Puhdas, murrettu, kylmä, harmoninen – millainen väri

Väriympyrän värit ovat kirkkaita ja selkeitä. Ne ovat puhtaita värejä. Kylläisyys on värin puhtausaste, sen voimakkuus ja kirkkaus. Murretut värit ovat hillittyjä ja vaimennettuja värejä. Niitä tehdään lisäämällä maapigmenttejä. Väriä voi vaimentaa myös lisäämällä siihen hiukan vastaväriä. Mustallakin voi murtaa väriä.

Harmoniset värit ovat lähellä toisiaan väriympyrässä, myös lämpimyydessä ja kylmyydessä. Lähiväriharmoniassa värit ovat väriympyrässä vierekkäin, puhtautta ja valööriä voidaan muunnella. Vastaväriharmoniassa käytetään vastaväriparia muuntelemalla värin puhtautta ja valööriä. Yksiväriharmoniassa muunnellaan yhden valitun värin puhtautta ja valööriä. Valööri tarkoittaa asteikkoa vaaleasta tummaan, valkoisesta mustaan.

Kylmiä eli vetäytyviä värejä ovat sininen, violetti ja vihreä. Nämä voivat saada huoneen näyttämään todellista suuremmalta, pinta siirtyy kauemmas silmästä, vetäytyy. Lämpimiä eli lähestyviä värejä ovat punaiset, keltaiset ja oranssit. Nämä näyttävät lähentävän pintoja toisiinsa, sopivat suuriin tiloihin lähentämään seiniä.

Neutraalit värit ovat murrettuja ja taitettuja. Värit mustasta valkoiseen, myös harmaat hopeasta hiilenmustaan, luonnonvalkoiset ja ruskeat kamelinruskeasta nahkaruskeaan, beiget ovat neutraaleja. (Periaatteessa musta ja valkoinen eivät ole värejä. Kun kaikki spektrin värit yhdistyvät oikeassa suhteessa, syntyy valkoista. Täysmusta on värin puuttumista.)

Sisustamisessa mietitään eri värien ja eri sävyjen kontrasteja. Levolliseen tilaan ei haluta voimakkaita kontrasteja vaan haaleiden värien luoma seesteinen tunnelma. Voimakkaat kontrastit herättävät huomiota ja luovat dynaamisuutta tilaan. Väriä voi herätellä elävämmäksi ripauksella vastaväriään. Värit eivät ole irrallisia, vaan ne ovat osa kokonaisuutta. Värien sävyjen ja määrien saaminen tasapainoon vaatii kokeiluja.

Värit vaikuttavat olotilaan ja tunteisiin. Väreillä voi korostaa tai häivyttää. Väreillä voi rajata. Tilavaikutuksessa värit voivat muuttaa havaintoa ulottuvuuksista ja esineiden sijainnista toisiinsa nähden. Värien taitavalla yhdistelyllä voi luoda erilaisia tunnelmia tilaan. Värien yhdistelystä voi myös syntyä disharmoniaa eli riitasointua.

Värillisen pinnan välitön ympäristö värittyy vastavärin suuntaan. Punaisen hehku korostuu, kun vierelle tuo vastaväriä vihreää. Kellertävä puulattia näyttää vähemmän keltaiselta, kun läheltä poistaa violettiin vivahtavat ja laittaa tilalle esim. oranssia. Vihreä matto tuo puulattiaan punerrusta, sininen oranssia sävyä.

Vahvat kylläiset värit ovat tilassa hallitsevia. Ne voivat jopa viedä huomion pintarakenteelta, muodoilta ja muulta kokonaisuudelta. Levollisuuden ystävä, joka nauttii muodoista ja haluaa erilaiset rakenteet esiin, valitsee neutraaleja värejä. Valinnan vaarana on yksitoikkoisuus ja tylsyys, raikkaus pitäisi saada ylläpidettyä.

Taustan ja esineiden, yksityiskohtien suhdetta kannattaa miettiä. Hienot yksityiskohdat saattavat hukkua kirjavaan taustaan. Monivärinen kuviopinta taasen voi häivyttää esineen epätoivotun muodon.

Värien valintatilanteessa valkoinen tausta on esittelytilanteissa tavallisin muttei välttämättä se neutraalein. Harmaa tausta voisi kertoa enemmän. Kiiltoaste vaikuttaa värin intensiivisyyteen. Väri näyttää sitä voimakkaammalta, mitä kiiltävämpi pinta on.