Rakennussuunnittelu: Ikkunat ja ovet ovat näkyvä osa julkisivua

3.3.6 Julkisivut, ulko-ovet, ikkunat
Ulkoseinärakenteet, ikkunat ja ovet liittyvät toisiinsa, ei pelkästään rakenteellisesti vaan myös julkisivullisesti. Ne muodostavat talon varsinaisen arkkitehtuurin. Julkisivu ilmentää rakennuksen ominaisuudet ja siksi arkkitehdit kiinnittävät siihen huomionsa. Julkisivuun liittyy myös merkittävä määrä rakenteellisia ratkaisuja, jotka pitää pystyä toteuttamaan julkisivujen rakentamisen yhteydessä.

3.3.6.1 Julkisivut
Suunnittelija on tehnyt julkisivuratkaisut kanssanne suunnittelun yhteydessä. On melko mahdotonta ryhtyä muuttamaan julkisivupinnoitteita kesken rakentamisen. Vähintään se edellyttää uuden rakennusluvan hakemisen ja uusien suunnitelmien tekemisen tältä osin.
Suunnittelija on lähtenyt rakennesuunnitelmissaan siitä, että aina vähäisiä määriä vettä joutuu julkisivuverhouksen taakse. Höyrystyneen veden poispääsy rakenteesta yläkautta pitää ottaa huomioon. Moninaineisissa, kerroksellisissa seinärakenteissa erillisen julkisivuverhouksen taustan tuuletus varmistetaan 22- 50 mm leveällä tuuletusraolla. Verhouksen taakse joutunut vesi poistuu rakenteen alaosan kautta, kun sokkelin päälle on asennettu vesieristyskaista ja julkisivun alaosassa on reitti veden poistumiselle. Massiivisissa ulkoseinärakenteissa kun sama materiaali on sekä runkona että lämmöneristeenä (esim. kevytbetoni) ja materiaali pystyy sitomaan kosteutta itseensä, erillistä tuuletusrakoa ei tarvita. Julkisivurakenteiden valmistuksen yhteydessä näihin asioihin pystyy vielä vaikuttamaan ja työtä osaa valvoa oikein, kun tietää miksi tuuletusrako on määrätty rakenteeseen.

3.3.6.1.1 Puujulkisivut (
Tuulensuojalevyjen kiinnittäminen, naulausjuoksujen asentaminen ja varsinaisen julkisivun rakentaminen on usein sitä työtä, jota rakentaja itse haluaa tehdä. Työ on siksi helppoa, että siinä työ opettaa tekijäänsä nopeasti ja vähällä neuvomisella työ luonnistuu. Jos puujulkisivussa lautojen suunnat vaihtelevat paljon, tuuletuksen toimivuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Siitä on tarkoituksenmukaista pyytää suunnittelijalta omat kuvat, jotta ei synny erehdyksiä. Vaakasuuntaisiin tuuletusrakoihin ei pidä luottaa.

3.3.6.1.2 Tiilijulkisivut
Muuratun julkisivuverhouksen vähimmäispaksuus on 85 mm. Ohuempaa tiiltä ei saa käyttää. Muuraustyö on myös ammattilaisen työtä. Harvempi omakotitalon rakentaja pystyy itse mittaviin muuraustöihin. Toki lähes jokainen saa laastin pysymään tiilessä kiinni. Työtä tehtäessä pitää kiinnittää huomiota laastisaumojen tiiviyteen ja täysinäisyyteen. Laastin on levittävä koko sauman leveydeltä. Tiilen saumaus tehdään saumaraudalla painamalla riittävästi, jotta saumasta tulee tiivis. Laastia ei saa pursuta tiilen takapuolelle tuuletusrakoon. Väli tukkeutuu eikä taustan tuulettuminen toimi. Hyvänä menetelmänä on todettu se, että muurausurakkaan kuuluu myös laasti ja sen valmistaminen. Näin säästetään materiaalia ja estetään kuran turha jättäminen tuuletusrakoon. Tuulisuojan ja tiilen väliin jäävän tuuletusraon tulee olla vähintään 30 mm.

3.3.6.1.3 Julkisivua täydentävät rakenteet
Julkisivuun saattaa tulla erilaisia erikoisosia. Ikkunapellit, tiilen päälle tulevat pellitykset, laudoituksen suunnan vaihdoksen vaatimat listoitukset. Näiden ensisijaisena tarkoituksena on, että mahdollisimman vähän vettä pääsee julkisivurakenteen taakse. Peltien vähimmäiskaltevuus on 1:3.

3.3.6.2 Ikkunat
Arkkitehti on voinut määrittää ikkunoiden rakenteet jo suunnitteluvaiheessa. Melko usein tämä asia jää kuitenkin rakentajalle itselleen. Arkkitehti kuitenkin määrittää yleensä laatuluokan. Omakotitalon rakentajalle jo pelkkä lasipintojen valitseminen on varsin vaikeaa. Myyjät esittelevät toinen toistaan hienompia ja energiaa säästävämpiä pintakäsittelyjä ja sen lisäksi vielä lämpöelementeissä voit valita välitilan kaasun mielesi mukaan. Puolueetonta asiantuntijaa on vaikea löytää.
Ikkunalla on monta erilaista tehtävää. Alkuperäinen ikkunan tehtävä on ollut tuoda valoa asuntoon sisälle. Samalla on voitu tarkkailla, mitä ulkona tapahtuu. Ikkunoiden määrää alettiin lisätä, koska lämmön hukkaa alettiin välttää. Energiahinnan noustessa ja toisaalta sisälämpötilan vakiintuessa ikkunan lämmöneristyskykyyn alettiin kiinnittää huomiota ja toisaalta auringon lämpösäteilyä alettiin välttää. Saatiin aikaan myös UVsuojaus. Ikkunoiden nykykehitys on johtanut siihen, että valonläpäisyn pitää olla mahdollisimman hyvä, yli 60 %, ja kuitenkin sisällä valonheijastuksen on oltava hyvin pieni. Jos haluaa tummennetut lasit, ne voi valita monesta eri sävystä. Se vähentää valonläpäisyä. Kokonaisrakenteen U-arvon pitää olla lähellä ykköstä. Kokonaislämmönläpäisyn pitää olla pieni, jolloin auringon lämpö ei tunkeudu sisään. Montaa ominaisuutta muuttamalla päästään hyvän U-arvoon. Se ei siis välttämättä ole ainoa kriteeri ikkunoita valittaessa. Karmien sääkestävyyteen on alettu kiinnittää erityistä huomiota. On tullut käyttöön ainakin ulkopuolelta alumiinipintaiset karmit puukarmien rinnalle. Samoin ikkunajakoon on tullut kiitettävää elävyyttä valmistustekniikan kehityksen myötä.
Ikkunan paikalleen asennus on normaalisti ammattilaisen työtä. Ikkunat voi tilata myös paikalleen asennettuna. Ikkuna asennetaan yleensä seinän sisäpinnan kanssa tasan. Vain erityistapauksissa kiinnitys tehdään "vanhanaikaisesti" ulkopinnan kanssa tasan. Karmi asennetaan paikalleen esimerkiksi puukiiloilla. Niiden avulla saadaan ikkuna kiilattua piukkaan. Kiinnitys voidaan tehdä ruuveilla tai tropuilla. Joissakin tapauksissa kiinnittämiseen riittää pelkkä uretaanivaahdotus. Vaahdotusta ei pidä kuitenkaan tehdä karmin koko leveydeltä yhdellä kertaa, jotta karmi ei painu väärään asentoon. Puite saattaa kiilautua piukkaan ja sen käynti loppuu kokonaan. Ikkunatoimituksen mukana on yleensä asennusohjeet.

3.3.6.3 Ulko-ovet
Arkkitehdin tulisi antaa rakennuksen julkisivuun liittyviin oviin mallit. Muuten saattaa käydä niin, että kaupassa hyvältä näyttänyt ovimalli onkin paikalle asennettuna kauhistus. Pääovi on talon käyntikortti. Ulko-ovien pintamateriaalina on alettu suosia jotain muovipintaa, korkealuokkaista maalausta tai alumiinipintaa, koska ovi on melkoisessa rasituksessa käytön ja ilmojen suhteen. Kaikki rakennuksen ovet on syytä kiinnittää erityisillä karmiruuveilla valmistajan antamien ohjeiden mukaan. Kiinnityksen pitää olla sellainen, että lämpötilan ja kosteuden aiheuttamien liikkeiden aiheuttamat muutokset pääsevät haitatta tapahtumaan. Tilkeväliä ei saa vaahdottaa uretaanilla kiinni, jotta karmin säätömahdollisuus säilyy.

3.3.6.3.1 Autotallin ovi
Autotallin ovi on erittäin hankala avata, jos sen malli valitaan väärin. Heikompivoimaisenkin henkilön pitää pystyä avaamaan ovi. Siksi normaaleista parioviratkaisuista on pyrittävä pois ja mietittävä helpompikäyttöisiä ovia. Kippiovi on jo selvästi helpompi avattavaksi ja nosto-ovi todella kevyt. Ylellisyyttä ei ole, vaikka nosto-oven tai kippioven varustaa ovenaukaisukoneistolla.