Asbestia sisältävien rakenteiden purku kuuluu ammattilaiselle

Asbestia ryhdyttiin käyttämään rakennusmateriaaleissa 1920-luvulla, ja laajinta käyttö oli 1960-70 -lukujen taitteessa. Asbestin käyttö kiellettiin Suomessa uudisrakentamisessa vuonna 1987.

Asbestia on ennen vuotta 1988 rakennetuissa kiinteistöissä käytetty tyypillisesti mm. seuraavissa kohteissa:

• Ruiskutetut eristeet: katot, ilmanvaihtokanavat.
• Lämmöneristemassat: putket, kattilat, varaajat.
• Asbestisementtituotteet: seinä- ja kattolevyt, vesi- ja viemäriputket, ilmanvaihtokanavat.
• Lattiamateriaalit: vinyyliasbestilaatat, joustovinyylimatot, magnesiamassalattiat; muovi- ja kumimatot ja muovimassalattiat.
• Bitumituotteet: liimat, huopakatteet, vedeneristysaineet, bitumimaalit.
• Tasoitteet, julkisivumaalit, laattojen kiinnityslaastit ja asbestipahvi.
• Seinä- ja kattopintojen ääneneristeet, palon- ja ääneneristyslevyt, porrashuoneiden akustiset levyt, levyjen kiinnitysliimat.
• Sähkökeskusten seinät, kytkinlaitteiden taustat.
• Öljykattilat
• Asbestilangat, - nauhat ja -kankaat.

Asbestia käytettiin rakennusmateriaaleissa sen hyvien ominaisuuksien takia: asbesti on palamaton sekä hyvä lämmön- ja sähköneriste, ja sillä on hyvät akustiset ominaisuudet. Edellisten lisäksi asbesti on joustava ja mekaanisesti luja sekä kitkaa ja kulutusta kestävä, hyvien ominaisuuksien lista tuntui jatkuvan pitkälle. Ja vielä kaiken lisäksi asbesti oli halpaa.

Asbestin, kuten yleisesti kuitumaisia silikaattimineraaleja nimitetään, ikävämmästä puolesta ei joko välitetty tai niihin ei oltu vielä perehdytty kuten tänä päivänä.

Hyvien ominaisuuksiensa lisäksi asbestilla on kuitenkin vakavia terveysvaikutuksia. Asbestimateriaaleja käsiteltäessä ilmaan leviää hienopölyä ja ohuita asbestikuituja. Hengityksen mukana asbestikuidut kulkeutuvat keuhkoihin ja kerääntyvät sinne, pysyvästi. Erityisen hankalaa on, että henkilö, joka altistui asbestille saattaa oireilla vasta kymmenien vuosien kuluttua itse altistumisen jälkeen.

Altistumisen seurauksena voi aiheutua keuhkosyöpää, mesotelioomaa (keuhkopussin tai vatsakalvon syöpää), asbestoosia ja keuhkopussin sairauksia. Haitallisimpia ovat ruiskutus- ja eristemassat, koska niistä vapautuu asbestikuituja helpommin kuin asbestisementti- ja muovituotteista, joissa asbestikuidut ovat sideaineeseen sitoutuneita. Ehjät asbestipitoiset materiaalit eivät kuitenkaan vaaranna terveyttä normaalissa asumisessa, vaan altistus syntyy purku- ja korjaustyössä.

Asbestityöstä on työstä johtuvan asbestille altistumisen ja siitä aiheutuvan terveysvaaran vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi asbestille on laissa asetettu raja-arvot ja määritelty muut asbestityölle asetetut erityiset vaatimukset.

Kiinteistön omistajan on huolehdittava siitä, että rakennuksessa mahdollisesti käytetyt materiaalit eivät sisällä asbestia ja että rakennusosien purku- ja korjaustyöt asbestikohteissa tehdään mahdollisimman vähän asbestille altistavalla tavalla.

Asbestityötä saavat tehdä vain siihen pätevyyden hankkineet yritykset, joilla on työsuojelupiirin työsuojelutoimiston valtuutus. Asbestia sisältäviä rakenteita ei siten pidä purkaa omin päin, sillä niin tehdessään kiinteistön omistaja uhmaa paitsi lakia, myös omaa terveyttään, vieläpä vakavalla tavalla.

Ammattilaisen tekemän purkutyön jälkeen asbestia sisältävät jätteet on poistettava niin nopeasti ja tehokkaasti kuin mahdollista suljetuissa pakkauksissa, jotka on varustettu pakkauksen asbestia sisältäväksi osoittavin merkinnöin.

Valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta

Ennen rakenteiden purku- ja korjaustöitä kiinteistön omistajan on selvitettävä, onko rakenteissa mahdollisesti asbestia ja missä sitä on.

Asbestipölyä ei pysty aistimaan eikä sitä tunne iholla, kurkussa eikä keuhkoissa.

Asbestin tunnistaminen silmämääräisesti on vaikeaa, minkä vuoksi asbestikartoitus on ammattilaisen työtä. Huomioi, että asbestikartoitukseksi ei riitä pelkkä pieni näyte, vaan kartoitus on suoritettava ammattilaisen toimesta, kuten vuonna 2016 säädetty asbestilaki määrää. Tekijältä, joka kartoituksen suorittaa, edellytetään perehtyneisyyttä asbestiin. Hänellä tulee myös olla tietotaitoa asbestin esiintymisestä sekä rakenteiden purkamisesta. Kartoituksen laatu sekä laajuus on osattava myös arvioida. Asbestikartoitus on lisäksi dokumentoitava.

Asbestikartoituksessa paikallistetaan purettavassa kohteessa oleva asbesti, selvitetään asbestin ja sitä sisältävien materiaalien laatu, määrä ja sijainti. Kartoituksessa selvitetään myös rakenteissa olevan asbestin ja sitä sisältävien materiaalien pölyävyys niitä käsiteltäessä tai purettaessa. Purkukohteessa on aina tehtävä asbestikartoitus. Ellei kartoitusta tehdä, on purkutyö tehtävä asbestipurkutyönä.

Jos asbestia sisältäviä materiaaleja ei pureta pois, on niiden sijaintipaikat merkittävä. Kiinteistössä olevasta asbestista on myös tiedotettava asukkaille ja kiinteistön käyttäjille sekä annettava heille tarvittavat toimintaohjeet.

• Rakennuksen rakentamisen, korjaamisen ja kunnossapidon asiakirjoihin, joista selvitetään käytetyt materiaalit ja tarvikkeet sekä tuotenimet.
• Tietoihin em. toimenpiteiden ajankohtana käytettyjen tarvikkeiden ja materiaalien asbestipitoisuuksista.
• Asbestikartoittajan kohteessa tekemään tutkimukseen.
• Materiaalista tai rakenteesta otetun näytteen laboratoriotutkimukseen.

Lähteet:
Ratu 82-0347
Suomen Säädöskokoelma 1380/1994 Valtioneuvoston päätös asbestityöstä

798/2015 Valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta
www.ymparisto.fi