Vanhan talon lisäeristys: Mihin lisäeristettä kannattaa laittaa?

Rakennusvuosi ei yksin kerro, missä lisäeristyksestä on eniten hyötyä. Saman aikakauden omakotitalojen rakenteet ja eristystasot voivat poiketa toisistaan, ja myös myöhemmät korjaukset ovat voineet muuttaa rakenteiden toimintaa. Lisäeristyksen kohde valitaan piirustusten, paikan päällä tehtyjen havaintojen ja tarvittavien tutkimusten perusteella.

Talon alkuperäiset piirustukset ja aikaisemmista remonteista tehdyt asiakirjat auttavat selvittämään rakenteet. Tietoja täydennetään paikan päällä tehtävillä havainnoilla, sillä taloa on saatettu muuttaa ilman tarkkoja merkintöjä.

Lämpökuvauksella voidaan paikantaa poikkeavan kylmiä pintoja ja mahdollisia ilmavuotoja. Kuvaus kannattaa tehdä riittävän kylmällä säällä. Lämpökuva kertoo lämpötilaeroista, mutta löydöksen syy on varmistettava tutkimalla kyseinen rakenne.

Ympäristöministeriön ohjeen mukaan korjaustyön suunnittelussa pitää selvittää rakennuksen alkuperäinen rakentamistapa, rakenteiden nykyinen kunto ja aikaisemmat korjaukset. Tarvittaessa tietoja täydennetään rakenneavauksilla, kuntotutkimuksilla ja muilla selvityksillä. Uuden eristeen lisääminen ei saa heikentää vanhan rakenteen kosteusteknistä toimintaa. Rakennusten kosteustekninen toimivuus, ympäristöministeriö

Vaurioitunutta rakennetta ei saa peittää uuden eristeen alle. Jos eristeessä näkyy kosteutta, mikrobikasvustoa tai eläinten jälkiä, vaurion syy pitää selvittää ennen työn jatkamista.

Samaa tärkeysjärjestystä ei voi käyttää kaikissa taloissa. Rakennusvuosi, rakenneratkaisu ja tehdyt korjaukset vaikuttavat siihen, mistä lämpöä häviää ja mitä voidaan turvallisesti parantaa.

Rakennusvaipan lämpöhäviö muodostuu ulkoseinien, ylä- ja alapohjan, ikkunoiden, ovien, kylmäsiltojen sekä ilmavuotojen yhteisvaikutuksesta. Siksi yläpohjaa ei voi automaattisesti nimetä jokaisen talon suurimmaksi lämpöhäviön lähteeksi.

Motivan aineistossa esitetään eri aikakausien rakennuksille tyypillisiä rakenteita, eristepaksuuksia ja lämmönläpäisykertoimia. Ne ovat arvioinnin lähtötietoja, jotka pitää varmistaa kyseisestä talosta. Tyypillisiä olemassa olevien vanhojen rakennusten alkuperäisiä suunnitteluarvoja, Motiva

Yläpohjan lisäeristys voidaan monessa talossa tehdä koskematta asuintilojen pintoihin. Työ on myös mahdollista rajata yläpohjaan, jos muu rakennusvaippa toimii riittävän hyvin.

Vanhan eristeen päälle voidaan asentaa uutta eristettä, kun vanha eriste on kuiva, puhdas ja käyttökelpoinen. Ennen lisäeristystä pitää selvittää eristeen materiaali, paksuus ja mahdollinen painuminen. Samalla tarkastetaan, onko vesikatossa tai yläpohjassa ollut vuotoja.

Puhalluseriste täyttää hyvin palkkien välit ja epätasaiset kohdat. Tuotteen ominaisuudet on tarkistettava valitun eristeen teknisistä tiedoista. Puhalluseristeet eroavat muun muassa lämmöneristävyyden, painumisen, paloluokan ja vesihöyrynläpäisevyyden osalta.

Uusi eristekerros ei korjaa vuotavaa ilmansulkua. Yläpohjan läpiviennit, seinien liittymät ja muut epätiiviit kohdat tiivistetään ennen eristämistä. Samalla huolehditaan siitä, ettei eriste tuki räystäiltä tulevaa tuuletusilmaa.

Savupiipun ympärillä noudatetaan hormin, eristeen ja eristysratkaisun hyväksyttyjä suojaetäisyyksiä sekä asennusohjeita. Myös ullakon kulkusillat ja huollettavien laitteiden saavutettavuus pitää säilyttää.

Ammattilainen on turvallinen valinta, jos yläpohjaan on vaikea päästä, vanhojen eristeiden kunto epäilyttää tai työ ulottuu hormien ja taloteknisten asennusten ympärille. Itse tehtävässä puhallustyössä kerrospaksuutta on seurattava koko yläpohjan alueella.

Ulkoseinien lisäeristys vaatii yleensä ulkoverhouksen tai sisäpintojen avaamista. Pelkän energiansäästön vuoksi aloitettu seinäremontti voi olla kallis, joten työ kannattaa usein yhdistää julkisivun uusimiseen.

Ulkopuolinen lisäeristys nostaa vanhan seinärakenteen lämpötilaa ja voi katkaista rungon muodostamia kylmäsiltoja. Huonetila ei pienene, eikä remontti edellytä kaikkien sisäpintojen uusimista. Menetelmän soveltuvuus ratkaistaan silti rakennuskohtaisesti.

Seinän paksuuden kasvaminen vaikuttaa ikkunoiden ja ovien asemaan, räystäiden leveyteen, sokkelin liittymään sekä pellityksiin. Puuverhouksen taakse tarvitaan toimiva tuuletusväli. Tuulensuojan, eristeiden ja muiden rakennekerrosten pitää muodostaa kosteusteknisesti toimiva rakenne.

Jos vanha eriste on kuivaa ja hyväkuntoista, se voidaan usein jättää osaksi seinää. Vaurioitunut, kastunut tai rakenteeseen sopimaton materiaali käsitellään korjaussuunnitelman mukaisesti.

Ulkopuolinen lisäeristys voi muuttaa julkisivun mittasuhteita ja yksityiskohtia. Vaikutus näkyy etenkin ikkunoiden syvyydessä, sokkelin ja seinän suhteessa sekä räystäissä. Rakennuksen ulkonäkö otetaan huomioon rakenneratkaisua suunniteltaessa.

Ympäristöministeriön ohje edellyttää, että korjausta suunniteltaessa selvitetään rakennuksen alkuperäinen rakentamistapa ja rakenteen kosteustekninen toiminta. Uudella ratkaisulla ei saa heikentää aiemmin toimineen rakenteen toimintaa. Rakennusten kosteustekninen toimivuus, ympäristöministeriö

Sisäpuolinen lisäeristys voi tulla kyseeseen, jos julkisivua ei voida avata tai rakennuksen ulkonäkö halutaan säilyttää. Ratkaisu muuttaa kuitenkin vanhan seinän lämpö- ja kosteusolosuhteita.

Uusi sisäpuolinen eriste viilentää sen ulkopuolelle jääviä vanhoja rakennekerroksia. Samalla kosteuden tiivistymisen ja mikrobikasvun edellytykset voivat muuttua. Riskiin vaikuttavat seinän materiaalit, eristepaksuus, ilmatiiviys ja rakenteen kuivumismahdollisuus.

Vanhan seinän mahdolliset höyryä pidättävät kerrokset, kuten kalvot, tiiviit levyt ja pintakäsittelyt, pitää selvittää ennen uuden rakenteen suunnittelua. Sisäpuoliselle lisäeristykselle ei voi antaa yhtä kaikille vanhoille taloille sopivaa eristepaksuutta tai materiaaliohjetta.

Rakennesuunnittelijan tai rakennusfysiikan asiantuntijan tekemä suunnitelma on perusteltu aina, kun vanhan seinän toimintaperiaate muuttuu.

Sokkelilla tarkoitetaan tavallisesti perustuksen maanpinnan yläpuolella näkyvää osaa. Maanpinnan alapuolella puhutaan perusmuurista. Rakenteet muodostavat yhdessä ulkoseinän ja alapohjan liittymän, jossa voi esiintyä kylmäsiltoja ja ilmavuotoja.

Sokkelin lisäeristys voi nostaa lattian reuna-alueiden pintalämpötilaa ja vähentää seinän alaosan lämpöhäviötä. Hyöty riippuu perustustavasta, alapohjan rakenteesta ja siitä, jatkuuko eristys riittävän yhtenäisenä sokkelista ulkoseinään.

Maanvastaisen perusmuurin lisäeristys tehdään tavallisesti ulkopuolelta. Samalla voidaan tarkistaa salaojien toiminta, sadevesien ohjaus, vedeneristys ja maanpinnan kallistukset. Työt kannattaa sovittaa samaan suunnitelmaan, koska perustusten kaivaminen auki on remontin suurimpia työvaiheita.

Kosteaa perusmuuria ei pidä peittää uudella eristeellä ennen kosteuden lähteen selvittämistä. Kellarin seinää voivat rasittaa maaperän kosteus, puutteellinen salaojitus, pintavedet tai rakenteeseen kapillaarisesti siirtyvä vesi. Korjausratkaisun pitää ohjata vesi pois ja antaa rakenteelle turvallinen kuivumismahdollisuus. Ympäristöministeriön kosteustekninen ohje edellyttää maanvastaisten rakenteiden ja niiden liittymien tarkastelua yhtenä rakenteena. Rakennusten kosteustekninen toimivuus, ympäristöministeriö

Lue lisää aiheesta:

• Salaojaremontti vanhaan taloon: mitä samalla kannattaa korjata?
• Kostea kellari kuivaksi: näin korjaus kannattaa suunnitella

Alapohjan lisäeristys ei aina pienennä energiankulutusta yhtä paljon kuin yläpohjan parantaminen. Lattian pintalämpötila ja vedon tunne voivat silti muuttua huomattavasti. Siksi alapohjan korjauksessa arvioidaan energiankulutuksen lisäksi asumismukavuutta ja sisäilman laatua.

Tuulettuvassa alapohjassa eristeet voivat painua ja irrota lattiapinnan alta. Myös seinän ja lattian liittymät saattavat vuotaa ilmaa. Ennen lisäeristystä ryömintätilasta tarkistetaan puuosien ja vanhojen eristeiden kunto. Samalla selvitetään maaperästä nouseva kosteus, sadevesien ohjaus ja tuuletuksen toiminta.

Alapohjan pitää olla riittävän ilmatiivis. Ryömintätilan tai maaperän hajuja, epäpuhtauksia ja radonia ei saa kulkeutua sisätiloihin ilmavuotojen mukana. Eristeen lisääminen ilman liitosten tiivistämistä voi jättää varsinaisen ongelman ennalleen.

Maanvaraisen betonilattian lisäeristäminen on yleensä luontevinta silloin, kun lattia avataan kosteusvaurion, putkityön tai laajemman lattiaremontin vuoksi. Yläpuolelle lisättävä rakenne vaikuttaa huonekorkeuteen, kynnyksiin ja ovien toimintaan. Se voi muuttaa myös laatan kuivumissuuntaa, minkä vuoksi ratkaisu pitää suunnitella olemassa olevan lattiarakenteen perusteella.

Jos lämmitetyn huoneen alapuolella on kylmä kellari, lattian lämpöoloja voidaan joissakin tapauksissa parantaa kellarin katon puolelta. Kellarin kosteus ja käyttötarkoitus selvitetään ensin.

Ilmansulku estää haitallisen ilmavirtauksen rakenteen läpi. Höyrynsulku rajoittaa vesihöyryn siirtymistä rakenteeseen, ja tuulensuoja ehkäisee ulkoilman pääsyä eristekerrokseen. Sama tuote voi hoitaa useampaa tehtävää, mutta se riippuu suunnitellusta rakenteesta.

Vesihöyryn kulkeutuminen materiaalien läpi ja kostean ilman virtaaminen rakenteen raoista ovat eri ilmiöitä. Ilmavuoto voi kuljettaa rakenteeseen nopeasti paljon kosteutta. Siksi saumojen, läpivientien ja rakennusosien liittymien tiiviyteen pitää kiinnittää erityistä huomiota.

Rakennuksen tai rakenteen ”hengittäminen” ei ole riittävän tarkka peruste eristeen valinnalle. Ratkaisussa tarkastellaan ilmatiiviyttä, vesihöyryn siirtymistä ja sitä, mihin suuntaan rakenne pääsee kuivumaan.

Vanhan talon sisäilman ei kuulu vaihtua seinien, lattian tai yläpohjan raoista. Ilman pitää tulla sisään suunniteltujen korvausilmareittien kautta ja poistua ilmanvaihtojärjestelmän avulla.

Tiivistäminen ja lisäeristys voivat vähentää talon hallitsemattomia ilmavuotoja. Remontin jälkeen varmistetaan, että korvausilmaa saadaan riittävästi ja ilma liikkuu huoneista poistoilmaventtiileille. Koneellisen ilmanvaihdon ilmavirrat voidaan joutua mittaamaan ja säätämään uudelleen.

Motiva suosittelee tarkastelemaan vanhan talon ilmanvaihdon toimintaa ulkovaipan korjausten yhteydessä. Laajassa muutoksessa tarvitaan LVI-suunnittelua, mutta pienemmässä kohteessa voi riittää korvausilmareittien ja järjestelmän toiminnan tarkistaminen. Säätöjen ja käyttötapojen vaikutus energiankulutukseen: omakotitalot, Motiva

Lämmöntarpeen pienentyessä myös lämmitysjärjestelmän asetukset tarkistetaan. Muuten talo voi lämmetä korjauksen jälkeen tarpeettoman kuumaksi.

Lisäeristys voidaan toteuttaa vaiheittain. Yläpohja voidaan parantaa ensin, ulkoseinät julkisivuremontin yhteydessä ja alapohja silloin, kun lattia tai ryömintätila muuten korjataan.

Vaiheittainen toteutus vaatii suunnitelman rakennusosien liittymistä. Yläpohjan ilmansulun pitää liittyä seinän ilmansulkuun, ja seinän korjaus sovitetaan alapohjan sekä sokkelin rakenteisiin. Näin myöhemmin tehtävä remontti ei riko tai peitä aikaisemmin korjattua kohtaa.

Tehdyt rakenneavaukset, käytetyt materiaalit ja eristepaksuudet merkitään talon huoltokirjaan. Valokuvat ennen rakenteiden sulkemista helpottavat myöhempiä korjauksia.

Lähteet

• Ympäristöministeriö: Rakennusten kosteustekninen toimivuus
• Ympäristöministeriö: Rakennusten lisälämmöneristäminen
• Ympäristöministeriö: Rakenteellinen energiatehokkuus korjausrakentamisessa
• Ympäristöministeriö: Rakentamismääräykset
• Finlex: Rakentamislaki 751/2023
• Finlex: ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä
• Motiva: Tyypillisiä olemassa olevien vanhojen rakennusten alkuperäisiä suunnitteluarvoja
• Motiva: Säätöjen ja käyttötapojen vaikutus energiankulutukseen – omakotitalot