Sen pitää olla luotisuora! Rakentamista ennen elektroniikkaa eli mikä tämä on? Osa 2/3
Luotisuora syntyy yksinkertaisella työkalulla – paino ja naru kertovat täsmällisen pystysuunnan. (Kuva: Helena Lindgren)
Edellisessä jutussa muisteltiin timpurin suorakulmaa ja sen käyttöä rakentamisessa. Tässä jutussa paneudutaan toiseen vanhaan rakentamisen apuvälineeseen ja sen käyttöön työmailla ennen lasereita ja muita nykyajan hienouksia.
Luoti ja luotisuora
Vaikka entisaikaankin rakennustyömailla tekemisen tahti oli kiivas – varsinkin silloin kun porukka oli mestarinsa kanssa sopinut hyvästä ja tuottoisasta urakasta – niin silti sanat luoti ja luotisuora kuulostavat liiankin nopeilta ratkaisuilta vanhan ajan työmailla!
Kyse ei kuitenkaan ollut ampuma-aseiden käytöstä rakentamisen apuvälineinä, vaikka siltä se ehkä kokemattoman korvaan kuulostaakin.
Luoti on yksinkertainen, mutta nerokas apuväline, jota on käytetty rakentamisessa ja mittauksessa niin kauan kuin ihminen on yrittänyt saada seinät suoraan. Se on pohjimmiltaan paino, joka roikkuu narun päässä. Kun painon antaa asettua vapaasti, se näyttää painovoiman suunnan – eli pystysuoran linjan.
Miten luotia käytettiin (ja yhä käytetään)
Luoti eli plumbob (engl.) on ollut kivimiesten, kirvesmiesten ja muurareiden luottoväline jo muinaisessa Egyptissä. Pyramidien sisäseinien ja pylväiden suoruus ei syntynyt arvaamalla, vaan nimenomaan luodin avulla.
Käyttö on yhä sama: kiinnitetään naru luodin yläpäähän, annetaan metallisen painon roikkua vapaasti – terävä pää alaspäin - ja odotetaan hetki, että se lakkaa heilumasta. Silloin narun linja on täydellisen pystysuora. Eli luotisuora. Luoti on usein kartion, pisaran tai ampuma-aseen luodin muotoinen, josta se sitten sai nimensäkin.
Materiaalit ja muoto
Perinteisesti luoti tehtiin lyijystä tai messingistä, joskus myös raudasta. Luodin painona toimiva metallikappale oli muodoltaan sellainen, että se pysyi vakaana eikä tuuli pystynyt heiluttamaan sitä. Naruna käytettiin pellava- tai hamppunarua, koska ne eivät venyneet kosteudessa liikaa. Eräskin käsistään kätevä ja rakentamisesta innostunut vanhempi kirvesmies teki luodin itselleen jo nuorena poikana, ollessaan vielä ammattikoulussa! Koulun koneilla metallikappaleen sorvaaminen luodin muotoon onnistui hyvin ja näin oli tehty hyvä työkalu itselle.
Miksi luoti oli (ja on) korvaamaton
Ennen vesivaakoja ja lasermittareita luoti oli ainoa keino varmistaa, että seinä tai tolppa oli suora. Luoti toimi myös referenssinä, kun haluttiin siirtää mittapisteitä useiden kerrosten välillä: naru roikkui aukon läpi ja näytti tarkan pisteen, johon seuraava kerros rakennettiin.
Ja sitten jatketaan rakentamista luodin avulla
Edellisessä artikkelissa oli timpurin suorakulmalla saatu rakenteilla olevan talon kulmat suoriksi – tahaton sanaleikki tässä yhteydessä. Toisin sanoen, kun oli saatu nurkat ylhäältä katsottuna 90 asteen suorakulmiksi ja päästiin rungon pystytysvaiheeseen, niin tarvittiin luotia, että saatiin seinien runkotolpat osoittamaan pystysuoraan ylös.
Nurkkatolpan pystytyksessä luotilankaa varten lyötiin ensin pitkä naula ylös runkotolpan kylkeen. Naula lyötiin vain vähän matkaa sisälle, suurin osa jäi ikään kuin ripustuskoukuksi luodille. Luotilanka sidottiin naulan varteen, pienen matkan päähän runkotolpan kyljestä ja laskettiin sitten luoti roikkumaan vapaasti lankansa varassa.
Runkotolppaa korjattiin pystympään, kunnes luodin lanka oli yhtä kaukana runkotolpan kyljestä sekä ylhäällä että alhaalla. Silloin naulattiin ensimmäinen vinotukilauta eli vinoreeva tukemaan kulman runkotolppaa pysymään pystysuorassa paikallaan. Vinoreeva naulattiin siis tulevan julkisivun suuntaisena, toisesta päästään kiinni nurkkatolpan yläosaan ja laudan toinen pää viistosti alas ja kiinni alajuoksuun.
Jotta seinän pystysuoruus myös toiseen suuntaan saatiin varmistettua samassa talon nurkassa, piti nurkkatolpan toisellakin sivulla olla pitkä naula lyötynä luodin ripustamista varten. Sitten taas laskettiin luoti roikkumaan, tarkistettiin langan pysyvän yhtä etäällä runkotolpasta silläkin sivulla ja lyötiin sen julkisivun puoleinen vinoreeva kiinnittämään nurkkatolppa pystyyn. Ensimmäistä vinoreevaa jouduttiin tällöin ehkä vähän vielä säätämään. Näin oli saatu tulevan talon ensimmäinen nurkkatolppa kohoamaan pystysuoraan ylös!
Nykyisin
Vaikka laserlinjat ja digitaaliset mittalaitteet ovat vallanneet työmaat, vanha luoti ei ole kadonnut. Sen voi yhä löytää perinteisten kirvesmiesten työkalupakista – eikä se petä silloinkaan, vaikka paristot tai virta koneista loppuisivat!
Info
Luodin historia
Kiinnostuneille vielä tiedoksi: Tarinan mukaan englantilainen luonnontieteilijä Isaac Newton istui aikoinaan omenapuun alla ja huomasi omenan putoavan maahan. Tämän seurauksena hän alkoi itsekseen ällistellä, miksi omena putoaa aina alas, ei sivulle tai ylös. Ilmeisesti äijällä ei ollut muutakaan kiireellisempää pohdittavaa. Näin sai alkunsa hänen yleinen painovoimalakinsa, jonka hän julkaisi teoksessaan Philosophiæ Naturalis Principia Mathematica vuonna 1687. Juuri painovoima on se syy, miksi luoti pysyy suorassa ja miksi omena putoaa alas, ei taivaalle.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat