1940-luvun talon perustukset ja alapohja – näin pidät ne kunnossa
1940-luvulla rakennetut talot ovat monesti hurmaavia ja kestävällä käsityötaidolla tehtyjä, mutta niiden perustusten ja alapohjan kunnossapito vaatii erityistä huomiota, sillä vuosikymmenten aikana rakenteet altistuvat kulumiselle ja kosteusongelmille. Rakennusmääräykset ja vaatimukset ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana, eikä vanhoissa taloissa välttämättä ole nykyaikaisia ratkaisuja kosteuden hallintaan.
Sokkeliin imeytyvä vesi, puutteelliset salaojat tai virheellisesti ohjatut kattovedet voivat ajan myötä aiheuttaa vakavia rakenteellisia ongelmia, kuten kosteusvaurioita, homeongelmia ja lahovaurioita. Riskitekijät on tärkeä tunnistaa ja tehdä tarvittavat toimenpiteet ajoissa.
Miten voimme parantaa 1940-luvun talon perustusten ja alapohjan kuntoa? Jos sokkeli tuntuu märältä tai on epäily, että alapohjassa on ongelmia, tutki alla olevat kohdat.
Kosteudenhallinnan perusperiaatteet:
Ohjautuvatko katolta tulevat vedet oikein?
Ohjaa kattovedet pois perustusten viereltä, joko pintakourujen tai sadevesiputkiston avulla. Kattovedet ohjataan pintakourujen avulla vähintään kolmen metrin päähän rakennuksesta. Tontin kallistukset sekä maaperän läpäisevyys voivat toki vaikuttaa optimaalisen ratkaisun onnistumiseen. Jos talon ympärille on rakennettu sadevesiputkisto, ohjataan sadevedet syöksytorvesta rännikaivoon ja edelleen sadevesiputkistoon.
Tarkista, ettei putkisto ole tukossa ja rännikaivoissa ole roskia. Kattovesiä ei saa johtaa salaojajärjestelmään.
Läjitä lumet riittävän etäälle talosta
Pyri kasaamaan lumet mahdollisimman kauas rakennuksesta, mielellään jopa viiden metrin päähän jos vain mahdollista. Jos tila ei riitä, huolehdi siitä että lumi ei kasaudu sokkelin vierelle.
Suunnittele jo pihan tekovaiheessa lumenläjityspaikat. Luo kevättalvella lumet pois talon viereltä metrin kaistaleelta kastelemasta perustuksia.
Onko talon seinän vierustalla istutuksia?
Puita ei saa olla viiden metrin, pensaita kolmen metrin ja kukkapenkkejä metrin etäisyydellä talosta. Metrimäärät eivät kuitenkaan ole laissa määritettyjä, vaan ennemmin suosituksia.
Istutusten juuret tukkivat helposti salaojat ja haittaavat talon perustus- ja seinärakenteiden kuivumista. Seinävierustalla olevien kukkien ja pensaiden kastelu pitää talon perustukset kosteina. Talon perustuksen vierellä ei ole suotavaa kasvaa myöskään nurmikkoa, toki, jos maaperä läpäisee hyvin vettä ja salaojat toimivat moitteetta on tilanne toinen. Betonikiveys tai luonnon kivet suodatinkankaan päälle asennettuna ovat parhaat talonympäryksen materiaalit.
Ohje
Yhteenvetona:
- ohjaa katolta tulevat vedet oikein ja pois perustusten viereltä. Tarkista sadevesiputkiston kunto.
- Läjitä talvella kertyvä lumi riittävän etäälle rakennuksesta, jotta perustukset eivät kastu turhaan.
- Vältä istuttamasta liian lähelle perustuksia. Puiden ja kasvien juuret voivat tukkia salaojajärjestelmän ja pitää perustukset kosteina ja edistää ehkä myös olemassa olollaan perustusten korjaustarpeita.
Salaojien tarkistus ja huolto
Ovatko salaojat olemassa?
Salaojat sijaitsevat rakennuksen perustusten ulkopuolella ja aina anturan alimman tason alapuolella. Salaojien tarkoituksena on johtaa maaperässä liikkuvat vedet rakennuksen ympäriltä pois kastelemasta perustuksia. Jos salaojat puuttuvat, asenna ne.
Kun teet rakennukseen uudet salaojat, asenna samalla kattovedet pois vievä sadevesiputkisto ja lisää perustusten vesi- ja lämmöneristystä. Älä johda kattovesiä salaojaan. Teetä suunnitelma ammattilaisella.
Milloin salaojat on rakennettu?
Todennäköisesti ennen vuoden 1998 uusia kosteusmääräyksiä asennetuissa salaojissa on puutteita. Aikaisemmin käytetyt tiili- tai peltosalaojaputket ovat lyhytikäisiä ja uusimisen tarpeessa. Uusi huonosti toimiva salaojitus.
Salaojat kestävät keskimäärin 40 vuotta. Salaojajärjestelmien tekninen käyttöikä kuitenkin vaihtelee asennusajankohdan, materiaalien sekä huoltotoimenpiteiden mukaan. Tekninen käyttöikä on suuntaa-antava ja voi vaihdella tapauskohtaisesti. Toiminnan varmistamiseksi suositellaan säännöllisiä tarkastuksia.
Tarkista salaojien toimivuus
Salaojien tarkastuskaivoissa veden pinta saa olla korkeintaan alimman salaojaputken alareunassa. Tarkista keväällä, liikkuuko vesi salaojajärjestelmässä. Selvitä salaojan kuntoa helposti juoksuttamalla ämpärin verran vettä puutarhaletkulla salaojaputkeen kallistussuunnan mukaisesti. Veden tulisi purkautua putken päästä seuraavassa tarkastuskaivossa.
Jos havaitset tukkeutumisen merkkejä, tilaa salaojien kuvaus tai painehuuhtelu. Tarkista, että kaivojen lietepesät eivät ole täynnä lietettä, tarvittaessa tyhjennä lietepesät. Puhdistuta salaojaverkosto 10 vuoden välein.
Tarkista purkuputken pää
Jos salaojan purkuputki päättyy avo-ojaan, tarkista, ettei purkuputken pää ole tukkeutunut. Suojaa putken pää esimerkiksi teräsverkolla.
Jotta tulviva oja ei pääse kastelemaan perustuksia salaojan kautta, asenna järjestelmään esimerkiksi välikaivo, jossa on padotusventtiili. Pallopadotusventtiili tukkii salaojan pään, jotta tulvatilanteessa vesi ei pääse kaivosta takaisin salaojiin kastelemaan perustuksia. Tarkista myös sadevesiviemäriin yhdistetyssä järjestelmässä, että perusvesikaivossa on padotusventtiili.
Ohje
Yhteenvetona:
- Tarkista löytyvätkö salaojat ja mikä on niiden kunto. Jos niitä ei ole, asennuta ne.
- Salaojat kestävät keskimäärin noin 40 vuotta. Tämä tekninen käyttöikä kuitenkin vaihtelee tapauskohtaisesti.
- Tarkista salaojien toimivuus, juoksuta vettä. Jos epäilet tukosta, tilaa kuvaus tai painehuuhtelu.
Maanvaraisen alapohjan riskit ja korjaustoimenpiteet:
Selvitä maanvaraisten puukorokelattioiden kunto
Lattiarakenteet, joissa puukorotus ja lämmöneristeet on asennettu betonilaatan päälle, ovat erittäin kosteusvaurioherkkiä. Lattialistojen takaa tuleva haju on usein merkki vauriosta. Mikrobit viihtyvät kostean betonilaatan ja sen päällä olevan eristekerroksen välissä. Myös puiset tukirakenteet ovat usein homeessa. Alapohja, jossa betonilaatan päällä on lämmöneriste, kestää keskimäärin 40 vuotta.
Korjaa kostuneet maanvaraiset lattiarakenteet
Jos puukorokelattian tai kaksoisbetonilattian rakenteessa on kosteutta, joudutaan yleensä vanha lattia poistamaan ja rakentamaan tilalle uusi. Uuden lattian alle tehdään kapillaarikatko sorasta, ja lämmöneristekerros asennetaan betonilaatan alapuolelle.
Teetä tarkempi kuntotutkimus ja korjaussuunnitelmat ammattilaisella.
Tarkista maanvaraisen alapohjan ilmatiiviys
Voit tutkia tiiviyttä esimerkiksi merkkisavuilla tai talvella lämpökuvauksen avulla. Merkkisavulla testaus on rakennusalan ammattilaisten käyttämä menetelmä ja lämpökuvaus antaa kokonaiskuvan rakenteiden ilmavuodoista.
Alapohjan kautta ei saa päästä ilmavirtoja asuintiloihin. Jos lattiarakenne on todettu vaurioitumattomaksi, mutta havaitset ilmavirtoja lattiarakenteen kautta asuintiloihin, yritä tiivistää ilmavuotokohtia. Kiinnitä seuraavan lattiaremontin yhteydessä erityistä huomiota lattian ilmatiiviyteen.
Teetä suunnitelmat ammattilaisella.
Ohje
Yhteenvetona:
- puukorokelattiat ja kaksoisbetonilattiat voivat olla kosteusvaurioherkkiä. Tunkkainen haju lattialistojen takaa voi viitata olemassa olevaan vaurioon.
- Kostuneet maanvaraiset lattiarakenteet tulee korjata. Teetä tutkimus ja korjaus ammattilaisilla.
- Ilmatiiviyden tarkistus onnistuu esimerkiksi rakennusalan ammattilaisten käyttämän merkkisavun avulla. Talvella lämpökamerakuvaus kertoo rakenteiden ilmavuodoista.
Rossipohjan huolto ja ilmanvaihto:
Tutki tuulettuvan alapohjan puu- ja kivipinnat silmämääräisesti
Jos alapohjaan ei ole ulkopuolista kulkuaukkoa, tee se. Jos talon alle ei mahdu ryömimään, alenna maanpintaa. Rossipohja voidaan silloin tarkastaa ja huoltaa tarvittaessa. Tutki puupintoja piikillä. Terveeseen puuhun piikki ei uppoa, mutta laho puu on pehmeää. Jos havaitset pinnoilla kosteusvaurioita, teetä tarkempi kuntotutkimus ammattilaisella.
Tarkista maapohja
Maapohjassa ei saa näkyä vesilammikoita eikä merkkejä kuivuneista lammikoista. Estä veden pääsy ryömintätilaan. Talon alla olevan alkuperäisen maapohjan tulee viettää rakennuksen keskeltä perustuksiin päin, jolloin vesi ohjautuu pois talon alta. Poista ryömintätilasta mahdolliset rakennusjätteet, alkuperäinen humusmaa ja homehtuvat materiaalit.
Puhdistetun alkuperäisen maapinnan päälle voi levittää suodatinkankaan (KL2) ja 10–30 sentin kerroksen sepeliä, salaojasoraa tai kevytsoraa. Jätä tilaa edelleen niin paljon, että koko lattia pystytään ryömimällä tarkastamaan. Älä varastoi tavaraa ryömintätilassa.
Tarkista, että ryömintätila tuulettuu varmasti hyvin
Ryömintätilan tuuletusaukkojen määrän ja sijainnin tulee olla sellainen, että myös nurkka-alueet tuulettuvat. Ryömintätilan suuri kosteuspitoisuus näkyy pinnoille muodostuvana huurteena tai tiivistyneenä vetenä.
Sulava huurre ja tiivistyvä vesi mahdollistavat mikrobikasvuston synnyn kaikille pinnoille – myös betoniin. Voit parantaa tuuletusta lisäämällä tuuletusaukkoja sekä asentamalla ryömintätilasta katolle yltävän tuuletusputken, jossa on tarvittaessa poistoimuri. Suunnittele korjaukset ammattilaisen avulla.
Perustusten routimisen estämiseksi voi olla tarpeen vähentää talvella ryömintätilan tuuletusta. Älä koskaan estä tuuletusta kokonaan!
Tarkista talon alapohjan ilmatiiviys
Ryömintätilasta ei saa päästä lattian kautta ilmavirtoja asuintiloihin. Voit tutkia tiiviyttä esimerkiksi merkkisavujen tai -aineiden tai talvella lämpökuvauksen avulla, nämä ovat rakennusalan ammattilaisten käyttämiä menetelmiä. Hyvin asennettu tiivis ilmansulku estää ilmavirtojen kulun.
Jos havaitset ilmavirtoja ryömintätilasta asuintiloihin, korjaa alapohjan tiiviyttä lattiaremonttien yhteydessä asentamalla tiivis ilmansulkukerros lattiarakenteeseen. Muista konsultoida ammattilaista, jos olet vähääkään epävarma toimenpiteestä tai sen seurauksista.
Tarkkaile multapenkin rakenteen kuntoa
Vanhemmissa taloissa perustusten viereen lattiarakenteen alle tehtiin niin sanottu multapenkki, jonka tarkoitus oli toimia lämmöneristyskerroksena ja estää kylmien ilmavirtojen pääsy lattian kautta ulkoa sisälle.
Multapenkit ovat äärimmäisen herkkiä home- ja lahovaurioitumaan, koska eloperäiset eristekerrokset ja puurakenteet ovat kosketuksissa maaperän kanssa. Eloperäisen materiaalin imiessä itseensä kosteutta kasvaa myös riski home- ja lahovaurioille.
Kunto saadaan selville avaamalla lattiarakennetta. Tarkastuta tarvittaessa rakenteen kunto ammattilaisella.
Tarkista vanhan osan ja uudemman lisäsiiven välinen lattioiden liittymäkohta
Onko talossasi lisäsiiven maavaraisen lattian ja vanhan osan rossipohjan liittymäkohta? Kysymyksessä on riskirakenne, jossa kosteusvauriot ovat yleisiä. Kosteusvaurioita syntyy, koska vanhan osan puurakenteet ovat jääneet uuden osan hiekkatäyttöön tai liitoskohdan tuuletus on katkaistu remontin yhteydessä. Lisäksi jos lisäsiiven ja vanhan osan lattiarakenteet poikkeavat toisistaan, ne voivat aiheuttaa kosteusongelmia, sillä ilmanvaihto ja kapillaarisen kosteuden nousu käyttäytyvät eri tavoilla.
Tarkistuta rakenteen toteutus ja kunto aina ammattilaisella.
Ohje
Yhteenvetona:
- Rossipohjan puu- ja kivipinnat kannattaa tarkistaa silmämääräisesti mahdollisten kosteusvaurioiden tai lahovaurioiden varalta.
- Rakennuksen alla ei saa säilyttää eloperäisiä jätteitä tai muita homehtuvia materiaaleja.
- Varmista hyvä ilmanvaihto ja lisää kulku alapohjaan jos sellaista ei sinne ole. Tuuletusaukkojen tulee olla riittäviä.
- Multapenkkiperustus saattaa sisältää kosteutta ja homekasvustoa. Sen kunto saadaan selville avaamalla lattiarakennetta ja tutkimalla materiaalit.
- Laajennusosan ja perusosan välinen liittymäkohta on usein riskialtis kosteusvaurioille. Kannattaa teettää ammattilaisen tarkastus liittymärakenteiden kunnosta.
Aiheeseen liittyvää
Pidä alapohjarakenteet kuivana ja kunnossa
Eristä kellarin seinä ulkopuolelta
Remontoi kotisi energiatehokkaaksi
Pergolan rakentaminen alusta loppuun - suojaisa keidas omalla tyylillä
Rakennusalapainotteinen tulityökorttikoulutus
Biopuhdistajalla toimiva jätevesijärjestelmä
Luetuimmat
Uusimmat