Radonmittaus alkaa syyskuussa: näin selvität, tarvitseeko talosi radonkorjauksen

Asunnon radonmittaus tehdään 1. syyskuuta ja 31. toukokuuta välisenä aikana. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaan mittauksen pitää kestää yhtäjaksoisesti vähintään kaksi kuukautta. Mittaus on siksi aloitettava viimeistään 31. maaliskuuta.

STUK suosittelee kolmen kuukauden mittausta. Syyskuussa aloitettu mittaus päättyy joulukuussa, joten mahdollisen korjauksen selvittämiseen jää aikaa ennen seuraavaa kesää.

Pitkä mittausaika tasaa sään, ilmanvaihdon sekä sisä- ja ulkolämpötilan eron aiheuttamaa vaihtelua. Muutaman päivän mittaustulos voi poiketa huomattavasti rakennuksen pitkäaikaisesta radonpitoisuudesta.

Vapaa-ajan asunto voidaan mitata sen käyttöaikana, jos rakennusta käytetään pääasiassa mittauskauden ulkopuolella. Tulos kuvaa silloin radonpitoisuutta ajankohtana, jolloin asunnossa oleskellaan.

STUK suosittelee mittauksen uusimista kymmenen vuoden välein, jos aikaisempi pitoisuus on ollut yli 100 Bq/m³ tai viitearvon alittava tulos on saavutettu radonkorjauksella. Jos pitoisuus oli ennen korjausta yli 1 000 Bq/m³, mittaus uusitaan viiden vuoden välein. Mittaus tehdään mahdollisimman pian myös sellaisen rakenne- tai ilmanvaihtomuutoksen jälkeen, joka voi vaikuttaa rakennuksen painesuhteisiin tai ilmavuotoihin.

Radon kannattaa mitata jokaisessa pientalossa, josta ei ole ajantasaista mittaustulosta. Mittaustarve korostuu maanvaraiselle laatalle perustetuissa taloissa, kellarillisissa rakennuksissa ja kodeissa, joiden alin asuinkerros on kosketuksissa maaperään.

Hyvin ilmaa läpäisevä sora- tai hiekkamaa voi kasvattaa riskiä, mutta maaperä ei yksin ratkaise sisäilman pitoisuutta. Korkeita arvoja on mitattu eri puolilla Suomea ja myös muunlaisille maille rakennetuissa taloissa. STUK suosittelee radonmittausta koko maassa.

Radon on tupakoinnin jälkeen merkittävin keuhkosyövän aiheuttaja Suomessa. STUK arvioi radonaltistumisen liittyvän vuosittain noin 150–270 keuhkosyöpään. Tupakointi voimistaa radonin aiheuttamaa keuhkosyöpäriskiä.

Radonmittaus tehdään tavallisesti pienillä mittauspurkeilla, jotka keräävät tietoa huoneilman radonpitoisuudesta koko mittausajan. Mittauksen jälkeen purkit palautetaan laboratorioon analysoitaviksi.

Tilaa hyväksytyllä menetelmällä tehtävä mittaus

Mittauksen voi tilata STUKin verkkokaupasta tai muulta toimijalta, jonka mittausmenetelmä on STUKin hyväksymä. Hyväksyttyjen toimijoiden luettelo löytyy STUKin verkkosivuilta.

Noudata aina purkkien mukana tulevaa ohjetta. Eri palveluntarjoajien tilaus-, rekisteröinti- ja palautuskäytännöt voivat poiketa toisistaan.

Valitse riittävä määrä mittauspurkkeja

Alle 100 neliömetrin asunnossa mittaus tehdään yhdellä purkilla. Se sijoitetaan alimpaan asuinkerrokseen. Yli 100 neliömetrin asunnossa tarvitaan vähintään kaksi purkkia. Useampaa purkkia käytettäessä ne sijoitetaan eri huoneisiin tai kerroksiin.

Sijoita purkit oleskelutiloihin

Mittauspurkki asetetaan avoimeen paikkaan hengityskorkeudelle, esimerkiksi kirjahyllylle tai yöpöydälle. Purkin pitää olla vähintään metrin korkeudella lattiasta ja vähintään 1,5 metrin etäisyydellä avattavasta ovesta, ikkunasta tai ilmanvaihtoventtiilistä.

Purkkia ei sijoiteta märkätilaan, tekniseen tilaan tai varastoon, jossa oleskellaan vain lyhyesti. Sijoituspaikassa vältetään voimakasta lämpöä, vetoa ja vesihöyryä.

Käytä taloa normaalisti mittauksen aikana

Ilmanvaihtoa, lämmitystä ja korvausilmaventtiileitä käytetään mittauksen aikana tavalliseen tapaan. Asetuksia ei muuteta paremman mittaustuloksen saamiseksi. Jos asunto on tyhjillään, sisälämpötilan pitää STUKin ohjeen mukaan olla vähintään 10 astetta.

Kirjaa mittauksen alkamis- ja päättymispäivä sekä purkkien sijainti. Palauta purkit laboratorioon heti mittauksen päätyttyä.

Pikamittari auttaa seurannassa, mutta ei korvaa purkkimittausta

Jatkuvatoimisella sähköisellä mittarilla voidaan seurata pitoisuuden vaihtelua ja säätää radonkorjausta. Muutaman päivän mittauksen perusteella ei tehdä lopullista korjauspäätöstä. Asunnon vuosikeskiarvon arviointiin käytetään asetuksen mukaista pitkäaikaismittausta.

Mittaustulosta verrataan asunnon koko vuoden keskimääräiseen radonpitoisuuteen. Radonpitoisuus ilmoitetaan becquereleinä kuutiometrissä ilmaa eli yksiköllä Bq/m³.

Mittauskaudella saatu tulos kerrotaan luvulla 0,9, kun siitä arvioidaan vuosikeskiarvoa. Tarkista testausselosteesta, onko siinä ilmoitettu mittausajan keskiarvo, arvioitu vuosikeskiarvo vai molemmat.

Viitearvon alittava tulos ei tarkoita täysin riskitöntä pitoisuutta. Jos alapohjaa tai ilmanvaihtoa korjataan muusta syystä, samalla kannattaa selvittää, voidaanko radonpitoisen ilman vuotoreittejä vähentää.

Korjausta ei valita pelkän mittaustuloksen perusteella. Ensin selvitetään talon perustamistapa, alapohjan rakenne, rakennuspaikan maaperä ja ilmanvaihdon toiminta. Rakennuspiirustuksista tarkistetaan, onko laatan alle asennettu radonputkisto.

Talon sisäilma on tavallisesti hieman ulkoilmaa alipaineisempaa. Paine-ero vetää korvaavaa ilmaa rakennuksen vuotokohdista. Jos ilmavuotoreitti ulottuu maaperään tai ryömintätilaan, ilman mukana voi kulkeutua radonia sisälle.

Maanvaraisessa alapohjassa tavallisia vuotoreittejä ovat lattialaatan ja seinän liitos, betonilaatan halkeamat sekä putkien ja johtojen läpiviennit. Kellarissa radonia voi tulla maanvastaisten seinien ja lattian liitoksista. Tuulettuvassa alapohjassa pitoisuuteen vaikuttavat ryömintätilan tuuletus ja asuintilojen alapohjan ilmatiiviys.

Sopiva radonkorjaus määräytyy sen mukaan, mistä radonpitoista ilmaa pääsee taloon ja miten virtaus voidaan katkaista. Korjauksessa voidaan hyödyntää yhtä menetelmää tai usean toimenpiteen yhdistelmää.

Aktivoi valmis radonputkisto

Jos maanvaraisen laatan alle on asennettu radonputkisto, sen poistokanavaan voidaan liittää puhallin. Puhallin alentaa laatan alla olevan täyttökerroksen painetta ja johtaa radonpitoisen ilman ulos ennen sen kulkeutumista sisätiloihin.

STUKin mukaan radonputkiston aktivointi pienentää sisäilman radonpitoisuutta yleensä 70–90 prosenttia. Puhallin, poistokanava ja kondenssiveden hallinta mitoitetaan kohteen mukaan.

Tee maanvaraisen laatan alle radonimuri

Radonimuri sopii maanvaraiselle betonilaatalle, jonka alla ei ole käyttökelpoista radonputkistoa. Laatan alle tehdään imupiste, josta ilma johdetaan poistokanavaa pitkin ulos.

Yksi imupiste voi riittää yhtenäisen ja hyvin ilmaa läpäisevän täyttökerroksen alueelle. Väliseinien perustukset, laatan eri osat ja tiivis täyttömaa voivat estää imun leviämistä. Silloin tarvitaan useampia imupisteitä.

STUKin mukaan radonimuri pienentää pitoisuutta yleensä 60–90 prosenttia. Poistoilma johdetaan paikkaan, josta se ei pääse takaisin sisälle korvausilmaventtiilien tai avattavien ikkunoiden kautta.

Selvitä radonkaivon soveltuvuus maaperään

Radonkaivo tehdään rakennuksen ulkopuolelle. Se imee ilmaa maaperästä ja muodostaa talon alle ulottuvan virtauskentän.

Menetelmä soveltuu karkealle hiekka- tai soramaalle. Tiiviissä savessa, siltissä tai moreenissa ilma ei liiku riittävän laajalla alueella. Radonkaivon soveltuvuutta ei siksi pidä päätellä pelkästään tontin sijainnista tai yleisestä maaperäkartasta.

STUKin mukaan radonkaivo pienentää sisäilman radonpitoisuutta keskimäärin 70–95 prosenttia. Kaivon sijainti, syvyys ja puhaltimen teho suunnitellaan rakennuksen ja maaperän perusteella.

Tarkista ilmanvaihto ennen laajaa korjausta

Puutteellinen korvausilma, tukkeutuneet suodattimet tai väärät ilmavirrat voivat lisätä talon alipainetta ja kasvattaa radonin virtausta maaperästä. Ilmanvaihdon tarkastuksessa selvitetään korvausilman saanti, venttiilien kunto ja koneellisen järjestelmän ilmavirrat.

Pelkkää poistoilmanvaihtoa ei pidä tehostaa, sillä alipaine voi kasvaa. Ilmanvaihdon korjaaminen auttaa parhaiten taloissa, joissa järjestelmä on toiminut puutteellisesti. Korkeassa radonpitoisuudessa rinnalle tarvitaan usein alapohjaan vaikuttava korjaus.

Tiivistä todetut ilmavuotoreitit

Tiivistettäviä kohtia voivat olla lattian ja seinän liitos, betonilaatan halkeamat sekä talotekniikan läpiviennit. Tiivistys onnistuu vain, jos vuotoreitit löydetään ja käsitellään yhtenäisesti.

Pintamateriaalit ja kiintokalusteet voivat estää liitosten avaamisen. Tiivistämistä käytetään siksi usein radonimurin tai radonkaivon täydentäjänä. Materiaalit valitaan rakenteen, alustan ja liitoksissa tapahtuvien liikkeiden mukaan.

Korjaa tuulettuvan alapohjan tuuletus ja ilmatiiviys

Ryömintätilässä tarkistetaan, että tuuletusaukot ovat avoimia ja ilma vaihtuu koko alapohjan alueella. Samalla tutkitaan asuintilojen ja ryömintätilan välisten liitosten sekä läpivientien ilmatiiviys.

Koneellisen tuuletuksen lisääminen ryömintätilaan vaatii suunnittelua. Ratkaisu ei saa kasvattaa alapohjan kosteusriskiä tai muuttaa rakennuksen painesuhteita haitallisesti.

STUK ilmoittaa yrityksen asentaman radonimurin suuntaa-antavaksi hinnaksi noin 3 000–5 000 euroa ja radonkaivon hinnaksi noin 4 000–6 000 euroa. Lopullista hintaa ei voi päätellä pelkästä radonpitoisuudesta tai talon pinta-alasta. Kustannuksiin vaikuttavat korjaustapa, imupisteiden määrä, putkireitti, sähkötyöt sekä mahdolliset rakenneavaukset ja pintojen uusiminen.

Julkisissa hinta-arvioissa töiden sisältö vaihtelee. Omakoti-lehden asiantuntijahaastattelussa radonimurin hinnaksi arvioitiin 3 000–5 000 euroa ja radonkaivon tätä suuremmaksi. Vuonna 2026 radonalan yritys ilmoitti erilaisten radonkorjausten yleiseksi vaihteluväliksi 1 500–5 000 euroa. Luvut eivät ole keskenään suoraan vertailukelpoisia, joten hinta pitää tarkistaa useammalla samalla työnsisällöllä tehdyllä tarjouspyynnöllä.

Valmiin radonputkiston aktivointi voi olla laajaa radonimurikorjausta edullisempi, jos poistoputki, sähkövaraus ja sopiva asennuspaikka ovat jo olemassa. Tiivistyskorjauksen hinta riippuu siitä, kuinka paljon rakenteita joudutaan avaamaan.

Pyydä tarjoukset useammalta radonkorjauksiin perehtyneeltä yritykseltä. Anna kaikille tarjoajille samat lähtötiedot: mittaustulos, rakennuspiirustukset sekä tiedot perustamistavasta, ilmanvaihdosta ja aikaisemmista korjauksista.

KKV suosittelee tekemään remontin tarjouspyynnön kirjallisesti. Radonkorjauksen tarjouksessa pitää yksilöidä ainakin valittu menetelmä, laitteiden ja poistokanavan sijoitus, sähkö- ja rakennustyöt, kokonaishinta tai hinnan määräytyminen sekä työn aikataulu. Sopimukseen kirjataan, miten lisätöistä sovitaan ja kuuluuko järjestelmän säätäminen hintaan.

Sovi ennen tilausta myös käyttöönottotarkastuksesta, käyttö- ja huolto-ohjeista, takuusta sekä siitä, kuka vastaa korjauksen jälkeisestä pitkäaikaismittauksesta.

STUKin verkkosivuilla on yritysten omiin ilmoituksiin perustuva luettelo radonkorjauksia tarjoavista toimijoista. Listan tiedot on päivitetty STUKille vuonna 2021, eikä STUK arvioi yritysten pätevyyttä tai työn laatua. Yrityksen kokemus vastaavasta perustamistavasta ja korjausmenetelmästä kannattaa tarkistaa erikseen.

Radonkorjauksen valmistuminen ei vielä osoita, kuinka paljon sisäilman pitoisuus laski. Tulos varmistetaan uudella pitkäaikaismittauksella mittauskauden aikana.

Mittauspurkit sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan samoihin huoneisiin kuin ennen korjausta. Näin tuloksia voidaan verrata keskenään. Sähköistä mittaria voidaan käyttää järjestelmän säätämiseen ja pitoisuuden seuraamiseen työn aikana.

Radonimuri ja radonkaivo toimivat vain puhaltimen käydessä. Tarkista järjestelmän toiminta säännöllisesti sekä pitkien pakkasjaksojen aikana. Radonimurin huippuimuriin voi kertyä jäätä, joka pysäyttää puhaltimen.

Toimintahäiriön havaitsemista voidaan helpottaa valvonta- tai hälytyslaitteella. Säilytä järjestelmän suunnitelmat sekä käyttö- ja huolto-ohjeet rakennuksen asiakirjoissa.

Uuden rakennuksen radontorjunnan onnistuminen varmistetaan mittaamalla radonpitoisuus rakennuksen käyttöönoton jälkeen. Radontorjunta suunnitellaan rakennuspaikan ja perustamistavan mukaan. Maanvaraisessa alapohjassa tavallisia ratkaisuja ovat lattialaatan liitosten ja läpivientien tiivistäminen sekä laatan alle asennettava radonputkisto.

Uuden talon radonpitoisuus kannattaa mitata ensimmäisen asumisvuoden aikana, kun lämmitys ja ilmanvaihto ovat normaalissa käytössä. Uuden rakennuksen suunnittelua ja toteutusta koskeva viitearvo on 200 Bq/m³. Jos se ylittyy, ota yhteyttä rakennuksen toteuttajaan takuuaikana.

Uuden talon alapohjan suunnittelua käsitellään tarkemmin artikkelissa Perustustyöt omakotitalossa: pohjatyöt, salaojat ja sokkeli.

Sisäilman radonmittaus ei kerro porakaivoveden radonpitoisuutta. Vesi.fi-palvelun mukaan radonia esiintyy erityisesti porakaivovedessä, mutta korkeita pitoisuuksia voidaan löytää myös rengaskaivoista.

Veden radon tutkitaan laboratoriossa erillisestä näytteestä. Jos pitoisuus on korkea, käsittelymenetelmä valitaan vesianalyysin ja veden käytön perusteella. Suomen ympäristökeskuksen tuottamassa Vesi.fi-palvelussa on lisätietoa talousveden radonista ja sen poistamisesta.

Lähteet

• Säteilyturvakeskus: Sisäilman radonmittaukset
• Säteilyturvakeskus: Radonin mittaaminen
• Säteilyturvakeskus: Asuntojen radonia koskevat viitearvot ja määräykset
• Säteilyturvakeskus: Radonkorjaukset
• Säteilyturvakeskus: Radon aiheuttaa keuhkosyöpää
• Säteilyturvakeskus: Radonkartat
• Säteilyturvakeskus: Toimintasuunnitelma radonista aiheutuvien riskien ehkäisemiseksi
• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ionisoivasta säteilystä 1044/2018
• STUK: Asuntojen radonkorjaaminen