Mikä ihmeen kylmäsilta? Kylmä kohta kotona ei aina johdu kylmäsillasta

Kylmäsilta on paikallinen kohta, jossa lämpöä johtuu rakenteen läpi enemmän kuin ympäröivässä rakenteessa. Sisäpinta jää tällöin ympäristöään kylmemmäksi.

Kylmäsilta syntyy esimerkiksi kohdassa, jossa rakenne tai materiaali johtaa lämpöä muuta rakennetta tehokkaammin. Myös rakennusosien liittymät voivat muodostaa kylmäsillan. Ilmiö voi siis liittyä rakenteen muotoon, materiaaleihin tai liitoskohtaan.

Rakennusfysiikassa käytetään myös termiä lämpösilta. Arkikielessä kylmäsilta kuvaa hyvin sitä, mitä asukas usein ensimmäisenä huomaa: tavallista kylmemmän pinnan.

Lattianrajassa tuntuva kylmyys on tavallinen syy alkaa epäillä kylmäsiltaa. Pelkän tuntemuksen perusteella syytä ei kuitenkaan voi päätellä.

Kylmäsillassa lämpö johtuu rakenteen kautta tavallista tehokkaammin. Eristepuutteessa rakenteen lämmöneristys on paikallisesti ympäristöään heikompi. Ilmavuodossa taas ilmaa pääsee liikkumaan rakennuksen vaipan epätiiviin kohdan kautta.

Ilmiöt voivat tuntua asukkaasta hyvin samanlaisilta. Seinä, lattia tai nurkka tuntuu kylmältä, ja voimakkaalla pakkasella ero muuhun huoneeseen korostuu.

Myös vetoisuuden tunne voi johtaa harhaan. Jos kylmän pinnan vieressä oleva ilma jäähtyy, se painuu alaspäin ja syntyvä ilmavirtaus voidaan kokea vetona. Varsinaisessa ilmavuodossa ilmaa kulkee rakenteen läpi.

Siksi havaintosi ”tässä vetää” on hyvä lähtökohta tutkimiselle, mutta ei vielä diagnoosi.

Kylmäsiltoja voi löytyä huomattavasti ylempääkin kuin lattianrajasta. Niitä syntyy erityisesti rakennusosien liittymiin ja kohtiin, joissa lämmöneristys tai rakenteen materiaalit muuttuvat.

Tyypillisiä paikkoja ovat esimerkiksi:

• ulkoseinän ja alapohjan liittymä
• rakennuksen ulkonurkat
• ikkunoiden ja ovien liittymät
• ulkoseinän ja yläpohjan liittymä
• välipohjan ja ulkoseinän liittymä
• rakenteen läpi jatkuvat hyvin lämpöä johtavat rakenneosat.

Lattianraja on asukkaalle erityisen helppo huomata, koska siihen ollaan jatkuvasti kosketuksissa. Paljas jalka tunnistaa pintalämpötilojen eron usein ennen kuin asiaa tulee edes ajatelleeksi rakennusteknisenä kysymyksenä.

Alapohjan ja ulkoseinän liittymä on samalla yksi rakennuksen lämpöteknisesti vaativista liitoskohdista. Rakenteen toteutustapa vaikuttaa siihen, kuinka hyvin lämmöneristys jatkuu liitoksen läpi.

Ensimmäinen vihje on usein toistuva kylmän havainnointi samasta kohdasta.

Jos tietty seinänvierusta, nurkka, lattian kohta tai ikkunan ympäristö tuntuu talvesta toiseen selvästi ympäristöään kylmemmältä, asiaa kannattaa tutkia tarkemmin. Suuri sisä- ja ulkolämpötilan ero tekee lämpötekniset poikkeamat helpommin havaittaviksi, joten ilmiö korostuu usein pakkasella.

Pintalämpötiloja voi vertailla lämpömittarilla. Mittauksessa kiinnostavampaa on yleensä eri kohtien välinen ero kuin yksittäinen irrallinen lämpötilalukema.

Selvä ja toistuva poikkeama kannattaa paikantaa tarkemmin, etenkin jos kylmyys heikentää asumismukavuutta.

Lämpökamera näyttää rakennuksen pintalämpötilojen erot ja auttaa rajaamaan, missä lämpötekninen poikkeama sijaitsee.

Kuvan tulkinnassa huomioidaan rakenteen ominaisuudet, lämmitys ja mittausolosuhteet. Kylmä alue voi liittyä kylmäsiltaan, eristepuutteeseen tai ilmavuotoon.

Lämpökuvaus toimii parhaiten silloin, kun sisä- ja ulkolämpötilan välillä on riittävä ero. Siksi talvi on hyvä ajankohta kylmien kohtien tutkimiseen.

Jos havaintoon liittyy epäily ilmavuodosta, tutkimuksia voidaan täydentää siihen soveltuvilla menetelmillä. Näin korjaus voidaan kohdistaa oikeaan syyhyn.

Kylmä lattianraja tai seinäpinta heikentää asumismukavuutta, vaikka huoneilman lämpötila olisi muuten sopiva.

Kylmäsilta lisää myös paikallista lämpöhäviötä. Vaikutus koko rakennuksen energiankulutukseen riippuu kylmäsiltojen määrästä, rakenteista ja niiden ominaisuuksista.

Rakennusfysikaalisesti tärkeä seuraus liittyy pintalämpötilaan. Kun pinta jää riittävän kylmäksi ja ilmassa on runsaasti kosteutta, pinnan suhteellinen kosteus kasvaa. Riittävän kylmälle pinnalle voi tiivistyä kosteutta.

Kosteusriski määräytyy rakenteen, pintalämpötilan, sisäilman kosteuden ja poikkeaman voimakkuuden perusteella.

Asumisterveysasetuksessa pintalämpötiloja käytetään yhtenä asumisolosuhteiden arviointiperusteena. Seinäpinnan alimman keskiarvolämpötilan toimenpideraja on +16 °C, lattiapinnan +18 °C ja alimman pistemäisen pintalämpötilan +11 °C asetuksessa määritellyissä olosuhteissa. Virallisessa arvioinnissa huomioidaan myös mittausolosuhteet ja tarvittaessa lämpötilaindeksi.

Usein voidaan, mutta korjaustapa riippuu siitä, mikä kylmän kohdan aiheuttaa.

Tämän vuoksi lisäeristäminen ei ole automaattisesti ensimmäinen korjaus. Jos ongelmana on ilmavuoto, korjaus kohdistuu rakennuksen ilmatiiveyteen. Eristepuute vaatii eristeen ja rakenteen tutkimista ja tarvittaessa korjaamista. Rakenteellisen kylmäsillan korjaaminen voi puolestaan edellyttää liitoskohdan lämmöneristyksen tai lämpökatkon parantamista.

Joissakin vanhoissa rakennuksissa laajempi lisäeristys voi samalla parantaa kylmien rakenteiden lämpöteknistä toimintaa. Lisäeristyksen tarve ja toteutustapa arvioidaan kuitenkin koko rakenteen perusteella.

Jos kylmyys paikantuu lattian, sokkelin tai ulkoseinän ja alapohjan liittymään, tutkimukset kannattaa kohdistaa juuri tähän rakenteeseen. Pienenkin kylmän alueen taustalla oleva rakenne voi olla aivan erilainen eri-ikäisissä taloissa.

Uudisrakennuksessa kylmäsiltoihin vaikutetaan rakennusosien ja niiden liitosten suunnittelulla. Lämmöneristyksen pitäisi jatkua mahdollisimman yhtenäisenä rakennuksen vaipan ympäri, ja hyvin lämpöä johtavien materiaalien muodostamat yhteydet sisä- ja ulkopinnan välillä pyritään katkaisemaan.

Erityistä huomiota tarvitaan alapohjan, ulkoseinien, yläpohjan, ikkunoiden, ovien ja muiden rakennusosien liitoskohdissa.

Rakenteen lämmöneristävyyttä kuvataan muun muassa U-arvolla. Se kertoo rakennusosan lämmönläpäisevyydestä, kun taas kylmäsilta on paikallinen poikkeama rakenteen lämpöteknisessä toiminnassa.

Jos keittiön nurkka tuntuu joka pakkastalvi poikkeuksellisen kylmältä tai seinänvierustassa palelee vuodesta toiseen, havaintoa ei tarvitse sivuuttaa talon ominaisuutena.

Ensin kannattaa paikantaa poikkeama ja verrata pintalämpötilaa ympäröiviin rakenteisiin. Jos ero on selvä, selvitetään, liittyykö siihen kylmäsilta, eristepuute, ilmavuoto tai näiden yhdistelmä.

Sen jälkeen tiedetään myös, mitä kannattaa korjata. Muuten vaarana on, että korjataan väärää asiaa.

Lähteet

• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 545/2015 asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista
• Ympäristöministeriön asetus uuden rakennuksen energiatehokkuudesta 1010/2017
• Rakennusfysiikkaa ja lämpösiltoja käsittelevä suomalainen tutkimus- ja asiantuntija-aineisto
• Rakentaja.fi rakennuksen lisäeristystä, alapohjaa sekä perustuksen ja lattian eristystä käsittelevät artikkelit