Mikä teki Lempäälän Asuntomessujen pihoista niin onnistuneita? Kauneus syntyi luonnollisista ratkaisuista

Asuntomessuissa on minusta jotakin erityisen inspiroivaa. Vaikka tietää menevänsä katsomaan uusia taloja, koskaan ei oikeastaan tiedä, mikä lopulta jää parhaiten mieleen. Yhdessä kohteessa se voi olla keittiö, toisessa kylpyhuone ja kolmannessa nerokas sisustusratkaisu. Lempäälässä huomasin vähän väliä jääväni tutkimaan myös pihoja. Ja se oikeastaan yllätti minut.

Uusia messupihoja voisi helposti pitää vain komeiden talojen kehyksinä, mutta nyt ne tuntuivat monessa kohteessa olevan paljon enemmän. Pihat oli selvästi mietitty osaksi kokonaisuutta. Rakennus, terassit, kulkureitit, istutukset ja erilaiset pintamateriaalit liittyivät toisiinsa niin, ettei piha näyttänyt talon ympärille jälkikäteen tehdyltä täytteeltä. Monen talon kohdalla olisin voinut jäädä tutkimaan yksityiskohtia paljon pidemmäksikin aikaa. Siksi välillä piti suorastaan muistuttaa itseään: pitäisi varmaan mennä sinne sisällekin.

Yksi Lempäälän pihojen kiinnostavimmista puolista oli mielestäni se, ettei näyttävyyttä ollut haettu tekemällä kaikesta mahdollisimman monimutkaista. Päinvastoin.

Monissa pihoissa viehätti juuri luonnollisuus. Kasvillisuus, kiveykset, sora, puu ja muut materiaalit muodostivat rauhallisia kokonaisuuksia, joissa mikään yksittäinen elementti ei yrittänyt viedä kaikkea huomiota. Samalla pihat näyttivät sellaisilta, että niiden kanssa voisi oikeasti elää.

Helppohoitoisuus ei tarkoita sitä, että piha olisi paljas, pelkistetty tai kasviton. Hyvin suunniteltuna asia voi olla juuri päinvastoin. Kun kasvit valitaan kasvupaikkaan sopiviksi ja kokonaisuus rakentuu pitkäikäisten puiden, pensaiden ja monivuotisten kasvien varaan, pihan ei tarvitse perustua jatkuvaan uusimiseen. Se on ajatus, jonka ottaisin messuilta mielelläni mukaan omaankin pihaan: kaikkea ei tarvitse tehdä joka kevät uudelleen.

Messualueen pihat ovat tietenkin vasta elämänsä alussa. Puut ovat pieniä, pensaat vasta kasvamassa ja monivuotiset istutukset kaukana siitä koosta, johon ne muutaman vuoden päästä yltävät. Tavallaan uuden pihan arvioiminen messukesänä on siksi hieman epäreilua. Lempäälässä huomasin kuitenkin ajattelevani asiaa toisin päin. Juuri nyt suunnitelman näkee erityisen hyvin.

Missä suuremmat kasvit tulevat aikanaan muodostamaan pihan rungon? Miten näkösuoja kehittyy? Mitkä alueet saavat kasvaa vehreämmiksi ja missä tarvitaan avointa tilaa? Miten kasvit pehmentävät rakennettuja pintoja, kun ne kasvavat täyteen mittaansa?

Hyvä piha ei mielestäni ole parhaimmillaan valmistumispäivänään. Sen pitäisi näyttää viiden vuoden kuluttua paremmalta kuin nyt – ja kymmenen vuoden kuluttua ehkä vielä paremmalta. Juuri tällainen ajatus tuntui olevan monen Lempäälässä näkemäni pihan taustalla.

Saikka on tiiviisti rakennettu alue, mikä tekee pihojen tarkastelusta erityisen kiinnostavaa. Kun käytössä ei ole valtavaa tonttia, jokaiselle neliölle täytyy löytyä perustelu. Mihin sijoitetaan oleskelu? Mistä saadaan näkösuojaa? Tarvitaanko nurmikkoa? Missä kuljetaan? Mitkä kasvit ansaitsevat paikkansa ja kuinka paljon tilaa niille jätetään kasvaa?

Minusta juuri rajallinen tila tekee suunnittelusta usein kiinnostavampaa. Suurelle tontille voi mahduttaa melkein mitä tahansa. Pienellä pihalla kaikkea ei voi saada, eikä ehkä tarvitsekaan. Parhaimmillaan lopputulos näyttää vielä siltä, ettei mitään jouduttu jättämään pois.

Lempäälän pihoissa pidin myös siitä, että luonnollinen ilme ja viimeistely eivät tuntuneet olevan toistensa vastakohtia. Pihat olivat huoliteltuja, mutta eivät liian siloiteltuja tai keinotekoisia. Kasvillisuudelle oli jätetty tilaa kasvaa ja muodostaa ajan myötä yhä vahvempi osa kokonaisuutta.

Luonnollinen piha ei tarkoita sitä, että kaikki jätetään oman onnensa nojaan. Päinvastoin rennon näköisen kokonaisuuden taustalla voi olla hyvinkin tarkka suunnitelma. Kun kasvit on valittu oikeaan kasvupaikkaan ja istutukset on mitoitettu niiden lopullista kokoa ajatellen, piha voi näyttää vuosien mittaan yhä paremmalta ilman, että sitä tarvitsee jatkuvasti muokata uudelleen.

Kasvien korkeudet, kasvutavat, kukinta-ajat ja lopullinen koko vaikuttavat siihen, miltä istutus näyttää eri vuodenaikoina ja miten kokonaisuus kehittyy vuosien kuluessa. Myös lehtien muodot, vihreän eri sävyt ja kasvustojen vaihtelevat rakenteet tuovat pihaan kiinnostavuutta silloinkin, kun kukinta ei ole pääosassa. Samoin kulkureittien, oleskelualueiden ja kasvillisuuden rajat ratkaisevat paljon: selkeästi jäsennelty piha voi näyttää viimeistellyltä ilman, että jokainen neliö on rakennettu tai täytetty.

Hyvä suunnittelu näkyy myös siinä, ettei pihasta synny jatkuvaa työmaata. Kun pohjatyöt, materiaalit ja kasvivalinnat tukevat toisiaan, hoitotarve voidaan pitää kohtuullisena ilman, että vehreydestä tai kauneudesta tarvitsee tinkiä. Helppohoitoisuus ei silloin tarkoita kasvillisuuden vähentämistä minimiin, vaan sitä, että pihan eri osat toimivat mahdollisimman luontevasti myös ilman jatkuvaa puuttumista.

Juuri tästä ajatuksesta pidän. Pihan ei tarvitse näyttää koko ajan siltä, että siellä pitäisi leikata, siirtää, uusia tai viimeistellä jotakin. Sen pitäisi olla myös paikka, jossa voi vain olla, nauttia ympäristöstä ja seurata, kuinka maisema muuttuu vähitellen kasvien kasvaessa.

Sisustuksessa puhutaan paljon kokonaisuuksista, mutta sama pätee pihaan. Onnistuneimmissa ratkaisuissa talo ei mielestäni vain lopu ulko-oveen eikä piha ala terassin ulkoreunasta. Sisätila, terassi, kulkureitit, kasvillisuus ja oleskelupaikat muodostavat yhden kokonaisuuden. Pienellä tontilla tämän merkitys korostuu vielä enemmän. Kun sisältä avautuva näkymä jatkuu luontevasti ulos ja kasvillisuutta käytetään myös tilan muodostamiseen, kompakti piha voi tuntua neliöitään suuremmalta.

Messuilla on helppo ihastua siihen, mikä näyttää juuri nyt hyvältä. Lempäälän pihojen jälkeen jäin kuitenkin miettimään enemmän sitä, mikä näyttää hyvältä vielä vuosien päästä. Siinä pitkäikäiset kasvivalinnat ovat olennaisia.

Puu tarvitsee aikaa kasvaakseen puuksi. Pensas saa vuosien myötä sen koon ja muodon, jonka vuoksi se alun perin valittiin. Monivuotinen istutus täyttää vähitellen sille varatun alueen. Samalla hyvin valittu kasvillisuus voi vähentää tarvetta jatkuvalle kitkemiselle, uusimiselle ja pihan muokkaamiselle. Kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi ensimmäisenä kesänä. Luonto tekee ajan kanssa suuren osan työstä, kun sille annetaan siihen mahdollisuus. Ehkä uuden pihan kohdalla pitäisi jopa malttaa olla tavoittelematta valmista.

Lempäälän Asuntomessujen jälkeen mieleen jäi jälleen valtava määrä yksityiskohtia. Toinen toistaan upeammat kodit veivät välillä kaiken huomion, mutta tällä kertaa pihat onnistuivat aidosti yllättämään minut. Ei siksi, että niissä olisi välttämättä ollut mahdollisimman paljon kaikkea. Pikemminkin päinvastoin.

Pidin niiden viimeistellystä mutta luonnollisesta ilmeestä, pitkäikäisiltä vaikuttavista kasvivalinnoista ja siitä, että helppohoitoisuutta ei ollut ratkaistu tekemällä pihasta mahdollisimman paljasta. Siinä on ehkä tämän vuoden tärkein pihahuomioni.

Helppohoitoisen pihan ei tarvitse näyttää kompromissilta. Se voi olla vehreä, kaunis ja kiinnostava, kun ratkaisut tehdään alusta asti oikein. Parhaimmillaan hyvä piha ei valmistu koskaan, se muuttuu vain vuosi vuodelta yhä kauniimmaksi.