Saunatilan suunnittelu

Suunnittelemalla ja mitoittamalla tilan rakenteet, materiaalit, kiuas, ilmanvaihto ja valaistus oikein, saadaan saunasta tarkoituksenmukainen tila, joka palvelee saunojia parhaalla mahdollisella tavalla.

Saunatiloihin kohdistuu poikkeuksellisen suuri kosteusrasitus verrattuna muihin huone- ja asuintiloihin. Olennainen vaatimus niin saunan kuin muidenkin rakennuksen tilojen suunnittelussa on, että tilat tulee suunnitella ja rakentaa siten, ettei siitä aiheudu käyttäjille hygienia- tai terveysriskiä eikä kosteuden kertymisestä rakennuksen osiin tai sisäpinnoille.

Saunatilan lämmöneristys on myös toteutettava huolella, jotta kuuma ilma pysyisi saunatilassa, eikä aiheuttaisi viereisiin rakenteisiin ja tiloihin vaurioita. Hyvin ja tiiviisti eristetty sauna myös lämpiää nopeammin ja pitää saavutetun lämpötilan paremmin yllä.

Lämpimän, erityisen lämpimän tai jäähdytettävän kylmän tilan rakennusosien lämmönläpäisykertoimina U käytetään seuraavia vertailuarvoja:

Huomaa: Saunatiloille ei ole erikseen omaa U-arvomääräystä, mutta ne kuuluvat yleisten tilojen luokkaan rakennuksen sisällä.

* Perinteinen noin 180 mm paksu massiivihirsi ei täytä nykymääräysten U-arvovaatimusta 0,17 W/m²K ilman lisäeristystä. Sen U-arvo on tyypillisesti 0,4–0,6 W/m²K.

** Uudisrakentamisessa myös ryömintätilan alapohjan tavoite on 0,09 W/m²K.

Tilamitoituksen periaatteet:

Saunatilan koon mitoitukseen vaikuttaa ensisijaisesti käyttäjien lukumäärä. Laudepituudeksi tulee varata 600 mm henkilöä kohden ja istuintason syvyydeksi 450–900 mm. 450 mm on tyypillinen istuinsyvyys, kun taas 900 mm soveltuu leveälle makuulauteelle.

Jalka- ja porrastason leveyden tulisi olla 300–400 mm sekä porrastasojen nousun enintään 300 mm.

Tyypillinen saunan huonekorkeus on 2000–2200 mm, 2000 mm ollen minimivaatimus. Huomattavaa on, että erityisesti sähkökiukaan yhteydessä yli 2100 mm voi jo aiheuttaa tehotarpeen kasvua.

Istuintason ja katon väliin suositellaan jätettäväksi noin 1000–1200 mm tilaa, jotta lämpö jakautuu tasaisesti ja käyttäjillä on riittävästi tilaa.

Lauteiden sijoitustavalla on myös vaikutusta tilan mitoitukseen. Lauteiden tyypillisimmät sijoitustavat ovat: suorat yhdellä seinällä, kulmittain, vastakkain tai kehänä kiukaan ympärillä. Suora laude on tavallisin ja rakenteeltaan yksinkertaisin laudetyyppi.

Lauteiden koolla on vaikutusta kiinnitykseen ja tuentaan. Esimerkiksi pienet lauteet voidaan tukea seinistä, keskisuuret seinistä ja lattiasta ja suuret vain lattiasta käyttämällä puu- tai teräskannatteita.

Puukannatteiden etäisyys toisistaan saa olla enintään 600 mm lauteiden pituussuunnassa. Kannatteiden kiinnitys tehdään 45 mm x 70 mm kokoisten seinään kiinnitettyjen poikittaistukien päälle. Myös lattiaan tuettujen lauteiden lattiatuet tehdään vähintään saman vahvuisesta puutavarasta.

Korkeuden säätöä varten lattiatukien alapäähän kiinnitetään säädettävät teräksiset tallat. Korroosion estämiseksi kiinnityksessä käytetään sinkittyjä tai ruostumattomia ruuveja.

Laudetasot tulisi tehdä lämpöä heikosti sitovasta höylätystä puusta, esimerkiksi vähäoksaisesta kuusesta sekä lepästä tai haavasta. Tiikki kestää myös hyvin kulutusta ja kosteutta, mutta se kuumenee löylyssä. Männyn haittana on sen pihkaavuus.

Aikanaan paljon käytetty abachi ei ole myöskään ongelmaton vaihtoehto. Abachi ei tällä hetkellä täytä ekologisesti vastuullisen rakentamisen vaatimuksia ilman erillistä sertifiointia ja suositeltavampia vaihtoehtoja on olemassa.

Lämpökäsitellyt puulajit, kuten haapa ja kuusi, kestävät saunan kuumuutta ja kosteutta erinomaisesti ilman kemiallisia käsittelyaineita. Ne ovat ekologinen ja pitkäikäinen valinta eikä niiden miellyttävän tuntuinen pinta kuumene liikaa löylyissä.

Laudemateriaalin vahvuus

Laudelautojen paksuus on tavallisesti 22 mm tai 28 mm ja leveys 95 millistä eteen päin. Lautojen yläpinnan särmät tulee olla pyöristetty käyttömukavuuden vuoksi. Laudat asennetaan 10 mm välein toisistaan ja kiinnitys tapahtuu ruuveilla alapuolelta poikittaistukiin (28 mm x 95 mm). Istuintasojen poikittaistukien etäisyys toisistaan saa olla enintään 600 mm.

Turvallisuuden varmistamiseksi kiukaan ympärille tulee rakentaa suojakaide, jolla estetään horjahtaminen kuumalle kiukaalle. Jos lauteille nousuun tarvitaan enemmän kuin kaksi askelmaa, porras tulee varustaa joko lattiaan tai seinään kiinnitetyllä kaiteella, joka rakennetaan kiukaan suojakaiteen tapaan.

Saunatilan mitoitukseen vaikuttaa edeltävien lisäksi kiukaan tilantarve ja lämmitystapa. Puukiuas vaatii hieman enemmän tilaa ja suojaetäisyyttä kuin sähkökiuas. Tämän lisäksi puukiukaassa on huomioitava hormin vaatima tilan tarve sekä palotekninen suojaus.

Puukiukaiden suojaetäisyydet palava-aineisiin rakenteisiin määräytyvät kiuasvalmistajan ohjeen mukaan, mutta tyypillisesti ne ovat eteen 1000 mm, taakse 500 mm ja sivuille 500 mm Näitä etäisyyksiä voidaan tarvittaessa pienentää 50 % yksinkertaista ja 75 % kaksinkertaista kevyttä suojusta käytettäessä.

Yläpinnan ja alapinnan suojaetäisyydet vaihtelevat kiukaan mallin mukaan. Tyypillisesti yläpinnan etäisyys on noin 800–1200 mm ja alapinnan vähintään 250 mm, ellei kiuas ole jalustalla. Näitä voidaan pienentää 25–50 %, jos käytetään hyväksyttyä palosuojausta.

Saunatiloissa, joko löylyhuoneessa tai pesuhuoneessa on suositeltavaa olla pienehkö ikkuna, jotta tilaan saadaan valoisuutta ja avarampi tilavaikutelma. Ikkunan kautta voidaan myös tehostaa jälkituuletusta.

Saunatiloihin asennettavien ovien tulee olla kosteisiin tiloihin tarkoitettuja. Tällaisia ovia ovat esimerkiksi paneeli- tai karkaistut lasiovet. Saunan paneeliovi on molemmin puolin paneloitu ja kosteuseristetty eikä siinä ole erillistä lämmöneristystä. Saunan ovessa olisi kuitenkin hyvä olla lasia valoisuuden ja tilantunnun lisäämiseksi.

Kulkutien ovelta lauteille tulisi olla riittävän kaukana polttavasta kiukaasta. Jos kiuas sijaitsee oven läheisyydessä, kannattaa saranointi tehdä kiukaan puolelle, jotta ovi ei koskaan aukea suoraan kuuman kiukaan ylle. Oven tulee avautua saunatilasta ulospäin.

Saunan oven vapaa aukko on tyypillisesti 600 mm (SO 7), mikä riittää useimmissa kotisaunoissa. Esteettömän rakentamisen kohteissa oven vapaan leveyden on kuitenkin oltava vähintään 850 mm (vastaava ovikoko SO 10). Oven tulee olla kynnyksetön ja alapuolisen ilmaraon ainakin 50 mm korkea.

Saunan pintaverhouksilta edellytetään pientä lämmönvaraamiskykyä, jotta lämpöä ei kulu rakenteiden lämmittämiseen eivätkä pinnat polta ihoa. Lisäksi pintamateriaalin on kestettävä hyvin kuumuutta ja kosteutta. Materiaalin on myös pystyttävä sekä sitomaan että luovuttamaan kosteutta. Puu täyttää parhaiten nämä ominaisuudet. Vähäoksainen kuusi sopii erinomaisesti saunan kaikkiin pintoihin.

Seinä- ja kattopinnoissa höylättyjen pintaverhouslautojen siistiin kiinnittämiseen suositellaan piilonaulausta.

Lahoamattomuus edellyttää, että saunan kostea ilma pääsee tuulettumaan pois verhouksen takaa. Vaakapaneelien taakse asennettujen pystysuuntaisten koolausten väliin jäävä ilmarako mahdollistaa hyvän tuuletuksen ja estää kosteuden kertymistä paneelin taakse. Vaakapaneloitua saunaa korjattaessa on helpompi uusia tarvittaessa vain alimpia huonokuntoisia vaakalautoja.

Puista seinäverhousta ei kuitenkaan tule asentaa lattiaan asti. Seinäpaneelin ja lattian väliin jätetään tyypillisesti 30–100 mm väli. Tämä estää puun altistumista roiskevedelle ja helpottaa puhtaanapitoa.

Puulämmitteisen kiukaan yhteydessä on huomioitava kiukaan yläpuolisen katon suojaus, joka tehdään palomääräysten mukaan käyttäen esimerkiksi kivilevyä.

Alapohjan ollessa lämmöneristetty, on päällysteen oltava vesitiivis tai alusrakenne on eristettävä kosteutta vastaan Betonilattia päällystetään tavallisesti keraamisilla laatoilla, joiden on hyvä olla karheita tai nastapintaisia liukastumisen estämiseksi. Lattia tehdään kaltevaksi lattiakaivoon päin. Kaltevuuden tulee olla riittävä veden poisjohtamiseksi, esimerkiksi 1:100 keraamisilla laatoilla ja 1:30 puulattioilla. Tarkka kaltevuus valitaan pinnoitteen ja tilan koon mukaan.

Saunan LVIS tekniikkaa käsittelevä artikkeli on luettavissa täältä.

Lähdeluettelo

Määräykset ja säädökset: Ympäristöministeriön asetus rakennuksen kosteusteknisestä toimivuudesta (YMA 1007/2017), Ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatehokkuudesta (YMA 745/2017, muutettu YMA 1010/2023), Ympäristöministeriön asetus rakennuksen esteettömyydestä (YMA 241/2017), Ympäristöministeriön asetus rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta (YMA 1009/2017), Sähköturvallisuuslaki (1135/2016) Finlex.fi, Pelastuslaki (379/2011) Finlex.fi

RT-kortisto ja ohjekortit: (Rakennustieto Oy): RT 91-11169 – Saunan rakentaminen, RT 84-10978 – Märkätilojen lattiat, RT 84-11143 – Vedeneristysjärjestelmät, RT 93-10604 – Sisäverhoukset, rakenteet ja materiaalit, RT 21-10556 – Puurakenteiden jännevälit.

RIL-ohjeet: (Rakennusinsinöörien liitto RIL ry): RIL 107-2022 – Vedeneristys märkätiloissa, RIL 205-1 – Puurakenteiden mitoitusohje.

SFS-standardit: SFS 4102 – Ovien mitoitus, SFS 3352 – Rakennuslasit, turvalasit.

Muut asiantuntijalähteet: Tukes Turvallisuus- ja kemikaalivirasto
– Kiuas- ja sähkölaitteiden suojaetäisyydet ja turvallisuusohjeet
– Lasirakenteiden turvalasivaatimukset

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK)
– Tulisijojen paloturvallisuus ja suojaetäisyydet