Paperitoukka kotona – mistä sen tunnistaa ja miten siitä pääsee eroon?

Paperitoukka (Ctenolepisma longicaudatum) on harmaiden suomujen peittämä, siivetön hyönteinen. Se muistuttaa sokeritoukkaa (Lepisma saccharinum), mutta paperitoukka on yleensä kookkaampi ja karvaisempi. Sen pitkät perälisäkkeet erottuvat selvästi.

Myös havaintopaikka antaa vihjeitä. Sokeritoukka viihtyy erityisesti kosteissa tiloissa, kun taas paperitoukka sietää kuivempia olosuhteita. Siksi paperitoukan voi löytää kylpyhuoneen lisäksi esimerkiksi olohuoneesta, makuuhuoneesta tai muusta kuivasta huonetilasta.

Paperitoukka liikkuu nopeasti ja on aktiivinen etenkin öisin. Päivisin se piileskelee esimerkiksi raoissa ja muissa suojaisissa paikoissa.

Lue myös: Sokeritoukka – tunnistus, torjunta ja tehokas ennaltaehkäisy

Paperitoukka voi kulkeutua asuntoon tavaroiden mukana. Pahvilaatikot, pakkausmateriaalit, huonekalut ja muu irtaimisto voivat tarjota sille kyydin paikasta toiseen.

Rakennuksen sisällä paperitoukat pystyvät liikkumaan huoneiden ja asuntojen välillä esimerkiksi rakoja, putkiläpivientejä ja kaapelireittejä pitkin. Siksi havainto yhdessä huoneessa ei välttämättä kerro, missä paperitoukka alun perin päätyi rakennukseen.

Paperitoukka käyttää ravinnokseen monenlaista orgaanista ainesta. Sille kelpaavat esimerkiksi ruoanmurut, jauhot, ruoantähteet ja kuolleet hyönteiset. Paperitoukka käyttää ravinnokseen monenlaista orgaanista ainesta ja selviää pitkään niukallakin ravinnolla. Laji on pitkäikäinen, ja yksilö voi elää useita vuosia.

Paperitoukka voi syödä paperia ja muita kasvipohjaisia materiaaleja. Vanhoihin kirjoihin, papereihin tai muihin vastaaviin materiaaleihin voi syntyä vaurioita, jos hyönteisiä on paljon ja ne pääsevät materiaalien pariin pitkäksi aikaa.

Tavallisessa kodissa paperitoukan aiheuttamat aineelliset vahingot jäävät yleensä vähäisiksi. Suurempi vahinkoriski liittyy paikkoihin, joissa säilytetään paljon arvokkaita kirjoja, asiakirjoja, kokoelmia tai muuta paperipohjaista materiaalia.

Yksittäisen paperitoukan näkeminen ei siksi vielä tarkoita, että kodin kirjat tai paperit olisivat vaarassa.

Ensimmäiseksi kannattaa selvittää, onko kyse yksittäisestä vierailijasta vai esiintyykö paperitoukkia enemmän. Liima-ansoilla voi seurata, missä huoneissa niitä liikkuu ja kuinka paljon havaintoja kertyy.

Kotona paperitoukkien määrää ja elinmahdollisuuksia voi vähentää muutamalla käytännön keinolla:

• Imuroi murut ja ruoantähteet huolellisesti. Erityisesti lattialistojen vierustat, kaappien alustat ja muut vaikeasti puhdistettavat kohdat kannattaa käydä läpi.
• Säilytä kuivat elintarvikkeet suljetuissa pakkauksissa. Näin paperitoukkien saatavilla oleva ravinto vähenee.
• Käytä liima-ansoja seurantaan. Ansat auttavat selvittämään, missä paperitoukkia liikkuu ja jatkuuko esiintyminen.
• Tiivistä tarpeettomia rakoja ja läpivientien ympäristöjä. Tiivistäminen voi vaikeuttaa paperitoukkien liikkumista huoneiden ja rakenteiden välillä.

Kuluttajan oma hyönteismyrkkyjen käyttö ei kuulu paperitoukan ensisijaisiin torjuntakeinoihin. Runsaassa esiintymässä torjunta kannattaa suunnitella koko esiintymisen laajuuden perusteella.

Muutama satunnainen havainto antaa yleensä aihetta seurata tilannetta. Jos paperitoukkia näkyy jatkuvasti, niitä löytyy useista huoneista tai liima-ansoihin kertyy runsaasti yksilöitä, ammattimainen tuholaistorjunta on perusteltu seuraava askel.

Paperitoukan ammattimaisessa torjunnassa voidaan käyttää syöttitorjuntaa. Torjunta kannattaa kohdistaa riittävän laajalle alueelle, sillä paperitoukat voivat liikkua rakennuksen sisällä huoneesta ja asunnosta toiseen.

Taloyhtiössä toistuvista tai runsaista paperitoukkahavainnoista kannattaa ilmoittaa isännöitsijälle. Näin voidaan selvittää, esiintyykö paperitoukkia myös muualla rakennuksessa ja tarvitaanko laajempia torjuntatoimia.

Lähteet: Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes, Suomen Lajitietokeskus sekä Norwegian Institute of Public Health (FHI/NIPH).