Ulkoseinän lisäeristys sisä- ja ulkopuolelta

Vanhat rakenteet eivät useinkaan vastaa nykyisiä vaatimuksia lämmöneristyskyvyltään. Lisälämmöneristyksellä saadaan vanhat rakenteet vastaamaan nykyisiä vaatimuksia ja samalla säästämään energiaa sekä takaamaan viihtyisän sisäilman. Kuitenkin ennen lisälämmöneristeen asentamista tulee rakenteen lämpö- ja kosteuskäyttäytyminen tutkia, jotta varmistutaan jatkossakin rakenteen toimivuudesta.
Purueristetyn ulkoseinän lisäeristys
Purulla eristetyt talot (yleisimmin rintamamiestalot) olivat rakennuksia, jotka rakennettiin rakennuspaikalla ns. pitkästä puutavarasta. Puutavarana käytettiin useimmiten talon rungossa 2x4" tuumaa (50x100mm) vahvaa soiroa. Lisäksi määrävälein kantavana vahvistavana rakenteena runkoon laitettiin 4x4" tuuman (100x100mm) puutavaraa, jotka ottivat vastaan väli- ja yläpohjasta tulevia kuormia.
Talon runko jäykistettiin vinolaudoituksella, joka sijaitsi joko rungon molemmilla tai vain toisella puolella. Rakenteen ilmansulkua ja eristeen paikallaan pystymistä varten rungon molemmissa pinnoissa käytettiin tervapaperia ja/tai oksapahvia. Eristeenä rungossa on käytettiin useimmiten sahan- ja kutterinpurun yhdistelmää.
Purueristeiset rungot olivat yleisiä 1940-1950 välisenä aikana. 1930 tehdyt tyyppitalot olivat usein hirsirunkoisia rakennuksia.
Villaeristetyn ulkoseinän lisäeristys
Mineraalivillaa alettiin yleisimmin käyttää talojen eristeenä 1950 -luvun lopulla ja 1960 -luvun alussa. Tätä ennen villaeristeitä käytettiin vain täsmäeristyksinä esim. ikkunoiden alapuolisissa rakenteissa niiden paremman eristyskyvyn takia.
Mineraalivillaa on valmistettu sekä kivipohjaisista materiaaleista (kivivilla) että lasipohjaisista materiaaleista (lasivilla). Yleinen tapa rakentaa ennen 1970 -luvun energiakriisiä oli se että, rakenteissa käytettiin rungon sisä- ja ulkopinnassa ilmansulkuna tervapaperia (bitumivuorauspaperi) eikä varsinaista höyrynsulkukerrosta.
Kun energian hinta nousi dramaattisesti 1970 -luvulla taloja alettiin tiivistämään epätoivon vimmalla ja asiat jäivät usein miettimättä loppuun asti ja näin sen ajan rakennuksille alettiin käyttämään nimitystä pullotalo.
Tämä johtui siitä että taloista pyrittiin tehdä mahdollisimman tiiviitä, mutta samalla unohdettiin sisäilman tärkeys elinympäristönä. Eli yksinkertaistettuna taloon ei johdettu riittävästi "raikasta" korvausilmaa eikä "likaista" ilmaa hoidettu rakennuksesta pois riittävän tehokkaasti.
Ulkoseinän lisäeristys ulkopuolelta
Ulkopuolinen lisäeristäminen on usein turvallisempi vaihtoehto lisäeristämiselle. Vanha rakenne jää lämpimämpään tilaan, jolloin sen kosteuspitoisuus pienenee ja eristyskyky paranee. Ulkopuolisessa lisäeristämisessä on tärkeää käyttää hyvin vesihöyryä läpäiseviä eristeitä, jotta vältytään mahdollisilta rakennevaurioilta.
Ulkopuolisen lisäeristämisen etu on myös se, että se ei haittaa asumista, vaan remonttia voidaan tehdä lähes huomaamatta, eivätkä talon sisätilat pienene. Ulkopuolisessa lisäeristyksessä kannattaa käyttää eristeitä, jotka asennetaan tehokkaasti ja joissa kylmäsillat minimoidaan.
Aikoessasi lisäeristää kotiasi (sisä- tai ulkopuolelta), on suositeltavaa konsultoida rakennusalan ammattilaista, jotta seinärakenteen toiminta ei häiriinny ja esimerkiksi kastepiste siirry seinärakenteen sisään. Asiantuntija osaa ottaa myös kantaa ratkaisun toteuttamistapaan, jotta esimerkiksi ylimääräisiltä kylmäsilloilta vältytään.
Ulkoseinän eristys sisäpuolelta
Kun seinärakenteen sisäpuolista lisäeristämistä aletaan suunnittelemaan tulee olemassa olevan seinärakenteen rakenne kartottaa mahdollisimman hyvin, jotta rakenteessa käytetyt rakennusmateriaalit tunnetaan tarkkaan. Sisäpuolisessa lisäeristämisessä kun on erinomaisen tärkeätä että rakenteeseen ei asenneta liian tiiviiitä rakennusmateriaaleja tuntematta rakennetta.
Sisäpuolinen lisäeristäminen voidaan toteuttaa purueristetyissä taloissa kahdella eri tapaa. Ns. perinteisellä menetelmällä koolaamalla seinärakenne tai asentamalla yhdistetty lämmöneriste ja höyrynsulku yhdellä työvaiheella.











