Valesokkeli: näin tunnistat rakenteen ja selvität sen kunnon

Valesokkeli eli piilosokkeli on perustusrakenne, jossa ulkoseinän puurungon alajuoksu sijaitsee lähellä maanpintaa tai sen alapuolella. Myös rakennuksen lattiapinta on usein lähes samalla korkeudella ulkopuolisen maanpinnan kanssa.

Ulkopuolelta talossa voi näkyä tavallisen korkuinen betonisokkeli. Todellisuudessa puurunko jatkuu näkyvän sokkelin takana alemmas. Tästä syntyy nimitys valesokkeli: ulkopuolinen rakenne antaa korkeamman sokkelin vaikutelman.

Valesokkeleita rakennettiin yleisesti erityisesti 1960–1980-lukujen omakoti- ja rivitaloihin. Rakennustapa oli aikakautensa ohjeiden mukainen. Matalalla sijaitseva lattiapinta helpotti kulkemista sisään, ja seinän sekä lattian liittymästä haluttiin lämpöteknisesti toimiva.

Myöhemmin rakenteen kosteustekniset heikkoudet tulivat esiin. Nykyisin valesokkeli tunnetaan riskirakenteena, jonka kuntoon kannattaa kiinnittää huomiota vanhaa taloa ostettaessa, remontoitaessa ja ylläpidettäessä.

Valesokkelin voi usein tunnistaa jo rakennuksen ulkopuolelta. Selvin vihje löytyy ulko-oven kohdalta. Jos oven alareuna on näkyvän sokkelin yläreunaa alempana, seinän puurunko saattaa jatkua sokkelin takana lattiapinnan alapuolelle.

Myös seuraavat havainnot voivat viitata valesokkeliin:

• Ulko-oven kynnys sijaitsee lähellä maanpintaa.
• Taloon kuljetaan ilman ulkoportaita tai vain yhden matalan askelman kautta.
• Sisätilojen lattiapinta on lähes ulkopuolisen maanpinnan tasolla.
• Tiili- tai puuverhous alkaa melko läheltä maanpintaa.
• Rakennus on valmistunut aikana, jolloin valesokkelia käytettiin yleisesti.

Ikkunoiden kohdalla rakennetta voi arvioida vertaamalla ikkunan alareunan etäisyyttä sisäpuolen lattiasta ja ulkopuolen maanpinnasta. Jos ulkopuolelta mitattu etäisyys on selvästi lyhyempi, sisätilojen lattia ja seinän alaosa voivat sijaita odotettua alempana.

Ulkoiset tunnusmerkit antavat alustavan käsityksen. Rakenteen toteutustapa tarkistetaan ensisijaisesti rakennepiirustuksista. Jos piirustuksia ei ole tai toteutus poikkeaa niistä, varmistus voidaan tehdä rakenneavauksella.

Vioittunut valesokkeli on korjattava

Vioittuneen valesokkelirakenteen sisäpuolisten vaurioiden korjaaminen on suositeltavaa, jos halutaan säilyttää rakennuksen arvo ja luoda terveellinen asumisympäristö. Tämä pätee erityisesti silloin, kun rakennuksella on tunnearvoa ja halutaan estää kokonaiskustannusten nousu uudisrakentamisen tasolle.

Jos tavoitteena on saavuttaa nykyisiä lämpimämmät rakenteet, korjaus parantaa rakenteen tiiviyttä ja vähentää kylmäsiltoja, mutta ei muuta valesokkelia nykyrakenteeksi.

Korjaus voidaan toteuttaa myös osittain, eli korjaus toteutetaan vain niiltä kohdin rakennusta, missä rakenne on jo vaurioitunut. Tällöin kustannukset pysyvät kurissa ja urakka saadaan toteutettua nopeasti.

Valesokkelirakennuksista löytyy useita muitakin ongelmia. Salaojitus voi olla joko puutteellinen tai sitä ei ole tehty lainkaan. Jos salaojaputket ovat olemassa, ne saattavat olla vanhoja ja ne on upotettu hienojakoiseen hiekkaan. Käytetty putkimateriaali saattaa olla esimerkiksi vanhaa taipuisaa peltosalaojaputkea tai salaojitus voi olla tehty puulaudan päälle asennetuista savisalaojaputkista. Rakennustietosäätiö RTS on määrittänyt KH-kortistossa (KH 90-00403) salaojien tekniseksi käyttöiäksi keskimäärin 30–40 vuotta.

Tarkastuskaivoja ei välttämättä ole asennettu lainkaan, ja joissakin kohteissa kattovedet on johdettu suoraan salaojaputkistoon.

Rakennuksen sivustoilta ei yleensä ole huomioitu sadevesien poisjohtamista ja asianmukainen sadevesiputkisto puuttuu kokonaan. Kattovedet ohjataan suoraan pystyrännien alta rakennuksen sokkelin viereen. Lyhyt betonikouru rännin alla ei ole riittävä.

Maanpinnan kallistukset rakennuksen ympärillä ovat usein olemattomia, ja maanpinta voi kallistua kohti rakennusta. Nämä tekijät heikentävät rakenteen kosteusteknistä toimintaa ja lisäävät märkätilojen, alapohjan ja seinälinjan kosteus- ja mikrobivaurioiden riskiä.

Valesokkeli tuo haasteita rakennuksen oviaukkojen ja sisätilan lattian ollessa lähellä maanpintaa. Tämä altistaa kantavan ulkoseinän vaakasuoran alaohjauspuun kosteus- ja homevaurioille. Alajuoksun kosteusvauriot voivat aiheuttaa terveydelle haitallisia epäpuhtauksia, erityisesti ilmanvaihdon muutosten yhteydessä erityisesti tilanteissa, joissa ilmanvaihdon paine-ero muuttuu ja ilma alkaa kulkeutua seinärakenteesta sisätiloihin. Myös kosteuden nousu kapillaarisesti sokkelista puurunkoon on yleistä.

Uusien tiiviiden ikkunoiden asennus tai takan lisääminen voivat lisätä korvausilman tarvetta. Tämä saattaa johtaa korvausilman ottamiseen esimerkiksi ulkoseinien alaosista, kun aiemmin ilma kiersi ikkunapielien kautta.

Muottikolmion Petja Pessi painottaa, että Termotuote-menetelmällä valesokkelirakenteen sisäpuolisten vaurioiden korjaaminen on vaivatonta asukkaallekin, kunhan tarvittavat suunnitelmat, rakennusluvat ja ammattitaitoinen valvoja ovat kunnossa. Merkittävimmät työvaiheet keskittyvät purkuun ja uudelleenrakentamiseen, kun taas itse kengitys on kohtalaisen yksinkertainen toimenpide, kun purku on suoritettu.

Purkutöiden yhteydessä on noudatettava RT-kortin nro 80-10712 ohjeita, jotka käsittelevät kosteus- ja mikrobivaurioituneen rakenteen purkamiseen liittyviä seikkoja. Talviaikaan ennen purkutöiden aloittamista on poistettava kaikki lumet katolta, ja kattorakenteita ei yleensä tarvitse tukea korjaustöiden aikana, kunhan noudatetaan asianmukaisia ohjeita pystytolppien katkaisemisessa.

Runkorakenteiden katkaisu vaatii lähtökohtaisesti rakennusluvan. Tästä syystä kannattaa aina ennen urakan aloitusta olla yhteydessä paikalliseen rakennusvalvontaan.

Lähteet:

Termotuote ja Muottikolmio, Mika Autio, Valesokkelin korjaamisen eri menetelmät, Moilanen, 70-luvun pientalon korjausopas, Tulla, Valesokkeli osa II. Maanvaraisen alapohjan historia. Aki Schadewitz, Rkm.