3 Rakennussuunnittelu
3.3 Varsinainen rakentaminen
Omakotitalon vesijärjestelmien rakentamisessa edellytetään erityistä osaamista ja tarkkuutta. Kysymyksessä on erityisrakenne ja tämä edellyttää asiantuntijan palkkaamista työnjohtajaksi. Puhutaan KVV-vastaavasta. Melko usein tämä henkilö on urakoitsijan palkkalistoilla ja palvelu kuuluu urakkaan.
Monen vahingon syynä on kiinteistöjen vesi- tai viemärilaitteistossa syntynyt pitkäaikainen huomaamaton vuoto. Vaurion aiheuttajana on voinut olla mikä tahansa vahinko, jota ei osaa edes ajatella aiheutuneeksi. Tyypillisimmillään vaurio voi olla tiivistämätön lattiakaivo tai putkeen lyöty paneelinaula. Saattaa käydä niin, että naula on tiiviisti putkessa, jolloin vuotoa ei synny heti. Vasta vuosien kuluttua sähköinen pari saa aikaan naulan löystymisen ja vuoto alkaa täysin huomaamatta seinän sisällä. Tästä syystä putkia ei saisi asentaa paikkaan, josta niitä ei voi valvoa.
3.3.7 Vesi- ja viemäröintityöt (ks. Vesi- ja viemäröinti)
Käyttövesilaitteet ja putkisto joutuvat erittäin kovan rasituksen alaisiksi. Verkostossa aiheutuu vesikalusteiden käytössä paineiskuja, lämpötilan muutoksia ja veden virtausta. Viemäriverkossa voi olla lämpötilanmuutoksia ja painumia. Siksi kaikki putkistot, joihin kohdistuu vuodon riski, sijoitetaan niin, että ne on helppo vaihtaa tai ne varmennetaan suojaputkilla.
3.3.7.1 Käyttövesijärjestelmä (ks. Käyttövesiverkosto)
3.3.7.1.1 Käyttöveden alueosat
Talojohto rakennetaan kunnan vesijohdon runkoputkesta taloon sisälle. Normaalisti kunnan vesilaitos tekee tämän työn, mutta nykyisin omistajalla on mahdollisuus teettää työ myös ulkopuolisella urakoitsijalla ja vesilaitoksen hyväksymillä osilla. Vesilaitos kuitenkin tarkastaa liittymän, asennuksen ja tuo vesimittarin taloon sisälle. Tästä työstä vesilaitoksella on mahdollisuus laskuttaa kohtuullinen korvaus.
Vesijohto asennetaan yleensä routarajan alapuolelle. Kulkuteiden alla routasyvyys voi olla jopa kolme metriä. Tällöin on syytä harkita tonttivesijohdon lämmittämistä. Tähän käytetään itseohjautuvalla lämmityskaapelilla ja lämpöeristyksellä varustettua vesijohtoa. Kaapeli on vesijohdon päällä. Lämpöteho säätyy ympäristöolosuhteiden mukaan kaapelin joka kohdassa erikseen. Maanpäällinen osuus lämpenee enemmän kuin maanalainen. Vesijohdon voi asentaa vaikka suoraan maan päälle ja suojata se erikseen vaikka hakkeella ja sammalella.
3.3.7.1.2 Käyttöveden tuotantolaitteet (ks. Käyttövesiverkosto)
Haja-asutusalueelle rakennettaessa tulee monesti eteen oman kaivon rakentaminen. Ennen rakentamisen aloittamista onkin syytä varmistaa veden saanti. Kunnalla ei ole velvoitetta rakentaa jokaiseen taloon vesijohtoa, mikäli kiinteistö ei sijaitse vesilaitoksen toiminta-alueella. Mikäli alueen pohjavesi ei kelpaa sinänsä talousvedeksi, se on puhdistettava. Monesti tulee edullisemmaksi valmistaa pieniä määriä talousvettä pintavedestä kuin huonosta pohjavedestä. Tutkimustyössä ja toteutuksessa kannattaa käyttää asiantuntijaa. Tärkeintä on tehdä saatavilla olevasta vedestä etukäteen analyysi.
3.3.7.1.3 Käyttövesiverkosto (ks. Käyttövesiverkosto)
Käyttövesiverkoston asennuksesta vastaa putkiurakoitsija. Määräysten mukaan vesijohdot on asennettava helposti vaihdettaviksi ja tarkastettaviksi. Tämä järjestetään avattavilla tarkastusluukuilla ja avattavilla koteloilla. Kun vesijohtona käytetään muoviputkea, vaihdettavuus varmistetaan asentamalla putki suojaputkeen. Tällöin on mahdollisten vuotojen havaitseminen varmaa. Muoviputkella ei tosin synny vuotoja enempää kuin kuparillakaan ja yleensä aina vauriot on mekaanisesti jonkun aiheuttamia.
3.3.7.1.4 Käyttövesikalusteet (ks. Käyttövesiverkosto)
Käyttövesikalusteiden laatu valitaan jo suunnittelun yhteydessä. Kuitenkin joskus putkiliikkeestä saattaa löytyä silmää miellyttävä kalustesarja. Kalusteen vaihtaminen urakoitsijan laskemaan tuotteeseen on hyvitys/ veloituslaskentaa, mikäli putkiurakoitsija ei ole vielä toimittanut tuotetta työmaalle. Putkistojen liittymä kalusteisiin kannattaa tarkastaa määrävälein, koska paineiskujen vaikutuksesta liitokset saattavat löystyä.
3.3.7.2 Jätevesijärjestelmä (ks. Jätevesijärjestelmät)
3.3.7.2.1 Jäteveden alueosat
Taloliittymä rakennetaan samaan aikaan kuin vesijohtoliittymäkin. Viemärissä tulee olla riittävästi laskua. Tämän lisäksi viemäriin liittymiskohdan ja alimman viemäröintipisteen välillä tulee olla korkeusero, jota sanotaan padotuskorkeudeksi. Tämän määrittää kunnan vesilaitos. Viemäriputken alle rakennetaan lähes aina vähintään sora-arina, jotta putki ei painuisi. Silloin kun talo paalutetaan, saatetaan joutua käyttämään teleskooppiputkia koska talo ei painu, mutta ympäröivä maa todennäköisesti painuu.
Liityttäessä kunnan viemäriin, taloviemärissä ei tarvita muita kaivoja kuin viemärin tarkastusputki. Putki on syytä asentaa teleskooppiputkena, jolloin putken yläpää voi liikkua vapaasti maaperän routimisen mukana. Viemärin tuominen rakennuksen laatasta ulkopuolelle on tehtävä tarkoin, jotta putki ei pääse jäätymään talvella. Viemäriputken ollessa routarajan yläpuolella, se on lämpöeristettävä. Saattolämmitystä se harvoin tarvitsee.
3.3.7.2.2 Jätevesikalusteet (ks. Jätevesijärjestelmät)
Lattiakaivojen liittäminen vesieristykseen on tehtävä ohjeiden mukaan. Märkätiloihin viemäriä tuotaessa on muutenkin kiinnitettävä vesieristeeseen huomiota. Esimerkkinä WC-pytyn viemäri on kiinnitettävä vahvikepalalla eristykseen. Pesukoneiden alle on asennettava vähintään vesitiiviit kaukalot, joista mahdollinen vesi on ohjattava viemäriin.
Ennen seinälevytyksiä lavuaarien kiinnityslaudat on asennettava tukevasti levytysten taakse. Lavuaarin päällä voidaan vaikka istua ja kiinnitysten on kestettävä se.
3.3.7.2.3 Jätevesiverkosto (ks. Jätevesijärjestelmät)
Pientalon viemärijärjestelmä on yleensä varsin yksinkertainen eikä siitä synny ongelmia. Rakennukseen tulee vähintään yksi viemärin tuuletusputki katolle. Tuuletusputki on lämpöeristettävä kylmissä tiloissa, jotta putki ei pääse jäätymään umpeen vesihöyrystä. Melko usein tuuletusputken ylösnousuun asennetaan myös puhdistusluukku, josta viemäri päästään avaamaan mahdolliselta tukokselta.
Merkittävä määrä omakotitalon viemäreistä asennetaan lattioiden alle. Normaali kallistus on sentti metrillä laskua. Paalutettavan talon alapohjan alla on kaikki viemärit kannatettava laatasta vanneteräksellä. Jos näin ei tehtäisi, maa talon alla painuisi ja viemäriputket saattaisivat aueta liitoksistaan. Täytepohjan ryömintätilassa viemärit lämpöeristetään ja kannakointi voidaan tehdä alapohjasta.
3.3.7.2.4 Jäteveden käsittely (ks. Jätevesijärjestelmät)
Kunnallisessa viemärissä jätevedet johdetaan puhdistamolle käsiteltäväksi. Jätevesiverkostoon ei saa johtaa muita vesiä, esim. salaojavesiä.
Haja-asutusalueella rakennusluvan yhteydessä luvan ehdoksi asetetaan jätevesien käsittelyn järjestäminen. Yleensä käsittelymenetelmä on esitettävä jo ennen luvan myöntämistä. Melko usein lupa perustuu kaksoisjärjestelmään, jossa WC-vedet johdetaan umpisäiliöön ja ns. harmaat vedet johdetaan sakokaivoihin ja sieltä maasuodatus- tai maaimeytysputkistoon. Rakentamisohjeita saa kunnan ympäristösihteeriltä.
3.3.7.3 Sadevesijärjestelmä (ks. Sadevesijärjestelmät)
Vesihuoltolain myötä kunnille syntyi oikeus laskuttaa siitä vedestä, joka johdetaan vesilaitosten sadevesiverkostoon. Taksoja on vielä vahvistettu erittäin vähän. Kiinteistön on liityttävä verkostoon, jos kunta hulevesiverkoston on rakentanut. Tämä tietenkin tuntuu nopeasti ajateltuna hölmöläisten hommalta. Kuitenkin asialla on myös hyvä vaikutus. Kiinteistöt voivat johtaa vetensä vapaasti pois tontilta ja kosteusvauriot vähenevät. Jätevesiverkkoon hulevesien johtaminen on kiellettyä.
Mikäli kiinteistöllä ei ole mahdollisuutta liittyä sadevesijärjestelmään, on vesien poisjohtaminen hoidettava kunnolla. Vesiä ei luonnollisesti voi johtaa toisen tontille. Tämä saattaa joskus olla ongelmallinen asia.
3.3.7.3.1 Alueen sadevesiverkosto (ks. Sadevesijärjestelmät)
Nykyaikaiseen omakotitalon rakentamiseen kuuluu, että pihan sadevedet johdetaan pois sadevesiverkostolla. LVI-suunnittelija suunnittelee pihan kuivatuksen. Pihan muotoilu saadaan toteutettua merkittävästi paremmin. Sadevesiverkostossa kaivot ovat sakkapesällisiä ja ne on muistettava myös tyhjentää määräajoin sinne kertyneestä maa-aineksesta. Kaivojen kansien on oltava teleskooppikansia, jotta kansi seuraa mahdollisimman hyvin routivan maan liikkeitä. Jos rakennuksen perustukset tai sadevesiverkosto rakennetaan alemmaksi kuin kunnan verkosto, veden poistoon pitää rakentaa pumppaamo.
3.3.7.3.2 Rakennuksen sadevesiverkosto (ks. Sadevesijärjestelmät)
Rakennuksen kuivatussuunnitelman mukaisesti rakennukseen asennetaan salaojat. Salaojat tehdään riittävällä kaltevuudella ja suunniteltuun syvyyteen. Jokaisen kulmakohtaan tehdään tarkastuskaivo. Suunnitelmien mukaan salaojat johdetaan salaojakaivoon ja siitä vasta sadevesijärjestelmään unohtamatta takaiskuventtiiliä. Salaojaverkostoon ei saa johtaa muita vesiä. Kattovesiä varten rakennetaan jokaisen syöksytorven alle keräilykaivo, josta vesi johdetaan sadevesiverkostoon. Kaivoon voidaan laittaa sepeliä pohjalle, jolloin katolta tulevat mahdolliset roskat, lehdet ja puiden siemenet jäävät kaivoon eivätkä tuki verkostoa. Toinen vaihtoehto, tosin huonompi, on asentaa syöksytorvien alle loiskekivet ja johtaa vedet pois talon läheltä imeytettäväksi nurmikolle.