Kosteusvaurio ja myrkyllinen home
Mitä homeita ja sieniä kosteusvaurion yhteydessä esiintyy?
Epäiletkö kosteusvauriota talossasi? Kärsitkö kotona ollessasi väsymyksestä, päänsärystä, huimauksesta, iho-oireista, silmien ärsytyksestä, nuhasta tai hengenahdistuksesta? Haiseeko sisällä maakellari? Kodissasi saattaa olla kosteusvaurion rinnalla ilmeneviä homeita.
Kosteusvaurioindikaattorit
Eli mikrobikasvustot, joita esiintyy yleisesti rakennusten kosteusvaurioiden yhteydessä. Näiden mikrobien esiintyminen rakennuksesta otetuissa näytteissä viittaa rakenteessa olevaan vai olleeseen kosteusvaurioon.
Mikrobeita ovat homeiden lisäksi myös hiivat, pienet viherlevät, alkueliöt ja virukset.
Mikrobikasvustojen poistaminen:
Ensin kartoitetaan kosteusvaurioitunut alue ja siihen johtaneet tekijät, kosteusvaurion aiheuttaneet tekijät poistetaan, vaurioituneet materiaalit ja rakenteet vaihdetaan tai puhdistetaan mekaanisesti ja lopuksi rakennukseen tehdään homepölysiivous.
Toksiset, eli myrkylliset tai haitalliset homesuvut
Mykotoksiineja, eli homemyrkkyjä, aineenvaihduntanaan tuottavat homesienet ovat vakava terveysriski.
Terveydensuojelulain 26 §:n mukaan rakennuksessa esiintyvät mikrobit eivät saa aiheuttaa terveyshaittaa. Uusimman sisäilmaohjeen mukaan myös rakenteiden sisällä oleva mikrobikasvu on ko. lain tarkoittama terveyshaitta, jos voidaan olettaa, että mikrobit tai niiden aineenvaihduntatuotteet voivat päästä sisäilmaan.
Osa homeista käyttää ravintona puuta, osa paperia, osa tiiltä. Jotkut pärjäävät jopa metallin pinnalla. Yksi mikrobilaji voi muokata kasvuolosuhteita viikkojen tai kuukausien kuluessa useammalle terveydelle haitalliselle lajille sopivaksi.
Info
Kosteusvaurioiden aiheuttajia
Hometta ei pääse syntymään ilman kosteutta. Kosteuden lähteitä on useita ja kosteutta voivat aiheuttaa muun muassa:
- vuotavat laitteet, putket tai venttiilit
- rakennusaikana kastuneet rakennusmateriaalit
- kellarin muuttaminen asuintilaksi virheellisin keinoin
- tasakaton ongelmat
- puutteellinen ilmanvaihto
- matala sokkeli tai valesokkeli
- alapohjan mataluus ja tuulettumattomuus
- sokkelin huono vedeneristys
- salaojien puute
- puutteelliset tai puuttuvat räystäät, sadevesikourut ja syöksytorvet
"Mitä korkeampi rakenteen suhteellinen kosteus on ja mitä pitempään kosteus on päässyt vaikuttamaan, sitä haitallisempia homeita kasvupaikalle ilmestyy." Hannele Rämö, Asumisterveysliiton toiminnanjohtaja, RKM, sertifioitu rakennusterveysasiantuntija.
Mustahome (Stachybotrys)
Kosteusvauriorakennuksien home, joka aiheuttaa lähes aina terveyshaittoja. Tuottaa trikotekeeni-toksiineja, jotka estävät proteiinisynteesiä, häiritsevät immuunipuolustusta ja luuytimen toimintaa, sekä aiheuttavat maksa-, munuais- ja hermosto-oireita.
Mustahome majailee pitkäkestoisesti märkänä pysyvissä materiaaleissa, ja ilmaantuu vauriorakennukseen vasta pitkän ajan kuluessa. Harmaana tai mustana mattona kasvava mustahome esiintyy juuri niissä materiaaleissa, joita Suomessa pääosin käytetään rakentaessa ja remontoidessa. Näitä materiaaleja ovat paperipitoiset materiaalit kuten kipsilevyjen pahvit ja tapetit, kuitu- ja lastulevyt, sekä kiviainekset kuten betoni ja mineraalivilla.
Punahome (Fusarium)
Monet punahomelajit kykenevät tuottamaan aineenvaihdunnassaan homemyrkkyjä.
Punahome on pääosin viljoissa viihtyvä, mutta sitä esiintyy myös ekorakentamisen yhteydessä eristemateriaalina käytettävässä oljessa, turpeessa, tai muissa kierrätysmateriaaleissa.
Sosiaali- ja terveysministeriö suosittelee suojavarusteiden käyttöä, purkualueen eristämistä ja alipaineistusta sulkukammion ja HEPA-suodattimella varustetun kohdepoistolaitteen käyttöä aina, kun rakenteissa on todettu Stachybotrys- tai Fusarium-kasvustoa. Vaurioituneet materiaalit on poistettava.
Aktinobakteerit, eli sädesienet
Sädesientä voi kulkeutua rakennuksen sisälle esimerkiksi ilmanvaihdon, ulkovaatteiden ja -kenkien tai vaikka multaisten juuresten mukana.
Sädesienet luokitellaan kosteusvauriomikrobeiksi, koska ne kasvavat vain kosteissa olosuhteissa. Sisäilmaongelmaksi sädesienet muodostuvat, mikäli ne pystyvät synnyttämään kasvuston rakenteissa ja niiden aineenvaihduntatuotteet pääsevät sisäilmaan.
Yleisimmin kosteusvaurioiden yhteydessä todettu sädesieni on Streptomyces-suvun sädesieni, joka kasvaa kosteusvaurioituneissa betonirakenteissa (esim. kellari). Esimerkiksi Sreptomyces griseus on aktinobakteeri, joka tuottaa valinomysiiniä, joka on erittäin solumyrkyllinen.
Chaetomium
Homesienisuku, johon kuuluvista lajeista moni tuottaa toksiinia, joita voi olla sisäilmassa, pinnoille laskeutuneissa pölyissä ja kasvustoista vapautuneissa hiukkasissa.
Chaetomiumin ajatellaan olevan yksi yleisimmistä sisätilahomeista. Sitä esiintyy erilaisissa selluloosaa sisältävillä kasvualustoilla. Moni tämän suvun lajeista esiintyy maaperässä, puutavarassa tai olkea sisältävässä materiaalissa.
Chaetomium on allergisoiva ja aiheuttaa vakavia terveyshaittoja. Sen tuottamat toksiset ekstroliittipisarat voivat päästä kulkeutumaan keuhkojen kautta ihmiselimistöön. Osa lajeista tuottaa myös aineenvaihduntatuotteenaan syöpää aiheuttavaa toksiinia.
Aspergillus
Homesienisuku, jonka lajeista osaa tavataan kosteusvaurioituneissa rakennuksissa. Aspergillus-home voi alkaa kasvaa suoraan elimistössä, esimerkiksi keuhkoputkissa, poskionteloissa, luussa tai leikkaushaavassa.
Aspergillus hyödyntää vähäisenkin kosteuden, joten lajeja saattaa löytää sisäilmahaitallisista rakennuksista jopa ennen, kun kosteusvauriota löydetään. Nopeakasvuinen, sametti- tai huopamaisen pintarakenteen omaava kasvusto levittää tehokkaasti itiöitä sisäilmaan, ja aiheuttavat vakavia terveyshaittoja.
Oireita ovat yliherkkyys ja allergiasairaudet. Monet Aspergillus-lajit tuottavat hermomyrkkyjä, jotka voivat aiheuttaa vapinaa, lihasnykimistä, kouristelua ja syöpää.
Kaupan kuivissa kipsilevyissä on usein jo valmiiksi Aspergillus-suvullista hometta. Jos kipsilevy kastuu, pääsee home helposti valloilleen. Myös boori-imeytetyt rakennusmateriaalit, kuten osa lämpö- ja äänieristeistä tarjoaa kastuessaan Aspergillus-homeelle otolliset kasvuolosuhteet.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: Kosteusvaurio, aina terveyshaitta? >>