Paloturvallisuusmääräykset ja –ohjeet vaikuttavat myös rakentamisessa

Kantavat ja osastoivat rakennusosat jaetaan luokkiin sen perusteella, miten ne kestävät paloa. Kun käytetään merkintöjä R, REI, RE, EI tai E, puhutaan kantavuudesta, tiiviydestä tai tiiviydestä ja eristävyydestä.

Näiden merkintöjen jälkeen ilmoitetaan palonkestävyysaika minuutteina yhdellä seuraavista luvuista: 15, 30, 45, 60, 90, 120 , 180 tai 240. Näin muodostuva merkintä on rakennuksen paloluokka.

Esimerkiksi seinän paloluokka voi olla REI 60 ja siinä olevan oven luokka EI 30 tai E 30. Rakennusosa, joka täyttää vain tiiviysvaatimuksen E, voi aiheuttaa vaaraa lämpösäteilyn vuoksi. Tämä on otettava huomioon määrittämällä suojaetäisyys uloskäytävän kulkureittiin sekä syttyviin materiaaleihin.

Merkintää voidaan täydentää tunnuksella M, mikä tarkoittaa iskunkestävyyttä palotilanteessa. Lisäksi suojaverhouksilla on omat luokkansa ja merkintänsä. Myös rakennustarvikkeet jaetaan luokkiin sen perusteella, miten ne vaikuttavat palon syttymiseen ja sen leviämiseen sekä savun tuottoon ja palavaan pisarointiin.

Rakennuksen paloluokat ovat P1, P2 ja P3. Paloluokkaan P1 kuuluvan rakennuksen kantavien rakenteiden oletetaan kestävän palossa sortumatta. Tällaisen rakennuksen kokoa ja henkilömäärää ei ole rajoitettu.

Paloluokkaan P2 kuuluvan rakennuksen kantavien rakenteiden vaatimukset voivat olla paloteknisesti P1-luokitetun rakennuksen tasoa matalampia. Riittävä turvallisuustaso saavutetaan asettamalla vaatimuksia erityisesti pintaosien ominaisuuksille ja paloturvallisuutta parantaville laitteille. Lisäksi rakennuksen kokoa ja henkilömääriä on rajoitettu rakennuksen käyttötavasta riippuen.

Paloluokkaan P3 kuuluvan rakennuksen kantaville rakenteille ei aseteta erityisvaatimuksia palonkestävyyden suhteen. Riittävä turvallisuustaso saavutetaan rajoittamalla rakennuksen kokoa ja henkilömääriä rakennuksen käyttötavasta riippuen.

Saman rakennuksen eri osat voivat kuulua eri paloluokkiin edellyttäen, että palon leviäminen on estetty palomuurilla. Palomuurin erottamien rakennuksen osien uloskäytävät on kuitenkin rakennettava erillisiksi siten, että palomuurissa mahdollisesti olevaa ovea ei tarvitse käyttää palotilanteessa.

Keskeisimmät paloturvallisuusvaatimukset käsittelevät rakenteiden kestoa, palon leviämisen rajoittamista niin rakennuksen sisällä kuin myös sen lähiympäristössä sekä henkilöiden pelastamista. Myös pelastushenkilöstön turvallisuus on otettava huomioon jo rakennusvaiheessa.

Kaiken kaikkiaan rakennus on suunniteltava, rakennettava ja varustettava niin, että palon syttymisen vaara on mahdollisimman pieni. Määräykset ja ohjeet pienistä savupiipuista ovat Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa E3, ohjeet muuratuista tulisijoista osassa E8 sekä ohjeet kattilahuoneista ja polttoainevarastoista osassa E9. Sähkö- ja lämmityslaitteistoista on annettu lisäksi erikseen määräyksiä.

Rakennus on jaettava palo-osastoihin palon ja savun leviämisen rajoittamiseksi, rakennuksesta poistumisen turvaamiseksi, pelastus- ja sammutustoimien helpottamiseksi sekä omaisuusvahinkojen rajoittamiseksi.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että rakennuksen eri kerrokset, kellarikerrokset ja ullakko on yleensä rajattava eri palo-osastoiksi. Myös käyttötavaltaan tai palokuormaltaan oleellisesti toisistaan poikkeavat tilat on tavallisesti rakennettava eri palo-osastoiksi.

Esimerkkejä tavanomaisista palo-osastoista ovat porrashuone, asuinhuoneisto, autosuoja ja kattilahuone sekä tuotantorakennuksen tuotantotila ja tuotevarasto. Ullakon tasolla oleva hissin konehuone, saunatilat tai muut vastaavat tilat erotetaan yleensä muusta ullakosta kukin omaksi palo-osastokseen.

Osastoivat rakennusosat laitteineen ja varusteineen on tehtävä siten, että palon leviäminen osastosta toiseen estyy määrätyn ajan. Rakennusosien luokkavaatimukset kerroksissa ja kellareissa on määritelty erikseen.

Osastoivassa rakennusosassa olevan oven, ikkunan ja muuta pienehköä aukkoa suojaavan rakennusosan palonkestävyysajan tulee yleensä olla vähintään puolet osastoivalle rakennusosalle vaaditusta palonkestävyysajasta. Osastoivan oven tulee olla yleensä itsestään sulkeutuva ja –salpautuva. Jos ovea normaalikäytössä pidetään auki, se on varustettava laittein, jotka sulkevat oven palon sattuessa.

Osastoivan rakennusosan läpi saa johtaa tarpeelliset putket, roilot, kanavat, johdot ja hormit sekä kuljetinlaitteistojen edellyttämät läpiviennit edellyttäen, etteivät ne olennaisesti heikennä rakennusosan osastoivuutta.

Rakennusten välinen etäisyys on jätettävä riittäväksi, jotta palo ei leviä helposti naapurirakennuksiin ja jotta aluepalon vaara jää pieneksi. Jos rakennusten välinen etäisyys on alle 8 metriä, pitää palon leviämisen rajoittamisesta huolehtia muulla tavoin.

Vesikaterakenteen on oltava sellainen, ettei se syty helposti naapurirakennuksen palosta. Silloin, kun rakennetaan niin lähelle toista rakennusta, että palon sattuessa sen leviäminen olisi todennäköistä, tai jos rakennetaan kiinni toiseen rakennukseen, on käytettävä palomuuria.

Samalla tontilla tai rakennuspaikalla olevia rakennuksia voidaan paloteknisessä mielessä pitää yhtenä rakennuksena, jolloin tavanomainen osastointi on riittävä. Tämä edellyttää, että rakennukset kuuluvat samaan paloluokkaan ja että niistä muodostuva kokonaisuus alittaa vastaavan paloluokan yhdelle rakennukselle asettamat kerrosala- ja henkilömäärärajoitukset.

Rakennuksesta on voitava poistua turvallisesti tulipalossa tai muussa hätätilanteessa. Uloskäytävien on oltava tarpeeksi väljiä ja helppokulkuisia, jotta rakennuksesta päästään riittävän nopeasti ulos. Myös ovien on oltava helposti avautuvia, ja yli 60 hengen rakennuksissa niiden on avauduttava poistumissuuntaan. Uloskäytävien ja niihin johtavien tilojen ovissa ei pidä käyttää lukkoja, jotka voi takalukita avaimetta siten, ettei niitä saa sisäpuolelta auki ilman avainta.

Pelastuslain mukaan, vaaratilanteessa henkilöiden on pystyttävä pelastautumaan tai heidät on pystyttävä pelastamaan ja että pelastustoiminta on mahdollista sekä pelastushenkilöstön turvallisuus on otettu huomioon.

Helposti syttyvää materiaalia tai muuta tavaraa ei saa säilyttää ullakolla, kellarissa, rakennuksen alla tai sen välittömässä läheisyydessä niin, että siitä aiheutuu tulipalon syttymisen tai leviämisen vaaraa tai että tulipalon sammuttaminen vaikeutuu.

Rakennuksen omistajan ja haltijan sekä toiminnanharjoittajan on osaltaan huolehdittava siitä, että uloskäytävät ja kulkureitit niille pidetään kulkukelpoisina ja esteettöminä ja muutenkin sellaisessa kunnossa, että niitä voidaan käyttää turvallisesti ja tehokkaasti.

Uloskäytävillä sekä ullakoiden, kellarien ja varastojen kulkureiteillä ei saa säilyttää tavaraa.

Palovaroitin on pakollinen jokaisessa asunnossa, myös kesäasunnolla. Palovaroittimen toimintavalmiudesta vastaa asukas, on kyseessä sitten omistaja tai vuokralainen. Nykyään uudisrakennuksissa palovaroitin on kytkettävä suoraan sähköverkkoon, vanhoissa kohteissa käytetään vielä paristokäyttöisiä. Testaa varoittimen toimintakunto kuukausittain ja vaihda paristo vuosittain.

Asuntoon tulee asentaa palovaroitin jokaista alkavaa 60 m² kohden, mutta kuitenkin niin, että jokaiseen kerrokseen tulee vähintään yksi varoitin. Palovaroitin tulee asentaa vähintään 50 cm etäisyydelle seinistä, nurkista, kattopalkeista ym. esteistä, eikä sitä asenneta tuuletuskanavien tai -ikkunoiden läheisyyteen.

Autosuojaan vaadittavan sammutuskaluston taso riippuu autosuojan koosta: Tavanomaiset pientalon autosuojat kuuluvat 1. suojaustasoon, mikä edellyttää tavallista alkusammutuskalustoa.

Suojaustasolla 2 vaaditaan lisäksi automaattinen palonilmoitin ja suojaustasolla 3 automaattinen sammutuslaitteisto. Tarkat pinta-alat ja paloluokitukset sekä niiden edellyttämät sammutuskalustot löytyvät taulukoituna Autosuojien paloturvallisuusohjeiden yleisestä osiosta.

Autosuojasta voi olla yhteys rakennuksen muihin tiloihin. Muun rakennuksen yhteydessä oleva autosuoja rakennetaan kuitenkin erilliseksi palo-osastoksi. Yhteys umpinaisesta autosuojasta muun tilan uloskäytävään, tulisijalliseen tilaan tai tilaan, jossa oleskelee ihmisiä, sallitaan vain siten, että myrkyllisten ja palavien kaasujen leviäminen on tehokkaasti estetty. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhteydet umpinaisesta autosuojasta asuintiloihin ja kattilahuoneeseen järjestetään ovin rajoitetun erillisen tilan, esimerkiksi tuulikaapin kautta.

Autosuojasta ei saa olla yhteyttä palovaaralliseen eikä räjähdysvaaralliseen tilaan. Jos suoja on kooltaan yli 200 neliötä, se pitää varustaa palonalkujen sammuttamiseen tarkoitetuilla laitteilla, kuten käsisammuttimilla tai paloposteilla.

Savunpoiston järjestäminen ei yleensä edellytä erityistoimia, vaan siihen riittää mahdollisuus käyttää suojan ikkuna- ja oviaukkoja.

Erillinen autosuojarakennus on rakennettava riittävän kauas muista rakennuksista. Autosuojarakennukselle riittävä etäisyys toisesta rakennuksesta ilman erityistoimenpiteitä on vähintään 8 metriä, ja enintään 60 neliön suojalle vähintään neljä metriä.

Jos etäisyys jää näitä pienemmäksi, rakennuksia pidetään palotekniseltä kannalta yhtenä rakennuksena. Tällöin autosuoja erotetaan asuintiloista luokan EI 30 rakennusosin. Osastoivassa seinässä olevalta ovelta edellytetään 15 minuutin palonkestävyysaikaa. Yleensä lämpöeristetty ulko-ovi täyttää tämän vaatimuksen.

Myös naapuritontin rakennuksiin on oltava 8 metrin etäisyys. Jos etäisyys jää tätä pienemmäksi, pitää palon leviämisen rajoittamisesta huolehtia muilla keinoilla.

Lue lisää:
Pelastuslaki (Finlex, valtion säädöstietopankki)

Lähteet:
RakMK E1-E9
Sisäasiainministeriö, pelastustoimi