Nämä paloturvallisuuden kohdat jäävät omakotitalossa helposti piiloon

Rakennusten paloturvallisuutta ohjaavat määräykset koskevat myös pientaloja. Rakennus pitää suunnitella, rakentaa ja varustaa niin, että palon syttymisen vaara jää mahdollisimman pieneksi ja että palon leviäminen saadaan rajattua.

Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi kantavissa rakenteissa, palo-osastoinnissa, rakennusten välisissä etäisyyksissä, palokatkoissa, tulisijoissa, savupiipuissa, autosuojissa ja palovaroittimissa. Osa ratkaisuista kuuluu suunnittelijan ja rakennusvalvonnan arvioitavaksi.

Remontissa paloturvallisuus nousee esiin etenkin silloin, kun rakenteita avataan, tehdään uusia läpivientejä, muutetaan tulisijaa tai hormia, rakennetaan autotalli, lisätään teknisiä järjestelmiä tai muutetaan tilojen käyttötarkoitusta.

Rakennuksen paloluokat ovat P0, P1, P2 ja P3. Pientalo kuuluu yleensä P3-paloluokkaan. P3-luokassa kantaville rakenteille ei lähtökohtaisesti aseteta samanlaisia palonkestovaatimuksia kuin vaativammissa rakennuksissa, vaan turvallisuutta varmistetaan muun muassa rakennuksen kokoa, käyttötapaa ja henkilömäärää koskevilla rajoituksilla.

Rakennusosien palonkestävyysluokissa käytetään merkintöjä R, E ja I. Ne kertovat, mitä ominaisuutta rakenteelta edellytetään palotilanteessa.

• R tarkoittaa kantavuutta. Rakenne kestää sortumatta määrätyn ajan.
• E tarkoittaa tiiviyttä. Rakenteeseen ei saa syntyä palon aikana halkeamia tai aukkoja, joiden kautta liekit tai kuumat kaasut pääsevät läpi.
• I tarkoittaa eristävyyttä. Rakenne rajoittaa lämpötilan nousua palon vastakkaisella puolella.

Kun merkintöjä yhdistetään, syntyy esimerkiksi luokka REI 60. Se tarkoittaa, että rakennusosan pitää säilyttää kantavuutensa, tiiviytensä ja eristävyytensä 60 minuutin ajan. Palo-oven luokka voi olla esimerkiksi EI 30 tai E 30. Pelkkä E-luokka tarkoittaa tiiviyttä, mutta ei samaa lämmöneristävyyttä kuin EI-luokka. Tämä voi olla tärkeää esimerkiksi kulkureittien ja syttyvien materiaalien läheisyydessä.

Palo-osastoinnin tarkoitus on rajoittaa palon ja savun leviämistä. Samalla se antaa ihmisille aikaa poistua, helpottaa pelastus- ja sammutustyötä ja vähentää omaisuusvahinkoja.

Omakotitalossa palo-osastointi liittyy usein autotalliin, kattilahuoneeseen, tekniseen tilaan, kellariin, ullakkoon ja rakennuksen eri osiin silloin, kun niiden käyttötapa tai palokuorma poikkeaa muista tiloista. Autosuoja on hyvä esimerkki tilasta, jonka paloturvallisuus pitää arvioida erikseen.

Osastoivan rakennusosan pitää säilyttää palotilanteessa vaaditut ominaisuutensa määrätyn ajan. Jos osastoivassa seinässä on ovi, ikkuna tai muu aukko, myös sen pitää täyttää sille asetettu palonkestävyysvaatimus. Osastoivan oven pitää yleensä sulkeutua ja salpautua itsestään. Jos ovi pidetään normaalisti auki, sen pitää sulkeutua palotilanteessa automaattisesti.

Palokatko on rakennuksen paloturvallisuuden kannalta kriittinen yksityiskohta. Sen tehtävä on estää palon, savun ja kuumien kaasujen leviäminen osastoivan rakennusosan läpi tehdyn läpiviennin kautta.

Läpivientejä syntyy esimerkiksi putkista, sähköjohdoista, kaapeleista, ilmanvaihtokanavista ja hormeista. Jos osastoivaan rakenteeseen tehdään reikä, rakenteen palonkestävyys heikkenee, ellei läpivientiä toteuteta oikein.

Palokatko ei tarkoita sitä, että aukko täytetään millä tahansa kuumuutta kestävällä massalla. Palokatkotuotteen pitää sopia kyseiseen läpivientiin, rakenteeseen ja käyttökohteeseen. Esimerkiksi sulavan muoviputken ympärille tarvitaan tuote, joka paisuu palotilanteessa ja sulkee putken jättämän aukon.

Tämä ero on tärkeä myös remontissa. Tulisijamassat, paloakryylit, palokatkovaahdot ja muut paloa kestävät tuotteet eivät ole keskenään vaihtokelpoisia. Tuotteen käyttökohde, paloluokitus ja valmistajan ohjeet pitää tarkistaa ennen käyttöä.

TYTAN-palokatkotuotteet on suunniteltu palokatkojen toteuttamiseen rakenteissa, joissa tuotteelta edellytetään palotilanteessa testattua toimintaa. Tuote valitaan aina läpiviennin ja rakenteen mukaan.

Puukiuas, takka ja muu tulisija tuovat kotiin lämpöä, mutta ne edellyttävät oikeita rakenteita ja säännöllistä kunnossapitoa. Savupiippujen ja hormien suunnittelussa, rakentamisessa, korjaamisessa ja ylläpidossa noudatetaan savupiippujen rakenteita ja paloturvallisuutta koskevia määräyksiä.

Tulisijan vaihtaminen, uuden savuhormin asentaminen, hormin pinnoittaminen tai savupiipun korjaaminen eivät ole pelkkiä pintaremontteja. Niissä pitää varmistaa, että tulisija ja hormi sopivat yhteen, suojaetäisyydet täyttyvät ja rakenteet kestävät niihin kohdistuvan lämpörasituksen.

Kiukaan tai tulisijan hormiliitosta ei pidä tiivistää palokatkotuotteella, jos tuotetta ei ole tarkoitettu jatkuvasti kuumentuvaan kohteeseen. Esimerkiksi paisuva paloakryyli ei sovi puukiukaan hormiliitoksen tiivistämiseen, koska se on tarkoitettu palokatkokäyttöön eikä jatkuvan kuumuuden rasittamaan liitokseen. Hormiliitokseen valitaan siihen tarkoitettu tulisijamassa tai muu valmistajan ohjeen mukainen tuote.

Nuohous ja hormin kunnon tarkastus ovat osa paloturvallisuutta. Halkeamat, rapautuminen, nokipalon jäljet ja väärin tehdyt liitokset pitää selvittää ennen tulisijan käyttöä.

Autotalli, autokatos ja autosuoja vaativat oman paloturvallisuustarkastelunsa. Niissä säilytetään usein ajoneuvojen lisäksi polttoaineita, työkaluja, akkuja, renkaita, maaleja, kemikaaleja ja muuta tavaraa, joka kasvattaa palokuormaa.

Muun rakennuksen yhteydessä oleva autosuoja rakennetaan yleensä omaksi palo-osastokseen. Jos autosuojasta on yhteys asuintiloihin, yhteys järjestetään niin, etteivät myrkylliset tai palavat kaasut pääse leviämään asuintiloihin. Käytännössä tämä tarkoittaa usein sitä, että autotallin ja asuintilan välissä on erillinen tila, kuten tuulikaappi, ja rakenteilta sekä ovelta edellytetään palonkestävyyttä.

Autotallista ei saa olla suoraa yhteyttä palovaaralliseen tai räjähdysvaaralliseen tilaan. Myös sähkölaitteet, latausratkaisut ja varastointi pitää huomioida. Jos autotallia käytetään työtilana tai siellä ladataan akkuja, paloturvallisuus ei ole enää pelkkä rakennustekninen kysymys. Tilan käyttö vaikuttaa todelliseen riskiin.

Rakennusten välinen etäisyys on pientalon paloturvallisuudessa keskeinen asia. Kun rakennukset ovat riittävän kaukana toisistaan, palo ei leviä yhtä helposti rakennuksesta toiseen.

Yleisenä lähtökohtana käytetään, että rakennusten välinen etäisyys on vähintään 8 metriä. Jos etäisyys jää tätä pienemmäksi, palon leviämistä pitää rajoittaa muilla keinoilla. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi osastoivia rakenteita, palomuuria tai muita suunnittelijan ja rakennusvalvonnan hyväksymiä ratkaisuja.

Pientalon autosuojissa on käytetty myös käytännön ohjetta, jonka mukaan enintään 60 neliömetrin erillinen autosuoja voidaan tietyin edellytyksin sijoittaa vähintään 4 metrin etäisyydelle toisesta rakennuksesta ilman erillistä osastointia. Alle jäävät etäisyydet ja rakennusten väliset ratkaisut pitää aina tarkistaa tapauskohtaisesti.

Naapuritontin rakennukset pitää ottaa huomioon samalla vakavuudella kuin omalla tontilla olevat rakennukset. Paloturvallisuus ei pysähdy tontin rajalle.

LUKUVINKKI! Palo-ovien ja -ikkunoiden tiivisteet ja tiivistäminen

Paloturvallisuus ei ole ainoastaan rakenteita ja määräyksiä. Myös tavaran säilytys vaikuttaa siihen, miten helposti palo syttyy ja miten nopeasti se leviää.

Helposti syttyvää materiaalia ei pidä säilyttää rakennuksen alla, ullakolla, kellarissa, teknisessä tilassa tai rakennuksen seinustalla niin, että siitä aiheutuu tulipalon syttymisen tai leviämisen vaaraa. Sama koskee kulkureittejä. Uloskäyntien ja niille johtavien reittien pitää pysyä kulkukelpoisina.

Erityisen tarkkana kannattaa olla tiloissa, joihin kertyy vuosien aikana pahvilaatikoita, vanhoja tekstiilejä, maaleja, liuottimia, polttoaineita, akkuja tai sähkölaitteita. Palokuorma kasvaa usein huomaamatta. Samalla sammutustyö vaikeutuu, jos kulkureitit tukkeutuvat tai palo pääsee leviämään varastoidun tavaran kautta.

Sammutuspeite ja käsisammutin ovat järkeviä hankintoja omakotitaloon. Ne eivät korvaa palovaroitinta tai rakenteellista paloturvallisuutta, mutta voivat auttaa palon alkuvaiheessa, jos sammutus voidaan tehdä turvallisesti.

Omakotitalon paloturvallisuutta kannattaa katsoa samaan aikaan rakenteiden, tekniikan ja arjen käytön kautta. Tarkista ainakin palovaroittimien määrä, sijoitus ja toimintakunto. Selvitä tulisijan, hormin ja savupiipun kunto ennen aktiivista käyttöä. Varmista, että autotallin ja asuintilan välinen rakenne on tehty oikein. Älä paikkaa läpivientejä satunnaisilla massoilla, jos kyse on osastoivasta rakenteesta. Pidä ullakko, kellari, tekninen tila ja poistumisreitit sellaisessa kunnossa, että tavara ei lisää paloriskiä tai vaikeuta poistumista.

Remontissa paloturvallisuus kannattaa ottaa esiin jo suunnitteluvaiheessa. Kun rakenteita avataan, läpivientejä tehdään tai tulisijaan liittyviä osia muutetaan, oikea ratkaisu on helpompi ja halvempi tehdä heti kuin korjata jälkikäteen.

Paloturvallisuus ei ole yksittäinen tuote tai tarkistus. Se on omakotitalon rakenteiden, laitteiden, kunnossapidon ja arjen käytön yhteinen tulos.

Lue lisää:
Pelastuslaki (Finlex, valtion säädöstietopankki)

Lähteet:
Ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta
Sisäasiainministeriö, pelastustoimi