakko- ja vesikattorakenteissa eristys liittyy aina myös tuuletukseen. Vanhoissa vinokatto- ja sivu-ullakkorakenteissa on varmistettava, että vesikatteen ja eristekerroksen väliin jää toimiva tuuletusrako ja että kosteus ei jää rakenteeseen.
Finnfoamin FF-PIR-eristeitä voidaan käyttää yläpohjien ja seinien lämmöneristämiseen sekä uudis- että korjausrakentamisessa tuotetyypin ja rakenteen mukaan. FF-PIR-eristeiden lämmönjohtavuus on tuotetietojen mukaan tyypillisesti λDeclared 0,022 W/mK, joten niillä voidaan saavuttaa hyvä lämmöneristävyys pienemmällä rakennepaksuudella kuin monilla perinteisillä eristeillä. Vinossa yläpohjassa ratkaisevaa on myös vesikaton alapuolinen tuuletus, ilmatiiveys ja vanhan rakenteen kosteustekninen toiminta.
Finnfoamin FF-PIR-tuotteissa on eri pintavaihtoehtoja eri käyttökohteisiin. Esimerkiksi FF-PIR AL -tuotteita käytetään valmistajan ohjeiden mukaan muun muassa yläpohjien ja ulkoseinien lämmöneristämiseen, kun rakenne ja palotekniset vaatimukset sen sallivat. Loivissa katoissa käytettävä tuote ja rakenne on tarkistettava erikseen Finnfoamin ohjeista ja kohteen suunnitelmista.
Savupiiput, hormit ja tulisijat rintamamiestaloissa
Rintamamiestalolle tyypillisesti kaikki tulisijat oli keskitetty yhden piipun ympärille, joten siitä saattoi kehkeytyä massiivinen rakenne, jossa oli jopa toistakymmentä "reikää" – savuja tuuletushormeja. Tulisijoja olivat paikalla muuratut leivinuunit, liedet ja lämmitysuunit, muuripadat ja kiukaat sekä tehdasvalmisteiset valurautaliedet, uunit ja kamiinat.
Jälleenrakennuskauden loppupuolella yleistyneestä keskuslämmityksestä huolimatta keittiön liesi sekä saunan kiuas ja muuripata säilyivät tavallisesti puulämmitteisinä.
Avotakkojakin saatettiin pulan helpotuttua rakentaa, vaikka rakentamisohjeissa niitä ei juuri suositeltu mitättömän lämmityskyvyn vuoksi.
Uunilämmitys piti rintamamiestalon rakenteet kunnossa, sillä hyvin vetävät uunit aiheuttivat talon sisään pienen alipaineen ja poistivat näin asumisesta aiheutuvan (nykyiseen verrattuna vähäisen) kosteuden ennen kuin se pääsi vioittamaan rakenteita. Hatarien rakenteiden vuoksi korvausilman riittävyyttä ei tarvinnut miettiä erikseen.
Miten rintamamiestalon eristys kannattaa suunnitella?
Rintamamiestalon eristämistä ei aloiteta eristelevyn valinnasta, vaan rakenteen selvittämisestä. Talon alkuperäinen rakenne, purueristeiden kunto, mahdolliset myöhemmät korjaukset, ilmanvaihto, kellarin kosteusrasitus ja ullakon tuuletus vaikuttavat siihen, mikä eristystapa on turvallinen.
Seinissä ja yläpohjassa ratkaisu voi olla vanhan eristeen korvaaminen, sisäpuolinen lisäeristys tai ulkopuolinen korjaus laajemman remontin yhteydessä.
Kellarin seinissä ensisijainen ratkaisu on yleensä ulkopuolinen eristys, koska se pitää kantavan seinärakenteen lämpimämmällä puolella, säästää sisätilaa ja on kosteusteknisesti turvallisempi lähtökohta kuin sisäpuolinen eristäminen. Finnfoamin CW-300 on suunniteltu erityisesti sokkelin ja kellarin seinän eristämiseen, ja Finnfoam suosittelee kellarin seinän eristämistä ensisijaisesti ulkopuolelta.
Alapohjassa ratkaisu riippuu siitä, onko kyse maanvaraisesta alapohjasta vai tuulettuvasta rossipohjasta. Maanvaraisessa rakenteessa korostuvat eristeen vesihöyrynvastus, vettymättömyys ja puristuslujuus.
Rossipohjassa on varmistettava alapohjan tuuletus, ilmatiiveys, tuulensuojauksen toiminta ja se, ettei kosteus jää rakenteeseen. Finnfoamin rossipohjaeriste voi toimia samalla lämmöneristeenä, tuulensuojana ja höyrynsulkuna, mutta vanhassa rintamamiestalossa rakenne ja tuuletus on tarkistettava ennen tuotteen valintaa.
Laajemmassa lisäeristyksessä, kellarin korjauksessa, alapohjan uusimisessa tai yläpohjan rakenteiden muuttamisessa on tarkistettava myös luvan tarve, palotekniset vaatimukset, ilmanvaihto ja energiatehokkuutta koskevat vaatimukset.
Korjausrakentamisessa määräysten soveltaminen riippuu työn laadusta ja laajuudesta, mutta rakenteen kosteusteknistä toimintaa ei saa heikentää. Suunnittelijan tai rakennesuunnittelijan arvio on tarpeen etenkin silloin, kun lisäeristys muuttaa rakenteen kuivumista, ilmatiiveyttä tai paloteknistä toimintaa.
Rintamamiestalojen tyypilliset ikkunat ja ovet
Tavallisesti ovet ja ikkunat olivat jo standardimittaisia tehdastuotteita, joiden mitoitus perustui viiden senttimetrin välein mitoitettuihin vakiolaseihin.
Yleisin ikkunatyyppi oli kaksilasinen sisään-ulos aukeava puuikkuna. Ikkunat on jaettu yleensä kahdeksi tai kolmeksi vierekkäiseksi ruuduksi, joissa ison ruudun toisella tai molemmilla reunoilla on kapeampi tuuletusikkuna. Vaakapuitteita ei yleensä ole. Vain joissakin erityisesti maaseudulle suunnitelluissa talotyypeissä saattaa nähdä perinteisiä kuusiruutuisia ikkunoita.
Usein varsinkin nuoremmissa rintamamiestaloissa pyöreä tai vinoneliön muotoinen pikkuikkuna koristaa ullakon päätyä, porrashuonetta tai sisäänkäyntiä.
Ulko-oven sijaintia korosti lähes poikkeuksetta kuisti tai syvennys, mutta itse ovi oli vaatimaton ja vailla koristeita. Yleensä se oli kapealla pystypaneelilla verhottu ja varsinkin pääovessa oli usein myös lasi.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat