Teetkö kylpyhuoneremonttia?

Vanhemmassa talossa lähtökohta on vielä vaativampi. Työsuojeluhallinnon mukaan käytännössä kaikissa ennen vuotta 1994 valmistuneissa rakennuksissa on varmistettava, sisältävätkö purettavat rakenteet asbestia, ja tarvittaessa asbestipurku kuuluu siihen pätevöityneelle tekijälle.

Kylpyhuoneremonttia ei siis kannata ajatella pelkkänä pintojen uusimisena. Ensin on selvitettävä, mitä ollaan korjaamassa, kuinka laajasta työstä on kyse ja missä kunnossa vanha rakenne oikeasti on.

Ensimmäinen ratkaistava asia on remontin laajuus. Uusitaanko ainoastaan pinnat vai mennäänkö samalla lattiakaivoon, putkiin, sähköihin tai vaurioituneisiin rakenteisiin asti? Tämä ei ole pelkkä budjettikysymys. Samalla ratkaistaan myös se, kuinka vaativa työstä tulee ja mitä määräyksiä siinä on otettava huomioon. Märkätilojen toimivuutta ohjaa rakentamislainsäädännön lisäksi ympäristöministeriön kosteusteknistä toimivuutta koskeva sääntely.

Pelkkä siisti pinta ei vielä kerro, että rakenne on kunnossa. Kopiseva laatta, tummentuneet saumat, joustava lattia tai poikkeava haju voivat kertoa siitä, että kylpyhuoneessa on pintaa syvempi ongelma. Jos vanhan rakenteen kunnosta ei ole varmuutta, sitä ei pidä arvioida toiveen vaan selvityksen varassa.

Myös luvan tai muun viranomaisasioinnin tarve on tarkistettava ajoissa silloin, jos työ laajenee tavanomaista pintaremonttia pidemmälle. Tätä ei ratkaista vasta työmaalla, kun rakenteet ovat jo auki.

Mikä on kopolaatta? Entä miten sen voi korjata? Katso tästä! >>

Kylpyhuoneessa suurin epävarmuus liittyy usein siihen, mitä vanhojen pintojen alta löytyy. Vedeneristys voi olla käyttöikänsä päässä, puutteellinen tai toteutettu tavalla, jonka toimivuutta ei enää pystytä varmistamaan. Ympäristöministeriön ohjeistus korostaa märkätilan rakenteiden ja vedeneristyksen kokonaisuutta. Ratkaisevaa on se, että koko rakenne toimii kokonaisuutena niin, ettei vesi pääse vaurioittamaan ympäröiviä rakenteita.

Sama koskee vanhan laatoituksen päälle tehtäviä ratkaisuja. Uusi pinta ei tee vanhasta rakenteesta luotettavaa, jos alla oleva kerros on epävarma. Märkätilassa näyttävä lopputulos ei ole tae siitä, että rakenne on turvallinen.

Erityinen tarkastuskohta on lattiakaivo. Kylpyhuoneessa juuri kaivon ja vedeneristyksen liitos on yksi koko tilan kriittisimmistä kohdista. Jos kaivo on huonokuntoinen, liitos ei ole luotettava tai ratkaisu ei sovi uuteen rakenteeseen, vanhan säästäminen voi muuttua nopeasti kalliiksi virheeksi. Ympäristöministeriön märkätiloja koskevassa ohjeistuksessa korostetaan vesitiivistä kokonaisuutta juuri näissä liitoksissa.

Kylpyhuoneremontissa on töitä, joita moni voi tehdä itse, mutta joukossa on myös vaiheita, joissa virheen seuraukset ovat liian suuret kokeilemalla opeteltaviksi.

Asbestipurku kuuluu tähän ryhmään ensimmäisenä. Jos rakenteissa on asbestia, purkutyö ei ole omatoimisen remontoijan tehtävä. Työsuojeluhallinnon ohje on tässä yksiselitteinen.

Sama koskee märkätilan sähköasennuksia. Tukesin mukaan kylpy- ja suihkutilojen sähköasennuksissa noudatetaan erityisiä vaatimuksia, jotka koskevat muun muassa vikavirtasuojausta, suojaetäisyyksiä ja laitteiden soveltuvuutta kosteaan tilaan. Kiinteät sähköasennukset eivät kuulu tavallisen remontoijan perusaskareisiin.

Myös vedeneristys on työvaihe, jota ei kannata vähätellä. Vedeneristeitä myydään kuluttajille, ja tuotteiden mukana tulee asennusohjeita, mutta se ei muuta työn luonnetta. Märkätilan vedeneristyksen on onnistuttava kokonaisuutena, ei sinne päin. Jos vedeneristys tai sen liitokset pettävät, vahinko syntyy rakenteisiin. Ympäristöministeriön ohjeistus lähtee siitä, että märkätilan rakenteiden on estettävä veden haitallinen siirtyminen ympäröiviin rakenteisiin.

Rakenteisiin jäävät vesi- ja viemärimuutokset kuuluvat samaan vakavaan ryhmään. Niissä virhe ei yleensä näy heti, vaan vasta myöhemmin vuotona, hajuna tai kosteusvauriona.

Kylpyhuoneremontti kallistuu harvoin yhdestä syystä. Yleensä kyse on siitä, että työn sisältö on ollut alusta asti liian epämääräinen. Jos ei tiedetä, mitä puretaan, mitä uusitaan ja mitä vanhasta jää, ei tiedetä myöskään työn todellista hintaa.

Omatoimisen tekijän yleisin virhe on arvioida oma työmäärä liian kevyesti. Materiaalit ovat vasta yksi osa kokonaisuutta. Kulut kasvavat myös suojauksista, jätehuollosta, vuokrakoneista, työkaluista ja siitä, että tila on pitkään pois käytöstä. Rahaa palaa nopeasti myös silloin, jos työ keskeytyy tai jokin vaihe joudutaan myöhemmin teettämään uudelleen.

Työn teettäjällä suurin riski liittyy siihen, että tarjouksia verrataan pelkän loppusumman perusteella. Kilpailu- ja kuluttajavirasto suosittelee tekemään remontista kirjallisen sopimuksen ja sopimaan hinnasta mahdollisimman tarkasti. Kiinteä hinta, enimmäishinta, hinta-arvio ja suuntaa antava hintatieto eivät tarkoita samaa asiaa. Myös lisä- ja muutostöiden periaatteet pitää kirjata, jotta loppulasku ei ala elää työn aikana omaa elämäänsä.

Kustannuksia nostaa myös se, jos materiaalivalinnat lyödään lukkoon liian aikaisin. Kalusteet, laatat ja muut näkyvät ratkaisut kannattaa sovittaa vasta siihen rakenteeseen, joka tilaan oikeasti tehdään, ei siihen, jonka toivotaan jäävän vanhan alta käyttökelpoisena esiin.

Purkutyön jälkeen näkyy, onko kylpyhuoneessa jäljellä ehjä ja luja pohja vai pelkkä uuden remontin lähtökohta. Jos seinissä tai lattiassa on irtoavaa rappausta, halkeillutta tasoitetta, pehmennyttä levyä, vanhaa liimaa, pikeä tai muuta heikosti kiinni olevaa materiaalia, sitä ei pidä jättää uuden rakenteen alle. Märkätilassa uusi pinta ei korjaa huonoa alustaa.

Samalla tarkistetaan läpiviennit, kolot ja vanhoista rakenteista jääneet aukot. Putkien, kaapeleiden ja kiinnitysten ympärille jääneet tyhjät kohdat on paikattava kunnolla ennen seuraavia työvaiheita. Epätasainen ja rikkonainen alusta vaikeuttaa myöhemmin kaatojen tekoa, vedeneristystä ja pinnoitusta.

Uuden rakenteen alle pitää jäädä puhdas, luja ja ehjä pohja.

Vedeneristystä ei tehdä purkujäljen päälle. Ensin alusta puhdistetaan, heikosti kiinni olevat kerrokset poistetaan ja pinnat oikaistaan niin, että pohja on luja, puhdas ja riittävän tasainen. Rakennustiedon RYL-aineistossa vedeneristyksen alustalta edellytetään, että alusta on luja, puhdas ja esikäsitelty suunnitelmien mukaisesti. Laatoituksen alustalta taas edellytetään, että se on puhdas, kiinteä ja liikkumaton. Märkätilassa nämä eivät ole pikkuasioita.

Lattiassa ratkaisevat kaadot. Ne tehdään ennen vedeneristystä, jotta vesi ohjautuu lattiakaivoon eikä jää seisomaan lattialle. Käytännön vähimmäiskaltevuutena pidetään märkätilan lattiassa yleensä 1:100 ja lattiakaivon läheisyydessä 1:50. Nämä vaatimukset on kuvattu Rakennustiedon märkätilojen työmenetelmäohjeissa.

Seinissä taas oikaistaan kuopat, halkeamat ja muut epätasaisuudet ennen seuraavaa työvaihetta. Vedeneriste ei suorista vinoa seinää eikä pelasta rapautunutta alustaa. Jos pohja on heikko, ongelma jää uuden pinnan alle.

Vedeneristyksessä tärkeintä on, että koko rakenne tehdään yhtenä järjestelmänä. Alustan on oltava valmis ennen työn alkua. Pinnat oikaistaan ja kaadot tehdään valmiiksi etukäteen, koska vedeneristeellä ei tasata kuoppia eikä korjata vinouksia. Rakennustiedon ohjeissa korostetaan myös materiaalien yhteensopivuutta. Se varmistetaan valmistajien kirjallisista ohjeista.

Työjärjestyksellä on väliä. Rakennustiedon märkätilaohjeen mukaan vedeneristys aloitetaan vasta, kun tasoitukset, kallistukset ja kuivuminen ovat kunnossa. Seinien vedeneristys ja seinälaatoitus tehdään ennen lattian vedeneristystä, jotta lattiaan tehtyä vedeneristystä ei rikota seinätyön aikana. Lattian vedeneristys ja laatoitus tehdään tämän jälkeen.

Lattiakaivon, nurkkien, seinä-lattialiitoksen, kynnyksen ja läpivientien kohdalla työ tehdään täsmälleen käytetyn järjestelmän ohjeen mukaan. Rakennustiedon RYL-aineistossa edellytetään, että vedeneristyksen liittymät muodostavat jatkuvan ja tiiviin kokonaisuuden ja että lattiakaivon liitos pitää veden poissa rakenteesta myös silloin, jos vedenpinta nousee liitoksen yläpuolelle. Tässä vaiheessa ei kannata soveltaa eri tuotteita yhdistelemällä.

Kallistusvalu
Normaalit kallistusvalut (5–50 mm) voidaan tehdä karkealla lattiatasoitteella tai nopeammalla lämpölattiatasoitteella (5–100 mm). Lattiakaivon kohdalla, missä tasoitekerros on ohuimmillaan, tasoitteen paksuuden tulee olla vähintään 5 mm. Kallistusvalu pintatasoitetaan tarvittaessa ennen veden­eristystä. Lattiakaivo peitetään suojakannella ennen valutyötä.

Lattialämmitys
Kallistusvaluun voidaan asentaa vesikiertoinen tai sähkölämmitteinen lattialämpö. Pohjalaatta imuroidaan ja pohjustetaan dispersiolla. Pohjusteen tulee kuivua tahmeaksi. Lattialämmitysputket ja -kaapelit kiinnitetään valmistajan oh­jeiden mukaisesti. Varmista, että kaapeleiden/putkien päälle tulee valmistajan ohjeiden mukainen tasoitekerros.

Ylitasoitus
Märkätilan betoni- ja tasoitelattioiden viimeistelytasoitukseen soveltuu hienotasoite sekä nopeasti kovettuva ja kuivuva viimeistelytasoite. Lattiamassan pinta hienotasoitetaan aina ennen vedeneristystä.

Viimeistelytasoite soveltuu viime hetken pieniin paikkauksiin ja viimeistelyyn. Tuote on vedeneristettävissä valituista tuotteista riippuen n. 4 tunnin kuluttua (edellyttäen, että alustan kosteuspitoisuus on ohjearvojen mukainen) - tämä on kuitenkin syytä varmistaa käytettyjen tuotteiden tuotekorteista.

Märkätilasaneerauksissa suosituksena on, että vanha valurautakaivo vaihdetaan uuteen. Toisinaan joudutaan kuitenkin tilanteeseen, jossa märkätilan pintarakenteet uusitaan, mutta vanha kaivo päätetään jättää paikoilleen.

Vanhan valurautakaivon liittäminen tiiviisti ja luotettavasti uuteen muoviseen korokerenkaaseen saattaa olla vaikeaa. Jos vanha kaivo kuitenkin päätetään jättää paikoilleen, tulee ennen remonttiin ryhtymistä varmistaa, että vanha kaivo on ehjä ja dimensioiltaan sellainen, että uusi muovinen korokerengas voidaan siihen liittää. Mikäli vanha kaivo on pahoin syöpynyt, siinä on tiivistämättömiä läpivientejä tai soveltuvaa korotusrengasta ei ole saatavilla, on kaivo aina vaihdettava uuteen.

Korokerenkaan asennus vanhaan valurautakaivoon

Vanha kaivo piikataan esiin ja kaivo puhdistetaan mekaanisesta ruosteesta ja liasta. Korokerenkaan tilalle etsitään kaivon mittoihin sopiva uusi korokerengas. Kaivon tulee olla ehjä ja mitoitukseltaan sellainen, että uusi korokerengas voidaan siihen liittää.

Korokerengas liitetään kaivoon käyttäen valmistajan hyväksymiä materiaaleja ja liitosmenetelmiä. Liitoksen tiiveys ja kiinnitys tulee varmistaa valmistajan ohjeiden mukaisesti ennen vedeneristystöitä.

Liitos ja tuenta tehdään valmistajan ohjeiden mukaisesti siten, että korokerengas pysyy paikoillaan ja liitos on tiivis koko vedeneristysvaiheen ajan.

Märkätilan kynnys
Kynnyksen korkeus on asunnoissa enintään 20 mm (RakMK F1, uudiskohteet). Saneerauskohteissa ohjetta sovelletaan tapauskohtaisesti rakennesuunnittelijan ohjeiden mukaan.

Märkätilan seinien käsittely riippuu vanhan alustan tyypistä ja oikaisutarpeesta.

Yleisimmät alustatyypit
• levypinnat
• maalipinta
• betoni
• tiilipinnat
• vanha rappaus
• kevytsoraharkko
• kevytbetoni

Oikaisutarve
• läpiviennit ja kolopaikkaukset
• oikaisut 10–50 mm
• oikaisut 2–15 mm
• ylitasoitus

Oikaisutarpeet voivat olla eri tasoisia riippuen alustan kunnosta, ja oikaisut tehdään aina ennen vedeneristystä.

Märkätilassa tulee käyttää kosteutta kestäviä tasoitteita ja laasteja. Materiaalivalinnassa noudatetaan RakMK:n ja tuotekohtaisten ohjeiden vaatimuksia.

Korjauskohteissa ennen tasoitusta on aina arvioitava vanhan rappauksen kunto ja selvitettävä saadaanko kunnollinen tartunta alustaan. Vanhat heikot rappaukset suositellaan poistettavaksi kokonaan ennen pinnan rappaamista. Muussa tapauksessa heikolle alustalle tehtävä uusi rappaus tai tasoitus verkotetaan ja kiinnitetään mekaanisesti alustaan.

Alustan tulee olla puhdas, luja ja kiinteä. Tartuntaa heikentävät aineet kuten suolat, pöly ja ruoste on poistettava. Hiontapöly poistetaan imuroimalla.

Ennen rappausta puu-, lasi- ja metallipinnat suojataan. Kuivissa ja lämpimissä olosuhteissa kiviaineiset alustat kostutetaan vesisumutuksella ennen rappausta.

Läpiviennit paikataan seinissä ja katoissa esim. ohutrappauslaastilla ja lattioissa esim. sementtilaastilla, juotoslaastilla tai juotosbetonilla.

Isot kolot ja paikkaukset tehdään esim. ohutrappauslaastilla tai pikatäyttömassalla. Paikattava kohta kostutetaan ja siihen hierotaan esim. harjalla laastia tartunnaksi, jonka jälkeen paikka täytetään välittömästi kokonaan.

Verkon käyttö
Alustoille, joilla laastin tartunta tai alustan lujuus on heikko (esim. kevytbetoni tai vanha rappaus), käytetään rappauksen kiinnipysyvyyden varmistamiseksi alustaan kiinnitettyä teräsverkkoa. Sitä suositellaan käytettäväksi myös paksuissa oikaisukerroksissa. Heikoille alustoille tehtävät ohuet rappauskerrokset vahvistetaan lasikuituverkolla.

Ylitasoitus
Paikattu ja oikaistu seinä tasoitetaan märkätilatasoitteella ennen vedeneristystyön aloittamista vedeneristys -työohjeen mukaisesti.

Sileän ja lujan betonipinnan tasoitus ei aina ole välttämätöntä. Tällöin pinnan soveltuvuus vedeneristeen alustaksi ilman tasoitusta varmistetaan työmaan toimesta.

Vanha heikko rappaus
Paras lopputulos saavutetaan, kun vanhat rappaukset poistetaan kokonaan ja tasoitus aloitetaan puhtaalta alustalta. Mikäli vanhan rappauksen poistaminen ei ole mahdollista tai rappauksen tyyppiä ei tunneta, uusi rappaus- tai tasoituskerros kiinnitetään alustaan verkotuksella.

Alustastaan irti oleva (kopo) rappaus tulee aina poistaa ennen tasoitustyötä.

1900-luvun alkuvuosikymmenien väliseinät voivat olla niin heikkoja, että laatoitusta purettaessa ne hajoavat ja ne joudutaan rakentamaan kokonaan uudestaan.

Maalipinta
Märkätilojen maalauksissa on käytetty monen tyyppisiä maaleja, joista kaikki eivät sovellu sementtiperustaisten tasoitteiden alustaksi. Märkätilassa vanhat maalit poistetaan ennen vedeneristystä.

Laatoitus vanhan laatoituksen päälle
Ennen laatoitusta varmistetaan, että vanhat laatat ovat hyvin kiinni alustassa (koputuskoe) ja rakenne on terve. Muutama laatta irrotetaan tartunnan tarkistamiseksi esim. paikasta, jossa kulutus on kovaa. Mikäli rakenteen kunnosta tai laattojen tartunnasta ei voida varmistua, on vanhat rakenteet aina syytä purkaa.

Laatoitus lisää rakenteen painoa ja muuttaa tilan kokoa. Suositus on, ettei laattakerroksia asennettaisi päällekkäin kolmea enempää. Rakenteen kantavuudesta on varmistuttava.

Märkätila, jossa laatoituksen alla on toimiva vedeneriste
Vanhan laatoituksen alla olevaa vesieristeen kuntoa on vaikeaa tarkistaa rakenteita rikkomatta. Mikäli laattojen tartunta on puutteellinen, vanhan vedeneristeen toimivuudesta ei voida varmistua tai voidaan olettaa, että eristeen elinkaari on lopuillaan (esim. >10 vuotta vanha muovimatto), puretaan rakenne terveeseen pintaan asti.

Mikäli voidaan varmistua, että laatoituksen alla on täysin toimiva vesieristys ja että laatat ovat hyvin kiinni alustassaan, voidaan vanha laatoitus jättää paikoilleen ja tehdä uusi päälle.

Vanhat laatat pestään laatanpesuaineella (esim. Maalipesu), huuhdellaan huolellisesti ja kuivataan. Märkätiloissa vanhan laatoituksen pintalasitus hiotaan, esim. timanttikuppihiontana, ennen tasoitusta tartunnan varmistamiseksi. Uritettuun ja puhtaaseen pintaan levitetään lastalla saneerauslaastia voimakkaasti painaen (tartuntasilta + pohjan tasoitus), jonka annetaan kuivua ennen laatoitusta. Laatoitus tehdään normaaliin tapaan.

Märkätila, jossa laatoituksen alla ei ole vedeneristettä
Mikäli rakenteessa ei ole vedeneristystä, rakenne on terve ja vanha laatoitus on hyvin kiinni alustassaan, tasoitetaan puhdistetut ja uritetut seinäpinnat saneerauslaastilla. Tasoitetun pinnan päälle tehdään vedeneristys vedeneristys -työohjeiden mukaisesti.

Rakennuslevyt
Vanhojen levyrakenteiden kunto tulee tarkistaa ja tarvittaessa levyt vaihdetaan uusiin. Uusi levytys tehdään levyvalmistajan ohjeiden mukaisesti.

Levypainaumat, lohkeamat ja pienet hammastukset voidaan korjata ylitasoittamalla märkätilatasoitteella. Suuret paikat levyrakenteeseen tehdään levypaikkauksena, levyvalmistajan ohjeiden mukaisesti.

Eri materiaalien rajapinnoissa, esim. levyrakenteen yhdistyessä kiviaineiseen pintaan, liittymäkohta vahvistetaan rappausverkolla ja märkätilatasoitteella.

Höyrynsulullisissa ulkoseinärakenteissa suositellaan, että märkätilan seinärakenne tehdään omana rakenteenaan ja ulkoseinän ja märkätilan väliin jätetään tuuletusrako. Näin toimien rakenteeseen ei muodostu kahden tiiviin pinnan muodostamaa kosteusteknistä riskirakennetta.

Uusi kiviainespinta
Toisinaan korjattavasta märkätilasta joudutaan purkamaan seiniä tai seinän osia niiden huonon kunnon tai sijainnin vuoksi. Märkätilaan voidaan rakentaa uusi/uusia kiviainespintaisia seiniä esim. harkoista, kevytsoraharkoista tai kiviaineisista levyistä. Uusi pinta ei yleensä tarvitse isompia oikaisuja, vaan se päästään tasoittamaan suoraan märkätilatasoitteella.