Rossipohja vanhassa talossa: näin se toimii ja näin tarkistat sen kunnon

Rossipohja on puurakenteinen alapohja, jonka alla on ulkoilmaan tuulettuva ryömintätila. Tuuletusilma kulkee tavallisesti sokkelissa tai perusmuurissa olevien aukkojen tai putkien kautta. Vanhoissa taloissa aukkoja kutsutaan usein kissanluukuiksi.

Alapohjan lämmöneristeiden ryömintätilan puolella on tuulensuoja, joka suojaa eristeitä ilmavirtaukselta. Ryömintätilan pohjana voi olla maata, soraa tai kalliota rakennuksesta ja rakennuspaikasta riippuen.

Ryömintätilan pitää olla myös tarkastettavissa. Sen kautta voidaan seurata alapohjan puurakenteiden, eristeiden, putkien ja muiden asennusten kuntoa.

Ilman pitää päästä kulkemaan ulkoa ryömintätilaan ja edelleen tilan eri osiin. Pelkkä sokkelissa näkyvien aukkojen määrä ei vielä kerro tuuletuksen toimivuudesta.

Väliperustukset, palkit ja muut rakenteet voivat muodostaa katvealueita, joihin ilma ei kunnolla pääse. Myös säleiköt ja tiheät pieneläinverkot pienentävät tuuletusaukon ilmalle vapaaksi jäävää pinta-alaa.

Siksi kaikille vanhoille taloille sopivaa yhtä tuuletusaukkojen lukumäärää ei ole. Tuuletuksen toimintaan vaikuttavat muun muassa rakennuksen koko ja muoto, ryömintätilan korkeus, tuuliolosuhteet sekä tilaa jakavat rakenteet.

Ympäristöministeriön ohjeen lähtökohtana on ryömintätilan riittävä ympärivuotinen tuuletus. Tila suunnitellaan siten, ettei sinne keräänny vettä eikä kosteus heikennä rakenteiden toimintaa tai kestävyyttä.

Hyväkuntoiseen ryömintätilaan pääsee tarkastusta ja huoltoa varten. Tuuletusaukot ovat avoinna ja ilma pääsee kulkemaan myös tilan keskiosiin.

Maapohjalla ei seiso vettä. Alapohjan puurakenteet, eristeet ja tuulensuojat ovat ehjiä, ja putket sekä muut tekniset asennukset voidaan tarkastaa.

Ryömintätilassa voi olla maaperälle tyypillinen haju. Jos haju kulkeutuu selvästi asuintiloihin, myös alapohjan ilmatiiviys kannattaa tutkia. Tarkistettavia kohtia ovat esimerkiksi lattian ja seinien liittymät, putki- ja johtoläpiviennit sekä tarkastusluukku.

Aloita kiertämällä talo. Etsi sokkelin tai perusmuurin tuuletusaukot ja tarkista, että ilma pääsee niiden kautta kulkemaan.

Katso erityisesti:

• ovatko aukot avoinna
• ovatko verkot ja säleiköt puhtaita
• onko maanpinta noussut lähelle aukon alareunaa
• peittääkö kasvillisuus aukkoja
• onko terassi, porras tai muu myöhemmin rakennettu rakenne sulkenut tuuletusreittejä
• pääseekö sadevesi aukosta ryömintätilaan.

Tarkista samalla rakennuksen ympäristö. Syöksytorvien vedet pitäisi johtaa pois perustusten vierestä, ja maanpinnan kallistusten pitäisi ohjata vettä rakennuksesta poispäin.

Avaa tarkastusluukku ja valaise tila tehokkaalla valaisimella. Puhelimen kamera tai varteen kiinnitetty kamera auttaa näkemään paikkoihin, joihin luukulta ei muuten näe. Samoista kohdista otetut valokuvat helpottavat muutosten seuraamista myöhemmin.

Katso ensin maapohjaa. Seisova vesi, märät alueet tai kuivuneiden lammikoiden jäljet ovat syy selvittää, mistä vesi on tullut.

Tarkista sen jälkeen alapohja. Katso tuulensuojien kiinnitys, eristeiden kunto ja näkyvät puurakenteet. Selvästi pehmennyt tai mureneva puu vaatii tarkempaa tutkimusta. Yksittäinen tummentuma ei vielä kerro vaurion syytä tai laajuutta.

Myös putkien, kiinnikkeiden ja muiden metalliosien kunto kannattaa tarkistaa.

Ahtaaseen ryömintätilaan ei kannata mennä, jos rakenteiden kantavuudesta, ilman laadusta tai turvallisesta poistumisesta ei ole varmuutta. Laaja näkyvä mikrobikasvusto, eläinten jätökset tai runsas eristepöly ovat peruste jättää tarkempi tutkimus asianmukaisesti suojautuneelle ammattilaiselle.

Uudisrakentamisen ryömintätilalle asetetut mitat eivät sellaisenaan kerro vanhan rossipohjan kunnosta. Vanha tila voi olla matala ja silti kosteusteknisesti toimiva.

Tärkeää on, että rakenteiden kunto voidaan tarkastaa ja tarvittavat huoltotyöt tehdä. Erittäin matala tai sokkeloinen ryömintätila vaikeuttaa vaurioiden havaitsemista sekä putkien ja muiden rakenteiden huoltamista.

Maata ei pidä kaivaa perustusten vierestä tai anturoiden alta omin päin kulkutilan lisäämiseksi. Kaivaminen voi vaikuttaa perustusten kantavuuteen ja veden kulkureitteihin.

Ryömintätilan kosteimmat olosuhteet eivät välttämättä osu syksyn sateisiin tai kevään sulamisvesiin.

Kesällä lämmin ulkoilma voi sisältää paljon vesihöyryä. Kun ilma virtaa viileään ryömintätilaan ja jäähtyy, sen suhteellinen kosteus nousee. Siksi loppukesä voi olla rossipohjalle kosteaa aikaa myös silloin, kun tuuletusaukot ovat avoinna.

Tuuletuksen lisääminen ei tällaisessa tilanteessa automaattisesti kuivata tilaa, sillä ulkoilman mukana voi tulla lisää kosteutta.

Tallentava lämpö- ja kosteusmittari auttaa seuraamaan olosuhteiden vaihtelua eri vuodenaikoina. Yksittäinen kosteuslukema kannattaa arvioida yhdessä rakenteiden kunnon ja pidemmän seurantajakson kanssa.

Vanhoissa taloissa tuuletusaukkoja on usein suljettu talven ajaksi kylmien lattioiden tai putkien jäätymisen pelossa.

Nykyinen ympäristöministeriön ohje lähtee riittävästä ympärivuotisesta tuuletuksesta. Vanhan talon alkuperäisen vuodenaikojen mukaan säädettävän tuuletuksen toimivuus kannattaa arvioida rakennuksen rakenteiden ja ryömintätilan olosuhteiden perusteella.

Jos lattia tuntuu hyvin kylmältä, syy voi liittyä esimerkiksi lämmöneristykseen tai tuulensuojaukseen. Jäätymisvaarassa oleva vesijohto tarvitsee puolestaan kyseiseen asennukseen sopivan suojauksen.

Jos ryömintätilassa näkyy vettä tai maapohja pysyy pitkään märkänä, syy kannattaa selvittää ennen korjaamista.

Kosteutta voi tulla esimerkiksi:

• rakennusta kohti viettävältä maanpinnalta
• sokkelin vierelle johdetuista kattovesistä
• puutteellisesti toimivasta salaojituksesta
• maaperästä
• rinnettä tai kallion pintaa pitkin kulkeutuvasta vedestä
• korkeasta pohjavedestä
• vuotavasta vesijohdosta tai viemäristä.

Ryömintätilan tilannetta kannattaa tarkkailla myös rankkasateella ja keväällä lumien sulaessa. Kuivana ajankohtana tarkastus ei välttämättä paljasta ajoittaista veden kulkureittiä.

Jos ongelma liittyy perustuksiin tai salaojitukseen, korjaus suunnitellaan sen jälkeen, kun veden tuloreitti ja rakenteiden kunto on selvitetty. Lue lisää perustusten korjaamisesta Rakentaja.fi:stä.

Ryömintätilaan on vanhoissa rakennuksissa voinut jäädä rakennusvaiheen puutavaraa, muottilautoja, pahvia tai muuta orgaanista materiaalia.

Kosteudessa hajoava materiaali lisää mikrobikasvun ja hajuhaittojen mahdollisuutta. Rakennusjäte poistetaan ryömintätilasta turvallisesti.

Laajemmat maapohjan muutokset, kuten humusmaan poistaminen, kapillaarikatkon rakentaminen tai maapohjan lämmöneristäminen, suunnitellaan rakennuksen olosuhteiden mukaan. Ratkaisuun vaikuttavat muun muassa perustukset, ryömintätilan korkeus, maaperä ja veden kulkeutuminen.

Tuulensuojan tehtävänä on estää ryömintätilan ilman virtaaminen lämmöneristeen läpi. Rikkoutunut tai roikkuva tuulensuojalevy voi heikentää alapohjan lämpöteknistä toimintaa ja tehdä lattiasta vetoisan.

Myös painuneet, kastuneet tai eläinten vaurioittamat eristeet kannattaa tutkia.

Vanhan rossipohjan lisäeristäminen suunnitellaan rakenteen nykyisen kunnon perusteella. Samalla tarkistetaan tuulensuojaus, tuuletuksen toiminta ja rakenteen kuivumismahdollisuudet.

Vanhaa taloa arvioitaessa pitää huomioida myös myöhemmät remontit. Rakentaja.fi:n riskirakenneopas auttaa selvittämään 1960–1990-lukujen talojen rakennetta ja korjaushistoriaa.

Ryömintätilan tuuletus ja alapohjan ilmatiiviys hoitavat eri tehtäviä. Tuuletus vaikuttaa ryömintätilan olosuhteisiin, kun taas ilmatiivis alapohja vähentää ryömintätilan ilman, hajujen ja epäpuhtauksien kulkeutumista asuntoon.

Ilmavuotoja voi esiintyä esimerkiksi:

• lattian ja ulkoseinän liittymässä
• putkien ja johtojen läpivienneissä
• tarkastusluukussa
• vanhojen ja uusien rakenteiden liittymissä.

Jos sisätiloihin kulkeutuu jatkuvasti ryömintätilan hajua, tutkimuksessa kannattaa tarkastaa myös rakennuksen ilmanvaihto ja painesuhteet.

Ammattilaisen tutkimus on perusteltu, jos ryömintätilassa näkyy esimerkiksi seisovaa vettä, pitkäaikaisesti märkä maapohja, kastuneita eristeitä, lahovaurioita tai selvästi pehmenneitä puurakenteita.

Myös lattian painuminen tai aiempaa voimakkaampi joustaminen, laaja mikrobikasvusto ja sisätiloihin jatkuvasti kulkeutuva poikkeava haju ovat syitä selvittää alapohjan kunto tarkemmin.

Korjaustapaa ei valita pelkän näkyvän kosteusjäljen perusteella. Ensin selvitetään, mistä kosteus tai vesi tulee ja kuinka laajalle mahdollinen vaurio ulottuu.

Koneellista tuuletusta voidaan käyttää tilanteissa, joissa painovoimaisen tuuletuksen toiminta ei ole riittävä ja ratkaisu on rakennusfysikaalisesti perusteltu.

Järjestelmä suunnitellaan koko ryömintätilan mukaan. Ilman poistoreitti, korvausilman saanti, tilaa jakavat rakenteet ja ryömintätilan painesuhde asuntoon nähden vaikuttavat lopputulokseen.

Koneellisen järjestelmän jatkuva toiminta pitää pystyä varmistamaan, sillä puhaltimen pysähtyminen muuttaa ryömintätilan tuuletusta.

Ryömintätila kannattaa tarkistaa ainakin keväällä lumien sulettua ja uudelleen loppukesällä. Tilanne on hyvä tarkastaa myös rankkasateen, tulvan tai putkivuodon jälkeen.

Pidä tuuletusaukkojen edustat avoimina ja verkot ehjinä. Seuraa veden kulkua rakennuksen ympärillä ja vertaa ryömintätilasta otettuja kuvia aiempiin tarkastuksiin.

Säännöllinen tarkastus auttaa havaitsemaan muutokset silloin, kun niiden syy on vielä mahdollista selvittää ennen laajempia vaurioita.

Lähteet

Ympäristöministeriö: Asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta 782/2017
Ympäristöministeriö: Rakennusten kosteustekninen toimivuus, ohje 2020
FISE: Ryömintätilaisen alapohjan kosteuden poisto ei toimi
Säteilyturvakeskus: sisäilman radonmittaukset