Ulkoseinän lisälämmöneristys sisä- ja ulkopuolelta
1940-50 -luvun purueristettyjen (Rintamamies)talojen ulkoseinän ulkopuolinen lisäeristys. Esimerkki rakenteesta.
Vanhat rakenteet eivät useinkaan vastaa nykyisiä vaatimuksia lämmöneristyskyvyltään. Lisälämmöneristyksellä saadaan vanhat rakenteet vastaamaan nykyisiä vaatimuksia ja samalla säästämään energiaa sekä takaamaan viihtyisän sisäilman. Kuitenkin ennen lisälämmöneristeen asentamista tulee rakenteen lämpö- ja kosteuskäyttäytyminen tutkia, jotta varmistutaan jatkossakin rakenteen toimivuudesta.
Klikkaa tästä energiansäästölaskuriin ja laske paljonko lisäeristys säästää!
Purueristetyn ulkoseinän lisäeristys
Purulla eristetyt talot(yleisimmin rintamamiestalot) olivat rakennuksia, jotka rakennettiin rakennuspaikalla ns. pitkästä puutavarasta. Puutavarana käytettiin useimmiten talon rungossa 2x4" tuumaa (50x100mm) vahvaa soiroa. Lisäksi määrävälein kantavana vahvistavana rakenteena runkoon laitettiin 4x4" tuuman (100x100mm) puutavaraa, jotka ottivat vastaan väli- ja yläpohjasta tulevia kuormia.
Talon runko jäykistettiin vinolaudoituksella, joka sijaitsi joko rungon molemmilla tai vain toisella puolella. Rakenteen ilmansulkua ja eristeen paikallaan pystymistä varten rungon molemmissa pinnoissa käytettiin tervapaperia ja/tai oksapahvia. Eristeenä rungossa on käytettiin useimmiten sahan- ja kutterinpurun yhdistelmää.
Purueristeiset rungot olivat yleisiä 1940-1950 välisenä aikana. 1930 tehdyt tyyppitalot olivat usein hirsirunkoisia rakennuksia.
Villaeristetyn ulkoseinän lisäeristys
Mineraalivillaa alettiin yleisimmin käyttää talojen eristeenä 1950 -luvun lopulla ja 1960 -luvun alussa. Tätä ennen villaeristeitä käytettiin vain täsmäeristyksinä esim. ikkunoiden alapuolisissa rakenteissa niiden paremman eristyskyvyn takia.
Mineraalivillaa on valmistettu sekä kivipohjaisista materiaaleista (kivivilla) että lasipohjaisista materiaaleista (lasivilla). Yleinen tapa rakentaa ennen 1970 -luvun energiakriisiä oli se että, rakenteissa käytettiin rungon sisä- ja ulkopinnassa ilmansulkuna tervapaperia (bitumivuorauspaperi) eikä varsinaista höyrynsulkukerrosta.
Kun enegian hinta nousi dramaattisesti 1970 -luvulla taloja alettiin tiivistämään epätoivon vimmalla ja asiat jäivät usein miettimättä loppuun asti ja näin sen ajan rakennuksille alettiin käyttämään nimitystä pullotalo.
Tämä johtui siitä että taloista pyrittiin tehdä mahdollisimman tiiviitä, mutta samalla unohdettiin sisäilman tärkeys elinympäristönä. Eli yksinkertaistettuna taloon ei johdettu riittävästi "raikasta" korvausilmaa eikä "likaista" ilmaa hoidettu rakennuksesta pois riittävän tehokkaasti.
Hirsirunkoisten talojen lisäeristäminen
Hirsi on ollut tyypillinen talojen runkomateriaali 1800 -luvun lopulta aina 1940 -luvulle saakka. Runko on voitu verhota ulkoapäin lautaverhouksella ja sisäpuolelta pinkopahvilla tai kuitulevyllä. Hirsi on tänäkin päivänä tyypillinen kesämökeissä käytetty runkomateriaali.
Kivirunkoisten talojen lisäeristäminen
Kiveä on käytetty talojen runkomateriaalina jo vuosisatojen ajan. Ensimmäiset kivitalot ovat olleet tietysti luonnon kivistä tehtyjä, mutta poltettu tiili on myös erittäin kauan käytetty materiaali. Kevytbetonia eli tuttavallisemmin siporexia alettiin käyttämään runkojen materiaalina 1930 -luvlla jolloin materiaali kehitettiin. Kevysoraharkkojen (LECA -harkot) valmistus aloitettiin 1950 -luvun alkupuolella vähän leca-soran kehittämisen jälkeen Renlund Oy:n toimesta. Ensimmäiset eristetyt kevytsoraharkot ovat 1970 -luvun puolelta, mutta suuremmassa mittakaavassa niiden valmistus alkoi 1980-luvun alussa.
Eli voidaan yleisesti sanoa että ennen 1980 -luvun alkua rakennetut pientalot on usein rakennettu eristämättömästä kivimateriaalista, jolloin niiden lämmöneristyskyky ei ole kovin hyvällä tasolla ja niiden lisäeristämisellä saavutetaan merkittäviä säästöjä niin energiassa kuin myös rahallisesti. Lisäeristämisellä myös huokoisten kivimateriaalien kuten kevytsoraharkkojen ääneneristävyyttä saadaan parannettua merkittävästi paremmaksi.
Ulkoseinän lisäeristys, katso video:
Ulkoseinän lisäeristys ulkopuolelta
Ulkopuolinen lisäeristäminen on aina turvallisempi vaihtoehto lisäeristämiselle. Vanha rakenne jää aina lämpimämpään tilaan, jolloin sen kosteuspitoisuus pienenee ja sen eristyskyky paranee. Ulkopuolisessa lisäeristämisessä on tärkeätä käyttää hyvin vesihöyryä läpäiseviä eristeitä, jotta vältytään mahdollisilta rakennevaurioilta. Ulkopuolisen lisäeristämisen etu on myös se että se ei haittaa asumista, vaan remonttia voidaan tehdä lähes huomaamatta eivätkä myöskään talon sisätilat pienene.
ISOVER RKL-31 Facade Tuulensuojavillalla saadaan seinärakenne eristettyä erittäin nopeasti ja vaivattomasti. Perinteiseen tapaan verrattuna (koolaus + eristys + tuulensuojan asennus), tuulensuojavillalla hoidetaan tämä kaikki yhdellä työvaiheella. Eli työtä on huomattavasti vähemmän perinteiseen tapaan verrattuna. Rakenne saadaan siis nopeammin säältä suojaan. Rakenteen lämmöneristävyys on myös paras mahdollinen, koska kylmäsillat (koolaukset) on rakenteessa minimoitu. Perinteisessä tavassa, jossa eristeitä varten asennetaan koolaus, on koolaus aina heikoin lenkki ja siitä aiheutuu rakenteeseen ylimääräinen kylmäsilta. ISOVER RKL-31 eristeillä on myös paras lämmöneristyskyky kaikista markkinoilla olevista villaeristeistä.
Katso täältä puru- ja villaeristetyn ulkoseinän lisäeristysohjeet
Ulkoseinän eristys sisäpuolelta
Kun seinärakenteen sisäpuolista lisäeristämistä aletaan suunnittelemaan tulee olemassa olevan seinärakenteen rakenne kartottaa mahdollisimman hyvin, jotta rakenteessa käytetyt rakennusmateriaalit tunnetaan tarkkaan. Sisäpuolisessa lisäeristämisessä kun on erinomaisen tärkeätä että rakenteeseen ei asenneta liian tiiviiitä rakennusmateriaaleja tuntematta rakennetta.
Sisäpuolinen lisäeristäminen voidaan toteuttaa purueristetyissä taloissa kahdella eri tapaa. Ns. perinteisellä menetelmällä koolaamalla seinärakenne tai asentamalla yhdistetty lämmöneriste ja höyrynsulku yhdellä työvaiheella.
Klikkaa tästä energiansäästölaskuriin ja laske paljonko lisäeristys säästää!