Rakensin talon vuonna 2006. Näitä mokia kadun yhä

Yksi asia harmittaa edelleen: vaatehuone sijoitettiin lapsen huoneen yhteyteen, vaikka sen olisi pitänyt olla vanhempien makuuhuoneen yhteydessä.

Paperilla ratkaisu saattoi näyttää ihan järkevältä. Arjessa se ei ollut sitä. Aikuisten vaatteet, liinavaatteet, kausitekstiilit ja kaikki se tavara, jota kodissa kertyy, olisi ollut paljon luontevampaa sijoittaa isoimman makuuhuoneen viereen. Lapsen huoneessa vaatehuone ei palvellut samalla tavalla koko perheen arkea.

Tämä on esimerkki sellaisesta pohjaratkaisun yksityiskohdasta, jota ei välttämättä huomaa rakennusvaiheessa. Kun talossa on eletty jonkin aikaa, huomaa nopeasti, kulkeeko arki sujuvasti vai joudutaanko tavaroita siirtämään paikasta toiseen vain siksi, että säilytystila on väärässä kohdassa.

Jos nyt suunnittelisin taloa, miettisin vaatehuoneen paikkaa ennen kaikkea arjen kulkureittien kautta. Kuka tilaa käyttää eniten? Mitä siellä säilytetään? Pitääkö sen palvella vain yhtä huonetta vai koko perhettä?

Tuulikaappia oli tarkoitus kasvattaa. Vielä rakennuksella olevissa kuvissa seinä oli väärässä paikassa, ja asia kuitattiin ajatuksella: kyllä se sitten muistetaan, kun seiniä ryhdytään tekemään.

No, ei muistettu.

Lopputuloksena oli ahdas eteinen, jonka kanssa elettiin kiireistä lapsiperhearkea. Kun lapsilla on harrastusvarusteita, kuravaatteita, reppuja, kenkiä, kauppakasseja ja talvella vielä toppavaatteet päälle, eteinen ei ole mikään sivuseikka. Se on yksi kodin tärkeimmistä arkitiloista.

Pieni tuulikaappi voi näyttää pohjakuvassa tehokkaalta tilankäytöltä. Käytännössä se voi tarkoittaa sitä, että kotiin tuleminen ja lähteminen ovat joka päivä pientä sumplimista. Kun monta ihmistä pukee tai riisuu samaan aikaan, neliöt loppuvat nopeasti kesken ja riidoilta ja nahistelulta ei voi oikein välttyä.

Jos rakentaisin nyt, eteinen ja tuulikaappi saisivat enemmän huomiota. En miettisi vain sitä, mahtuuko ovesta sisään, vaan sitä, miten tila toimii marraskuisena maanantaiaamuna, kun kaikilla on kiire ja lattialla on märkiä kenkiä.

Tämä harmittaa eniten siksi, että kyse ei ollut pakosta. Olisin voinut ottaa aikalisän.

Olin haaveillut sinivihreästä mosaiikista kylpyhuoneeseen. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt mistään silloin, kun päätös piti tehdä ja laatat toimittaa nopeasti työmaalle. Lopulta valitsin laatan, jota rautakaupan myyjä vinkkasi. Ja kadun sitä edelleen.

Laatta ei ollut katastrofi. Se oli vain väärä. Se ei ollut se, mitä olin ajatellut, eikä se tuntunut omalta. Rakentamisessa tulee paljon tilanteita, joissa päätöksiä on tehtävä nopeasti, mutta kaikki päätökset eivät ole samanarvoisia. Kylpyhuoneen laatoitus on asia, jota katsotaan vuosia, jopa vuosikymmeniä, joten sisustusvalintoja ei kannata tehdä pelkän hetken trendin mukaan. Jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut nukkua yön yli. Ehkä etsiä vielä yhdestä paikasta. Hyväksyä, että aikataulu venyy päivän tai kaksi, jos sillä välttää ratkaisun, joka harmittaa joka kerta suihkuun mennessä.

Tämä on neuvo, jonka antaisin jokaiselle rakentajalle: jos jokin sisustusvalinta tuntuu väärältä jo päätöshetkellä, älä päätä sitä kiireessä. Varsinkin märkätiloissa materiaaleja ei vaihdeta hetken mielijohteesta.

Kaikki rakentamisen virheet eivät liity pohjakuviin tai materiaaleihin. Osa liittyy siihen, miten rakennusaika järjestetään.

Yksi asia, jota en muistele lämmöllä, on lapsen imettäminen raksalla kylmässä autossa. Se oli pakon sanelema tilanne, mutta näin jälkeenpäin ajattelen, että olisi pitänyt kehdata pyytää enemmän apua. Kaikkea ei tarvitse jaksaa itse. Pyydä apua.

Rakentaminen on muutenkin kuormittavaa. Päätöksiä tulee jatkuvasti, aikataulu painaa päälle ja samaan aikaan pitäisi hoitaa tavallista elämää. Jos mukana on pieni lapsi, arjen järjestelyihin pitäisi suhtautua yhtä vakavasti kuin materiaalitilauksiin. Nyt ajattelisin jo etukäteen, missä voi levätä, missä lapsen kanssa voi olla lämpimässä, kuka voi auttaa ja milloin työmaalla ei tarvitse olla itse. Rakentaminen ei muutu ainakaan helpommaksi sillä, että yrittää itse venyä kaikkeen.

Rakensin pitkälti niin, että käytössä oli vain henkilöauto. Se kuulostaa pieneltä asialta, mutta rakennusaikana se tarkoitti jatkuvaa tavaran kuskaamista, hakemista, sovittelua ja säätämistä.

Tontille tarvitaan koko ajan jotakin. Pientarvikkeita, työkaluja, listoja, kiinnikkeitä, suojia, materiaalinäytteitä... Kun kaikki kulkee henkilöautolla, aikaa ja energiaa kuluu yllättävän paljon asioihin, jotka eivät varsinaisesti vie rakentamista eteenpäin. Lisäksi kuljetusten pirstaloituminen voi tulla kalliiksi. Kun tavaraa haetaan vähän kerrallaan, rahaa palaa polttoaineeseen, lainaperäkärryihin ja ennen kaikkea aikaan.

Jos rakentaisin nyt, suunnittelisin kuljetukset paremmin. Selvittäisin ajoissa, milloin kannattaa tilata tavaraa kerralla tontille, milloin tarvitaan peräkärry, milloin projektiin tarvitaan pakettiauto tai kuljetuspalvelu ja mitä ei kannata yrittää hoitaa itse henkilöautolla.

Tai olisin vain suosiolla vaihtanut sen auton vaikkapa Sprinteriin.

Meillä yläkerta laajeni myöhemmin lasten LEGO-valtakunnaksi. Se oli juuri sellaista tilaa, jota lapsiperheessä tarvitaan: vähän erillään, mutta kuitenkin kotona. Paikka leikille, tavaroille ja lasten omalle maailmalle. Yläkertavaraus on hyvä esimerkki siitä, miten taloa kannattaa suunnitella myös tulevaisuutta varten. Kaikkea ei tarvitse rakentaa valmiiksi heti, mutta taloon voi jättää mahdollisuuden kasvaa perheen mukana.

Varsinkin kun budjetti ei mahdollista kaikkea kerralla, varaus voi olla järkevä ratkaisu. Se voi myöhemmin säästää paljon vaivaa, kun rakenteet, kulkuyhteydet ja tekniset mahdollisuudet kuten kattotuolien jaot on huomioitu jo alussa.

Kunnollinen kodinhoitohuone oli erinomainen päätös, erityisesti perheessä, jossa lapset harrastavat.

Pyykkiä tulee paljon. Kuravaatteita tulee paljon. Märkiä hanskoja, hikisiä ja hiekkaisia motocrossvaatteita, kenkiä, reppuja ja kaikkea mahdollista tulee sisään ovesta lähes päivittäin. Jos kodinhoitohuone toimii, koko koti toimii paremmin. Hyvä kodinhoitohuone ei ole vain paikka pesukoneelle. Se on arjen huoltotila. Siellä kuivataan, säilytetään, lajitellaan, pestään ja välillä myös piilotetaan kaaos vierailta..

Jos nyt suunnittelisin kodinhoitohuonetta, en nipistäisi siitä neliöitä liian herkästi. Se ei ehkä ole kodin näyttävin tila, mutta se voi olla yksi tärkeimmistä. Perheen pyykkääjä, pidä siis tässä asiassa puoliasi.

Saunan ja suihkun välinen lasiseinä oli ratkaisu, joka oli sekä kaunis että käytännöllinen.

Se toi tilaan avaruutta, mutta lapsiperheessä siitä oli myös yllättävän suuri arjen hyöty. Saunan löylyissä istuessa näki helposti, mitä lapset touhusivat suihkun puolella leikeissään. Se ei siis ollut vain sisustuselementti, vaan myös käytännön ratkaisu. Kauniit ratkaisut voivat olla myös toimivia ja käytännöllisiä. Parhaimmillaan sisustus ja arki eivät kilpaile keskenään, vaan tukevat toisiaan.

Märkätiloissa kannattaa miettiä ulkonäön lisäksi näkyvyyttä, turvallisuutta, siivottavuutta ja sitä, miten tila toimii silloin, kun sitä käyttää useampi ihminen yhtä aikaa.

Vanhempien makuuhuoneen yhteydessä oleva wc oli ratkaisu, jota en ole katunut hetkeäkään.

Sitä ei varmasti tarvitse juuri selittää: arjessa oma wc makuuhuoneen lähellä on mukavuutta, rauhaa ja käytännöllisyyttä. Varsinkin lapsiperheessä se voi tuntua pieneltä ylellisyydeltä, mutta käytössä se on ennen kaikkea toimiva ratkaisu.

Kun taloa suunnitellaan, wc-tilojen määrä ja sijainti kannattaa miettiä tarkasti. Yksi wc voi riittää paperilla, mutta arjessa tilanne voi olla toinen. Aamut, vieraat, lasten kavereiden kyläilyt ja yöheräämiset näyttävät nopeasti, onko ratkaisu toimiva.

Iso varaava takka oli yksi niistä päätöksistä, joista olen ollut erityisen iloinen.

Takan tunnelmaa ei voita mikään. Se tekee kodista kodin tavalla, jota on vaikea selittää pelkillä euroilla. Mutta kyllä euroillakin oli merkitystä. Lämmityskuluissa säästyi pitkä penni, kun takkaa käytettiin järkevästi. Varaava takka on investointi, jonka kohdalla kannattaa miettiä sekä tunnelmaa että käytännön hyötyä. Sen sijainti, koko ja käyttötapa vaikuttavat siihen, kuinka paljon siitä on iloa arjessa.

Minulle takka oli onnistunut valinta. Se toi lämpöä, turvaa ja kodikkuutta vuodesta toiseen.

Jos rakentaisin talon nyt, en katsoisi pohjakuvaa vain huoneiden kautta. Katsoisin sitä arjen kautta.

Missä säilytetään kengät, harrastusvälineet ja kausivaatteet? Mahtuuko eteiseen oikeasti useampi ihminen yhtä aikaa? Onko kodinhoitohuoneessa tilaa muuhunkin kuin pesukoneelle? Kuka käyttää vaatehuonetta eniten? Miten tavarat kuljetetaan tontille? Ja ennen kaikkea: minkä päätöksen kanssa kannattaa nukkua yön yli?

Talon rakentamisessa kaikkea ei voi ennakoida. Jotkut ratkaisut paljastuvat hyviksi tai huonoiksi vasta vuosien käytössä. Silti moni arkea helpottava asia olisi nähtävissä jo suunnitteluvaiheessa, jos malttaa pysähtyä miettimään tavallista päivää. Ei täydellistä taloa olekaan. Mutta moni harmitus olisi jäänyt kokematta, jos olisin kuunnellut vähän tarkemmin omaa tunnetta, arjen tarpeita ja sitä pientä ääntä, joka jo rakennusvaiheessa sanoi: mieti tämä vielä kerran.

Kirjoittajan huomio: Tämä artikkeli perustuu omaan rakentamiskokemukseeni ja lähes 20 vuoden asumiseen talossa, jonka ratkaisut ovat ehtineet näyttää hyvät ja huonot puolensa.

Lue myös toisen rakentajan kokemus: Omakotitalon lopputarkastus käytännössä: mitä oikeasti tarkastettiin?