Vanhan talon purkaminen

Pari kuukautta ennen h-hetkeä otin puhelun lähipaloasemalle tiedustellakseni mahdollisuudesta polttaa talo paloharjoituksena. Odotetusti polttaminen ei onnistunut, sillä minimietäisyys naapuritaloihin piti olla muistaakseni 20 metriä. Todennäköisesti homma olisi kaatunut naapurien hyväksyntään, sillä tuskin kukaan haluaa savua ja nokea pihalleen. Paloasemalta neuvoivat minua olemaan vielä yhteydessä koulutusyksikköön, jossa tehdään talojen purkamisia opiskelijavoimin.

Soitin välittömästi. Harmillista kyllä kyselin asiasta liian myöhään. Opintojaksot, tuntisuunnitelmat ja luennoitsijat ym. oli jo lyöty lukkoon, eikä niitä pystytty enää muuttamaan. Siinä sitten puolin ja toisin harmittelimme kovasti tilannetta. Talomme olisi kuulemma ollut heidän koulutuksessa paras mahdollinen niin sijainnin kuin talomallin puolesta. Opiskelijoille olisi tässä ollut hyvä mahdollisuus harjoitella käsityökalujen käyttöä ja me olisimme saaneet vastineeksi talon purkamistyön.

Kun muutto oli hoidettu lähes viimeistä tavaraa myöten, mieheni aloitti purkamisen talon sisältä. Hän tilasi pihalle lavan puu-purkujätteelle. Mieheni otti viikon töistä vapaata ja kiskoi puutavaraa irti talosta aamusta iltaan. Ensin oli irrotettava kaikki talossa kulkevat sähköjohdot ja rasiat sekä putket ja patterit. Tämän jälkeen pääsi vasta suurpiirteisempiin särkemishommiin.

Viikon päätteeksi lava täyttyi listoilla, rimoilla, paneeleilla, laudanpätkillä, ovilla ja seinälevyillä. Samaan hetkeen irrotettiin ikkunat, jotka saimme kaikki myytyä. Itselle säästimme yhden ikkunaparin ja kaksi meni lähipiiriin. Talo oli nyt vieläkin lohduttomamman näköinen verrattuna hetkeen, kun astuimme ensimmäistä kertaa taloon sisään reilut kaksi vuotta sitten.

Talo oli purettu käsin siihen vaiheeseen, että lopun hoitaisi kone. Ainoastaan ulkoseinäverhouksessa käytetyt mineriittilevyt piti vielä irrottaa. Levyt sisältävät asbestia, joten ne täytyi purkaa asianmukaisesti, paketoida huolellisesti ja toimittaa Ämmässuon kaatopaikalle. Kone tulisi kaatamaan talon sitten, kun purkulupa on saatu.

Kun rakennuslupa oli saatu ja kahden viikon valitusaika umpeutunut, välittömästi tämän jälkeen työmaalla järjestettiin aloituskokous. Vasta tämän jälkeen meillä oli lupa aloittaa työt.

Kaivinkone ajoi tontille seuraavana päivänä. Talo oli hajotettu jo iltapäivään mennessä. Piha suorastaan tulvi rakennusjätettä. Kauhalla sekä käsin siirreltiin puuta, terästä, peltiä, muovia, pahvia ym. pihalla olevista kasoista mitä minnekin kulmalle tonttia tai lavalle. Kaikista kaatopaikalle kuljetetuista jätekuormista ainoastaan yksi meni sekajätteenä ja hinta oli sitten sen mukainen. Lisäksi veimme mieheni kanssa lähimmälle sorttiasemalle viisi peräkärryllistä milloin talon seinäpahveja ja -papereita, milloin vuorivillaa ja milloin mitäkin.

Viimeiseksi purimme varastorakennuksen. Vielä kerran pääsimme muuton makuun, kun varaston sisältö piti siirtää toiseen paikkaan.

Valitettavasti jäimme tällä kertaa ilman talon uumenista löydettyjä aarteita, tallelokeron avaimia, osakepapereita ja pöytähopea- tai rahakätköjä.