Tiilipiipun muuraus – näin savupiippu rakennetaan oikein

Tiilipiipun suunnittelussa lähdetään liikkeelle tulisijasta, johon savuhormi liitetään. Tulisijan ominaisuudet vaikuttavat hormin kokoon, piipun lämpötilankestävyyteen ja tarvittavien hormien määrään.

Savupiippujen suunnittelua, rakentamista ja ylläpitoa sekä niihin vaikuttavia korjaus- ja muutostöitä koskee ympäristöministeriön asetus savupiippujen rakenteista ja paloturvallisuudesta (745/2017). Asetusta sovelletaan savupiippuihin, joihin liittyviin tulisijoihin viety lämpöteho on yhteensä enintään 120 kW.

Kiinteää polttoainetta käyttävän tulisijan ja saunankiukaan savupiipun sekä liitin- ja yhdyshormin palokaasujen lämpötilankestävyyden on oltava vähintään lämpötilaluokan T600 mukainen.

Uuden savupiipun rakentamisen sekä olemassa olevaan rakennukseen tehtävän tulisija- tai hormimuutoksen luvanvaraisuus kannattaa selvittää oman kunnan rakennusvalvonnasta ennen työn aloittamista. Toteutuksessa noudatetaan kohteen savupiippusuunnitelmaa.

Savuhormin koko valitaan siihen liitettävän tulisijan ominaisuuksien mukaan. Hormin on oltava riittävän suuri savukaasujen poistamiseen ja tarvittavan vedon muodostumiseen. Myös tarpeettoman suuri hormi voi heikentää hormin toimintaa.

Muuratuista hormeista puhutaan usein puolen kiven ja kiven hormina. Suuret varaavat tulisijat ja avotulisijat tarvitsevat yleensä suuremman hormin kuin pienet tulisijat. Hormin lopullinen koko tarkistetaan tulisijan valmistajan tiedoista ja savupiipun suunnitelmista.

Jos samaan piippurunkoon muurataan useita hormeja, niiden määrä ja mitoitus vaikuttavat myös piipun ulkomittoihin.

Savupiippu kannattaa mahdollisuuksien mukaan sijoittaa rakennuksen keskiosaan ja lähelle vesikaton harjaa. Rakennuksen keskiosassa sijaitseva tiilipiippu voi luovuttaa varaamaansa lämpöä ympäröiviin huonetiloihin.

Harjan läheisyys helpottaa myös vesikaton läpiviennin toteuttamista. Mitä kauemmas harjasta piippu sijoitetaan, sitä enemmän katon kaltevuus ja ympäröivät rakenteet vaikuttavat piipun tarvittavaan korkeuteen.

Savupiipun korkeus suunnitellaan siten, että saavutetaan riittävä paloturvallisuus ja veto. Vesikaton harjalla savupiipun pään ja katteen välisen etäisyyden on oltava vähintään 0,8 metriä. Jos vesikate ei kuulu BROOF(t2)-luokkaan, piipun korkeuden katteesta mitattuna on oltava vähintään 1,5 metriä.

Lappeella sijaitsevan savupiipun korkeuteen lisätään lähtökohtaisesti 0,1 metriä jokaista harjalta laskettua lapemetriä kohden. Piipun korkeuteen vaikuttavat myös kate, ympäröivät rakenteet ja muut olosuhteet.

Tiilipiippu on painava rakenne, jonka perustuksen on kestettävä piipun oma paino ja muut siihen kohdistuvat kuormitukset. Perustuksen liikkeet tai muodonmuutokset eivät saa vaarantaa savupiipun toimintaa tai paloturvallisuutta.

Perustus tukeutuu yleensä maapohjaan, esimerkiksi maanvaraiseen laattaan tai kellarin lattiatasoon. Puurakenteisella alapohjalla varustetussa rakennuksessa savupiipulle tarvitaan tavallisesti oma, muista rakenteista erillinen perustus.

Tiilipiipun muuraukseen käytetään tarkoitukseen soveltuvia poltettuja tiiliä. Tiilien valintaan vaikuttavat piipun rakenne, sijainti ja ympäristön rasitukset.

Ympäristöministeriön savupiippuoppaan mukaan muurauskappaleiden keskimääräisen puristuslujuuden on oltava vähintään 15 N/mm². Poltettujen reikätiilien bruttokuivatiheyden on oltava vähintään 1 300 kg/m³, täystiilien vähintään 1 500 kg/m³ ja tulitiilien vähintään 1 700 kg/m³.

Paikalla muurattavan tiilipiipun seinämän tulee olla vähintään 120 mm paksu, kun yhteen savuhormiin kytkettyihin tulisijoihin viety lämpöteho on yhteensä enintään 60 kW. Kun lämpöteho on yli 60 kW ja enintään 120 kW, seinämän vähimmäispaksuus on 230 mm.

Lämpimissä sisätiloissa voidaan käyttää sisäkäyttöön soveltuvia poltettuja tiiliä. Yläpohjan yläpuolella tiililtä vaaditaan sään- ja pakkasenkestävyyttä, joten siellä käytetään käyttökohteeseen soveltuvia säänkestäviä reikätiiliä.

Wienerbergerin valikoimassa on hormi- ja tulisijamuuraukseen tarkoitettuja reikä- ja umpitiiliä. HT on umpitiili ja HRT reikätiili. Valikoimassa on myös NRT-kokoista reikätiiltä.

Wienerbergerin punaisia sileitä hormitiiliä on saatavana HT-, HRT- ja NRT-vaihtoehtoina. Punaisista karheista hormitiilistä löytyvät HT- ja HRT-vaihtoehdot. Sileä ja karhea pinta tarjoavat erilaisia ulkonäkövaihtoehtoja erityisesti silloin, kun tiilipiippu jää näkyviin huonetilassa.

Hormimuurauksessa käytettäviä tiilikokoja ovat esimerkiksi:

• HRT (hormireikätiili) 250 × 120 × 60 mm
• HT (hormitiili) 250 × 120 × 60 mm
• PRT (perusreikätiili) 257 × 123 × 57 mm
• PT (perustiili) 257 × 123 × 57 mm
• NRT (normaalireikätiili) 270 × 130 × 75 mm.

PT- ja PRT-koot ovat yleisesti käytettyjä tiilikokoja, mutta niiden saatavuutta Wienerbergerin nykyisestä hormitiilivalikoimasta ei ole vahvistettu.

Reikätiiliä käytettäessä tiilien reiät eivät saa avautua savuhormin sisäpintaan. Hormin sisäpinnasta tehdään mahdollisimman sileä, jotta savukaasut pääsevät virtaamaan esteettä ja hormi voidaan puhdistaa kunnolla.

Savupiipun ja ympäröivien rakennusosien suojaetäisyydet riippuvat rakenteesta ja läpivientikohdasta.

Paikalla muuratun savupiipun yhteydessä muusta kuin A1-paloluokan materiaalista valmistetut rakennusosat ja materiaalit on sijoitettava vähintään 100 mm etäisyydelle savupiipun ulkopinnasta. Väli- ja yläpohjan sekä seinän läpivienneissä tarvitaan lisäksi vähintään 100 mm paksuinen tarkoitukseen soveltuva A1-luokan lämmöneristys.

Tästä on asetuksessa poikkeus: jos savupiipun muuratun seinämän paksuus on vähintään 230 mm ja yhteen savuhormiin kytkettyihin tulisijoihin viety lämpöteho on yhteensä enintään 60 kW, edellä mainittua 100 mm suojaetäisyyttä ja A1-luokan lämmöneristekerrosta ei vaadita.

Paikalla muuratun savupiipun ja muun rakennusosan välissä on oltava vähintään 20 mm liikuntaväli, joka täytetään tarkoitukseen sopivalla A1-luokan tarvikkeella. Liikuntavälin mitoituksessa huomioidaan viereisten rakenteiden liikkeet suhteessa savupiippuun.

Lämmöneristetyn seinän ja savupiipun väliin on jätettävä vähintään 50 mm puhdistettavissa oleva tuulettuva tila. Palavista materiaaleista valmistettujen rakennusosien kohdalla on lisäksi noudatettava niitä koskevaa suojaetäisyyttä.

Yläpohjan läpivienti vaatii erityistä huomiota, sillä piipun ympärillä voi olla paksu lämmöneristekerros. Savupiippuasetuksen mukaisessa perusratkaisussa vähintään 100 mm paksuisen suojaeristeen ulkopuolella on 200 mm leveä vyöhyke, jolla A1-luokan lämmöneristeen paksuus saa olla enintään 200 mm. Muunlaisen ratkaisun kelpoisuus on osoitettava koetuloksilla tai kokeiden perusteella varmennetulla laskentamenetelmällä.

Läpivientialue on suojattava roskilta ja muulta palavalta irtonaiselta materiaalilta.

Muuraustyö aloitetaan savupiippusuunnitelman mukaiselta, riittävän kantavalta perustukselta. Ensimmäiset tiilikerrokset muurataan erityisen huolellisesti, sillä niiden sijainti ja suoruus vaikuttavat koko piipun linjaukseen.

Työn edetessä seurataan piipun suoruutta, hormikanavien mittoja ja saumojen täyttymistä. Hormin sisäpintaan työntyvät laastipurseet poistetaan ennen niiden kovettumista.

Tiilien limitys ja saumojen paksuus

Savupiipun ulkokuori muurataan 1/3–1/2 kiven juoksulimityksellä. Limityksessä pystysaumat sijoittuvat vierekkäisissä tiilikerroksissa eri kohdille, jolloin muurauksesta muodostuu yhtenäinen rakenne.

Muuraussaumojen paksuus on 10–15 mm. Saumat täytetään huolellisesti ja painetaan enintään 3 mm sisään tiilen pinnasta.

Savupiippu muurataan lähtökohtaisesti täysin saumoin. Kun yhteen savuhormiin kytkettyjen tulisijojen yhteenlaskettu lämpöteho on enintään 60 kW, voidaan täyteen saumaan muuraamisen sijasta käyttää jälkisaumausta.

Savilaastia käytettäessä jälkisaumaus voidaan tehdä avaamalla saumoja noin 15 mm syvyyteen ja täyttämällä ne tarkoitukseen soveltuvalla jälkisaumauslaastilla.

Hormin sisäpinta viimeistellään mahdollisimman sileäksi. Huolellisesti täytetyt saumat ja laastipurseiden poistaminen helpottavat hormin puhdistamista ja vähentävät savukaasujen virtauksen esteitä.

Jos savupiipussa on useita hormeja, niiden väliset seinämät muurataan suunnitelman mukaisesti. Väliseinät voidaan tehdä lapetiilistä tai pystyasentoon muuratuista tiilistä.

Hormien väliseinät sidotaan terässitein piipun ulkokuoreen joka neljännessä vaakasaumassa.

Savupiipun ulkokuoreen liittyviä muurattuja seiniä ei limitetä suoraan piipun muuraukseen. Ne voidaan sitoa esimerkiksi terässidelangoilla noin joka 8.–10. saumasta. Sidonnat toteutetaan siten, etteivät ympäröivien rakenteiden kuormat siirry savupiipun kannettaviksi ja että rakenteiden lämpöliikkeet ovat mahdollisia.

Muuraustyön edetessä asennetaan suunnitelluille paikoille savupellit, nuohousluukut ja tulisijojen liitännät.

Savupelti vähentää lämpimän huoneilman virtaamista hormiin tulisijan käytön jälkeen. Savupiipussa on oltava sulkupelti, ellei peltiä ole tulisijassa, liitinhormissa tai yhdyshormissa. Vaatimus ei koske kaasutulisijaa eikä tulisijaa, jossa on jatkuva polttoaineen syöttö.

Sulkupellin on oltava vaihdettavissa tai sen käyttöiän on oltava sama kuin savupiipulla. Pellin on myös mahdollistettava tulisijassa syntyvien häkäkaasujen poistuminen ulkoilmaan silloin, kun se on suljettu tulisijan käytön jälkeen.

Savuhormi on voitava puhdistaa turvallisesti koko pituudeltaan. Pystysuoran hormin alaosaan sijoitetaan tämän vuoksi nuohousluukku.

Nuohousluukun on sulkeuduttava tiiviisti ja pysyttävä kiinni myös hormiin mahdollisesti syntyvän äkillisen ylipaineen aikana.

Tulisija liitetään sille suunniteltuun savuhormiin. Liitos voidaan toteuttaa esimerkiksi muuratulla tai tarkoitukseen soveltuvalla metallisella yhdyshormilla.

Liitoskohdan sijainti, yhdyshormin rakenne ja käytettävät materiaalit määräytyvät tulisijan ja savupiipun ominaisuuksien mukaan. Liitoksen on oltava tiivis ja paloturvallinen, eikä se saa haitata savukaasujen virtausta tai hormin nuohottavuutta.

Muurattu tulisija ja savupiippu erotetaan toisistaan kuivasaumalla, joka sallii rakenteiden lämpöliikkeet. Liitos voidaan toteuttaa esimerkiksi noin 10 mm paksuisella A1-luokan palonsuojaeristeellä tai suunnitelman mukaisella, tarkoitukseen soveltuvalla liikuntasaumalla.

Metallisen yhdyshormin ja muuratun savuhormin liitoksessa huomioidaan niin ikään lämpöliikkeet. Metallisen yhdyshormin suojaetäisyysvaatimukset voivat poiketa muuratun savupiipun vaatimuksista.

Tiilipiippu voidaan jättää huonetilassa puhtaaksimuuratuksi, jolloin tiilien pinta ja saumat jäävät näkyviin. Puhtaaksimuuraus sopii erityisesti kohteisiin, joissa tiilipinta halutaan osaksi sisustusta.

Rakennuksen sisäpuolinen savupiipun ulkopinta on kuitenkin pinnoitettava A1-luokan tasoitteella katteen tasoon saakka. Huonetiloihin näkyvät, täyteen saumaan muuratut piipun osat voidaan jättää pinnoittamatta.

Rakenteiden sisään jäävässä osassa pinnoitus helpottaa mahdollisten vaurioiden ja halkeamien havaitsemista.

Muuraustyön toteutuksesta löytyy tarkempia rakennekuvia ja teknisiä ohjeita Wienerbergerin sivuilla olevasta Muuratut savupiiput -julkaisusta.

Vesikaton yläpuolella tiilipiippu altistuu sateelle, pakkaselle, tuulelle ja lämpötilan vaihteluille. Siksi yläosan muurauksessa käytetään säänkestäviä tiiliä ja ulko-olosuhteisiin soveltuvaa muurauslaastia.

Yläosan toteutuksessa on huomioitava myös vesikaton läpiviennin tiivistys ja pellitykset. Niiden tehtävänä on estää sade- ja sulamisveden pääsy piipun rakenteisiin sekä vesikaton läpivientiin.

Muuratun savupiipun yläpää on suojattava sään vaikutuksilta. Sääsuoja on valmistettava A1-paloluokan tarvikkeista.

Piipun yläosan rakenteet ja pellitykset toteutetaan niin, että savuhormien puhdistus ja tarkastaminen ovat edelleen mahdollisia.

Ennen uuden savupiipun ja tulisijan käyttöönottoa varmistetaan, että ne soveltuvat yhteen ja että savupiippu on rakennettu suunnitelmien mukaisesti.

Tarkastuksessa kiinnitetään huomiota muun muassa tulisijan ja hormin liitoksiin, läpivienteihin, suojaetäisyyksiin, savupelteihin ja nuohousluukkuihin.

Savupiippuasetuksen mukaan ennen käyttöönottoa on tarkastettava savupiipun ja tulisijan kelpoisuus ja yhteensopivuus sekä asennusten suunnitelmien mukaisuus. Tarkastuksesta tehdään merkintä rakennustyön tarkastusasiakirjaan ja sen yhteenvetoon.

Muuratun savupiipun on lisäksi annettava kuivua riittävästi ennen ensimmäistä lämmitystä. Ensimmäiset lämmityskerrat tehdään maltillisesti, jotta piippu lämpenee ja kuivuu hallitusti.

Wienerbergerin hormitiilivalikoimasta löytyy vaihtoehtoja sekä näkyviin jäävään tiilipintaan että piipun muihin rakenteisiin. Tuotesivuilla voi tutustua tiilien kokoihin, pintavaihtoehtoihin ja teknisiin dokumentteihin.

Wienerbergerin muurattuja tulisijoja ja tiilipiippuja käsittelevältä sivulta löytyy lisää teknistä aineistoa, esitteitä ja tietoa yrityksen asiantuntijapalveluista.

Lue myös

Onko talossasi tai mökilläsi vanha tiilipiippu? Nämä asiat pitää tarkistaa ennen käyttöä

Lähteet

• Ympäristöministeriön asetus savupiippujen rakenteista ja paloturvallisuudesta 745/2017
• Ympäristöministeriö: Savupiippujen rakenteet ja paloturvallisuus, soveltamisopas (2019)
• Suomen Tiiliteollisuusliitto: Muuratut savupiiput, teknisiä ohjeita
• Tiili-info: Määräykset ja ohjeet
• Wienerberger: Punainen sileä HT, HRT, PT, PRT, NRT
• Wienerberger: Punainen karhea HT, HRT

Lähteinä: Wienerberger.fi, Ympäristöministeriön asetus savupiippujen rakenteista ja paloturvallisuudesta (745/2017) sekä tiili-info.fi