Retrotyylin huonekalut
Retrotyyliset interiöörit syntyvät 1900-luvun klassikkohuonekaluista. Hyvät kalusteet – 1920-luvulta aina tähän päivään asti – luovat huoneeseen harmonisen kokonaisuuden, jos ne on valittu ja sijoiteltu rohkeasti. Pari huolellisesti valittua esinettä riittää muuttamaan koko interiöörin tyylin ja ilmeen. Valaistus on retrotyylisen sisustuksen luovimpia elementtejä.
Joistakin retrotyylin huonekaluista tuli klassikkoja jo heti syntyessään, kun taas toiset ovat päässeet siihen asemaan vasta kun ne on löydetty uudelleen ja keräilijät ovat alkaneet käyttää niitä sisustuksissaan. Viime vuosina jotkut esineet ovat tulleet milteipä arkipäiväisiksi.---
Monet sotien välivuosien klassikot ovat keräilyharvinaisuuksia, koska niiden valmistaminen oli sangen työvaltaista ja materiaalit kalliita ja korkealaatuisia. Esimerkkinä mainittakoon tuoli, jonka Mies van der Rohe suunnitteli Saksan paviljonkiin Barcelonan maailmannäyttelyyn 1929. Myöhemmin upottavan ylellisestä, nahkaverhoillusta ja kiiltävän teräsrunkoisesta Barcelona-tuolista tuli 50-luvun eleganttien toimistorakennusten eteisaulojen ja vauraitten ullakkohuoneistojen symboli. Koska retrosta on tullut suosittu sisustustyyli, Barcelona-tuolia hankitaan taas samantyyppisiin tiloihin.---
Rohkeat huonekaluyritykset alkoivat 50-luvulla solmia hedelmällisiä pitkäaikaisia suhteita ajan johtaviin muotoilijoihin. Knoll Internationalilla oli myös oma huippusuunnittelijoiden ryhmä, jonka kärkinimiä olivat muun muassa Eero Saarinen ja Harry Bertoia. Eero Saarinen oli Yhdysvaltojen maineikkaimman lentokenttärakennuksen, New Yorkin Kennedyn kentän TWA:n terminaalin pääarkkitehti, ja hänen kuuluisimmista töistään aistii selvästi lentämisen tunnun – esimerkiksi hänen Tulppaani-tuolistaan ja –pöydästään, jotka näyttävät leijuvan kapenevan jalustansa varassa. Bertoia puolestaan rikastutti tätä ajanjaksoa verkkorakenteisella Diamond-tuolillaan, joka menestyi niin hyvin, että suunnittelija saattoi sen jälkeen kokonaan omistautua mieliharrastukselleen, kuvanveistolle.
Pohjoismaiset huonekalut kuuluivat 50-luvulla huonekalumuotoilun parhaimmistoon huippusuunnittelijoinaan mm. tanskalaiset Hans Wegner, Finn Juhl ja Arne Jacobsen. Monet heidän huonekaluistaan olivat tiikkiä. Tämä kaunis Filippiineiltä tuotu puulaji sai tanskalaisten muotoilijoidensa käsissä aivan uuden merkityksen. "Moderniksi tanskalaiseksi" nimitetyn suuntauksen tunnusmerkkejä olivat orgaaniset linjat ja luonnonmateriaalit, ja juuri ne tekivät siitä niin suositun Amerikassa. Mutta kuinka ollakaan, Tanskan tuoliklassikko – Arne Jacobsenin Series 7 –tuoli, joka tunnetaan myös nimellä "3107" – oli tehty taivutetusta vanerista. Sitä on valmistanut koko ajan menestyvä tanskalainen huonekaluyrittäjä Fritz Hansen.---
Italiasta tuli radikaalin muotoilun tyyssija 60-70-luvulla. Suunnittelijat muodostivat osuuskuntia, julkaisivat manifesteja ja pommittivat yleisöä epäsuhtaisilla ja mielikuvituksellisilla töillään. Yksi ryhmistä, Archizoom, hylkäsi modernismin funktionalistiset näkökohdat ja alkoi sen sijaan arvioida uudelleen ja vääristellä art decon, modernismin ja jopa kitsin 50-luvun elementtejä. Nämä muotoilun oikut olivat kuitenkin kalustevalikoiman ääripäässä. Tavalliset 60-70-luvun kodit kalustettiin yleensä sovinnaisesti. Kohtalon oikusta näistä 1960-luvun loppupuolen ja 70-luvun mielikuvituksellisista kalusteista maksetaan korkeimmat hinnat huutokaupoissa ja modernismia myyvissä gallerioissa.
Kuvat: Suomalainen koti -sisustuskirja, 2007