Omaisuuden suojaus tulvalta asukkaan ja omistajan vastuulla

Ensimmäinen askel on tarkistaa, sijaitseeko talo tulvariskialueella. Tulvakarttapalvelu näyttää, mille alueille tulvavesi voi levitä, mutta kartta ei kerro kaikkea. Rakennuksen korkeusasema, kellari, pihan korkeuserot ja veden kulkureitit vaikuttavat siihen, kastuuko juuri oma talo vai ei. Vahingollinen tulva voi syntyä myös kartoitettujen alueiden ulkopuolella, etenkin rankkasateella.

Siksi omaa tonttia kannattaa tarkastella käytännössä.

• Mihin sade- ja sulamisvedet valuvat normaalisti?
• Jääkö vettä sokkelin viereen, ajoluiskan alapäähän tai kellarin oven eteen?
• Onko alueella ollut tulvia aiemmin?
• Myös naapurien kokemuksista voi saada tietoa, jota kartta ei kerro.

Ajankohtaista tulvatilannetta voi seurata Tulvakeskuksen tilannetiedotteesta ja vesi.fi-palvelun karttapalvelusta.

Tulva tekee eniten vahinkoa paikoissa, joihin vesi pääsee nopeasti ja joista se poistuu hitaasti. Omakotitalossa tällaisia ovat usein kellari, alapohjan läheiset rakenteet, pihan painanteet, varasto ja tekniset tilat.

Kiinteistön omistaja vastaa pääsääntöisesti oman kiinteistön hulevesien hallinnasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tontin veden kulku pitää tunnistaa ajoissa. Jos sade- ja sulamisvesi jää rakennuksen ympärille, vahinkoriski kasvaa.

Varautuminen alkaa yksinkertaisista asioista. Tulvauhan aikana tarpeen voivat olla hiekkasäkit tai muu tilapäinen valli, rakennusmuovi, teippi, lapio ja tarvittaessa uppopumppu. Jos vaarana on kellarin tulviminen, viemärin takaiskuventtiilin kunto kannattaa tarkistaa. Myös lattiakaivojen ja WC:n kautta nouseva vesi on syytä ottaa huomioon.

Myös kotivara kuuluu varautumiseen. Suomi.fi suosittelee, että kotitalous pärjää häiriötilanteessa omin avuin vähintään 72 tuntia. Käytännössä tämä tarkoittaa juomavettä, ruokaa, lääkkeitä, taskulamppua, paristoja, hygieniatarvikkeita ja varavirtalähdettä puhelimelle

Turvaa arki: näin valmistaudut eri kriisitilanteisiin >>

THL muistuttaa, että sade-, sulamis- ja tulvavedet voivat heikentää kaivoveden laatua. Riski kasvaa, jos kaivon rakenteissa on puutteita tai pintavedet pääsevät valumaan kaivoon.

Kaivon kannen tiiviys, näkyvät vauriot, maanpinnan kallistus sekä veden hajun, maun ja värin muutokset kannattaa tarkistaa etenkin keväällä ja runsassateiden jälkeen. Yksityiskaivo on omistajansa vastuulla, joten kaivon kuntoa ja veden laatua on syytä seurata säännöllisesti.

Tulvassa ratkaisee ajoitus. Suojaustoimet kannattaa aloittaa heti, kun tieto tulvauhasta tulee. Talon ympärille voi rakentaa tilapäisen vallin esimerkiksi hiekkasäkeistä, ja vaarassa olevat tavarat kannattaa siirtää ylemmäs tai pois pihalta. Myös auto on hyvä siirtää turvaan ajoissa.

Jos vettä alkaa nousta rakennuksen lähelle, sähkö on syytä katkaista pääkytkimestä ja vaarassa olevat sähkölaitteet ottaa pois käytöstä. Kastuneisiin sähkölaitteisiin ei saa koskea. Jos talossa on öljylämmitys tai kaasulaitteita, venttiilit tulee sulkea. Tulvavesi voi olla saastunutta, ja jo 15 senttimetriä syvä virtaava vesi voi kaataa ihmisen.

Autolla ei pidä ajaa tulvaveden peittämälle tielle. Vesi voi olla syvempää kuin näyttää, ja virtaus tai tien vaurioituminen voi tehdä tilanteesta vaarallisen. Jos poistuminen on tarpeen, siihen kannattaa ryhtyä hyvissä ajoin, kun kulkureitit ovat vielä turvallisia.

Terveen ja kuivan talon salaojat, sadevesiviemärit ja rännikaivot >>

Kun vesi on laskenut, kotiin ei pidä palata huolettomasti. Ensin on varmistettava, että alueella ja rakennuksessa on turvallista liikkua. Sähköjä, vettä ja lämmitystä ei pidä kytkeä päälle ennen kuin on varmaa, etteivät järjestelmät ole vaurioituneet tai kastuneet. Tarvittaessa paikalle pitää kutsua ammattilainen.

Vahingot kannattaa dokumentoida heti. Ota valokuvat rakenteista, pinnoista, laitteista ja irtaimistosta ennen siivousta. Seisova vesi, liete ja kastunut tavara on poistettava nopeasti, jotta rakenteet pääsevät kuivumaan ja lisävahingot jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Jos käytössä on oma kaivo tai alueen vesihuollossa on häiriöitä, myös juoma- ja käyttöveden turvallisuus pitää varmistaa ennen käyttöä.

Tulvavahinkoja ei enää korvata valtion varoista, vaan suoja perustuu vakuutukseen. Siksi koti- tai kiinteistövakuutuksen sisältö kannattaa tarkistaa etukäteen.

Keväinen sulamisvesi on tässä suhteessa hankala tapaus. Kaikki lumen sulamisesta aiheutuvat vahingot eivät ole vakuutusehtojen tarkoittamia korvattavia tulvavahinkoja. Jos nopea sulaminen nostaa joen, järven tai meren pinnan poikkeuksellisen korkealle, kyse voi olla korvattavasta vesistö- tai merivesitulvasta. Rakennetuilla alueilla sulamisvesi voi aiheuttaa myös hulevesitulvan, jos vesi ei ehdi imeytyä maahan tai poistua viemäröinnin kautta.

Kotivakuutuksesta korvataan yleensä ainoastaan poikkeuksellisesta tulvasta aiheutuneita vahinkoja. Vesi.fi:n mukaan poikkeuksellisella tulvalla tarkoitetaan tavallisesti kerran 50 vuodessa tai harvemmin esiintyvää vesistö- tai merivesitulvaa. Rankkasadetulvassa poikkeuksellisuutta arvioidaan yleensä sademäärän perusteella, tyypillisesti rajana pidetään 30 millimetriä tunnissa tai 75 millimetriä vuorokaudessa.

Sen sijaan tavallinen keväinen märkyys, pihalle kertyvä sulamisvesi tai rakenteisiin vähitellen päässyt vesi ei automaattisesti tarkoita korvattavaa tulvavahinkoa. FINE muistuttaa, että myös vakuutusten rajauksissa on eroja. Esimerkiksi rakenteiden kautta sisään päässyt sade- tai sulamisvesi ei välttämättä kuulu tulvaturvan piiriin, vaikka vahinko olisi käytännössä suuri. Siksi omasta vakuutuksesta kannattaa tarkistaa erikseen, mitä turva kattaa, millä ehdoilla ja mitä suojelutoimia vakuutus edellyttää.

Tulvassa nopein ja usein myös edullisin tapa pienentää vahinkoa on varautua ennakolta, seurata tilannetta ajoissa ja toimia heti, kun riski kasvaa.

Lähteet: Suomen ympäristökeskus ja vesi.fi, Maa- ja metsätalousministeriö, Finlex, SPEK, Suomi.fi, FINE.