Radonin mittaus, poisto ja torjunta

Eri viranomaistahot ovat antaneet suosituksia ja määräyksiä huoneilman radonpitoisuuksista. Uusissa taloissa raja-arvona pidetään enintään 200 Bq/m³ (becquereliä kuutiometrissä ilmaa) vuoden keskiarvona. Sisäilmastoluokitus 2018 edellyttää luokissa S1 (Yksilöllinen sisäilmasto) ja S2 (Hyvä sisäilmasto) enimmäisarvoa 100 Bq/m³ ja S3-luokassa (Tyydyttävä sisäilmasto; täyttää rakennusmääräysten vähimmäisvaatimukset) 200 Bq/m³.

Rakennuspaikasta riippumatta nämä enimmäisarvot ylittyvät yleisesti suomalaisissa kodeissa. Vanhoissa taloissa radonpitoisuuden vuosikeskiarvon maksimina pidetään 300 Bq/m³.

Radon on alueellinen ongelma Suomessa, mutta hyvin yleinen. Maaperän uraanipitoisuudet ovat suurimpia Lahden seudulla, Itä-Uudellamaalla ja Kymen läänissä. Ongelmallisimpia ovat hyvin ilmaa läpäisevät sora- ja hiekkaharjut, kuten Pispalanharju ja eräät Salpausselän alueet.

Radonkartta >>

Talon radonpitoisuus mitataan syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana, jolloin lämpötilat ovat keskimäärin alhaisimmillaan ja huoneilman radonpitoisuus on korkeimmillaan. Mittaamisen aikana alapohjan pinnoitusten ja rakennuksen vierustäyttöjen on oltava valmiita ja lämmitys- sekä ilmanvaihtojärjestelmien toiminnassa. Mittausaika on vähintään kaksi kuukautta ja sen on oltava yhtäjaksoinen. Maksullisen mittausvälineen, ns. radonpurkin, voi tilata Säteilyturvakeskuksesta.

Radonpitoisuuden mittausta ei kannata suorittaa niin kutsuttujen pari päivää mittaavien pikamittarien avulla syystä, että luotettavaa arviota pitkän ajan radonpitoisuudesta ei saada näin lyhyellä aikajaksolla. Radonpitoisuus voi vaihdella paljonkin päivästä ja viikosta toiseen. Pikamittaus ei siis nopeudellaan korvaa kahden kuukauden purkkimittauksella suoritettavaa mittausta ja siitä saatavia tuloksia.

Jos mitattu radonpitoisuus ylittää tavoiterajan, on uudisrakennuksessa otettava poistokanavan päässä katolla oleva huippuimuri käyttöön tai saneerauskohteessa asennettava radon-saneerausjärjestelmä.

Toimiva ilmanvaihto takaa terveellisen sisäilman rakennuksissa. Ilmanvaihto poistaa syntyvät epäpuhtaudet ja tuo puhdasta ilmaa korvausilmaksi. Jos ilmanvaihto on puutteellinen, saattaa sisäilman radonpitoisuus nousta huomattavan suureksi. Suomalaisissa taloissa varsinkin korvausilmaventtiilien puute on yleinen ongelma.

Suomen rakennuslaki antaa yleisohjeet radonitorjunnasta, mutta tarkemmat tekniset ratkaisut riippuvat usein rakennuksen tyypistä, maaperästä ja muista paikallisista olosuhteista.

Radonputkistojärjestelmät

• Radonputkistojärjestelmä luo alipaineen rakennuksen alla, jolloin radon imeytyy putkistoon ja poistuu rakennuksesta.
• Järjestelmä koostuu imuputkista, jotka asennetaan rakennuksen alle. Putkistosta ilma johdetaan esimerkiksi katolle tai muuhun sopivaan paikkaan.
• Putkiston mitat ja materiaalit valitaan rakennuksen koon ja radonpitoisuuden perusteella. Yleensä käytetään PVC-putkia.
• Puhallin luo alipaineen putkistossa. Puhallin valitaan järjestelmän koon mukaan.

Tiivistysmenetelmät

• Tiivistämisellä estetään radonin pääsy maaperästä rakennukseen.
• Tiivistämistä tarvitaan esimerkiksi lattian ja seinien liitoskohdissa, läpivienneissä ja rakenteiden halkeamissa.
• Tiivistämiseen käytetään erilaisia tiivistemassoja, kuten silikonia, akryyliä tai polyuretaania.
• Tiivistys on tehtävä huolellisesti ja tarkastettava työn valmistuttua.

Radonkaivo

• Radonkaivo imee radonpitoista ilmaa maaperästä rakennuksen ulkopuolelta. Tämä luo alipaineen, joka vähentää radonin kulkeutumista rakennuksen sisään.
• Radonkaivo on yleensä syvä kuoppa, joka on vuorattu esimerkiksi betonirenkailla. Kaivon pohjalle asennetaan imuputki, joka johtaa radonpitoisen ilman pois kaivosta.
• Radonkaivo asennetaan tyypillisesti muutaman metrin syvyyteen rakennuksen lähelle. Kaivon sijainti ja syvyys määritetään kohteen mukaan.
• Radonkaivon avulla huoneilman radonpitoisuus saadaan laskemaan jopa 95 %.

Muut radonintorjunnan menetelmät

• Riittävä ilmanvaihto on tärkeä osa radonintorjuntaa. Ilmanvaihtotekniset korjaukset auttavat eniten sellaisissa kohteissa, joissa ilmanvaihto on ensimmäisen mittauksen aikana toiminut huonosti.
• Joissakin tapauksissa maaperän käsittely voi olla tarpeen, esimerkiksi jos maaperä on erityisen radonpitoista.

(Säteilyturvakeskus (STUK) ja Suomen rakennusmääräyskokoelma).

Varsinkin talvisaikaan, kun sisäilma on lämpimämpää kuin ilma talon ulkopuolella, aiheuttaa lämpötilojen ero taloon alipaineen, joka imee sisäilmaan maaperästä radonia muun ilman mukana. Tästä syystä radonin torjunta keskittyy torjumaan radonpitoisen ilman sisään pääsyn rakenteiden välistä.

Yleisestä käsityksestä poiketen edes tiiviillä silttisavitontilla rakennukset eivät ole turvassa radonilta. Talon alle radonia on voinut joutua esimerkiksi täyttömaan tai soran mukana. Täyttösorassa radonia syntyy kaiken aikaa lisää. Rakennuksen sisälle radon pääsee yleensä maaperästä, mutta myös radonia sisältävästä kaivovedestä.

Tehokkain torjuntamenetelmä on tiivistää perustukset hyvin ja asentaa laatan alle radon-putkisto. Putkisto on helppo ottaa käyttöön myöhemmin, jos mittaukset niin vaativat.