Pohjatyöt

Maaperätutkimus on rakennushankkeen ensimmäisiä selvitystöitä. Kaavoitetuilla alueilla kunta on jo saattanut teettää pohjatutkimuksen. Kyseinen pohjatutkimus on usein hankittu kaavoitusta ja kunnallistekniikan rakentamista silmällä pitäen, joten se ei yleensä riitä rakennuskohteen lopulliseen pohjarakennussuunnitteluun. Pohjatutkimus vaaditaan omakotitaloille yleensä rakennusluvan yhteydessä tai vaihtoehtoisesti suunnitteluvaiheessa. Yksityiskohtainen pohjatutkimus tulee siis suorittaa tulevien rakennusten kohdilla ja se kannattaa ulottaa myös putkilinjojen sijainneille.

Pohjatutkimuksessa selvitetään tontin maakerrokset, maalajit, kantavan maakerroksen korkeusasema, pohjaveden korkeus sekä radonin esiintyminen maaperässä. Tutkimuksen päämääränä on saada riittävät tiedot pohjarakenteiden suunnitteluun sekä teknisesti tarkoituksenmukaiseen ja turvalliseen rakentamiseen.

Oman kunnan rakennusvalvonnasta kannattaa tarkastaa maaperätutkimuksen pakollisuus. Käytettävien tutkimusmenetelmien valinta sekä tutkimuspisteiden määrät ja sijainnit suunnittelee rakennushankkeen vastaava pohjarakennesuunnittelija, joka huolehtii pohjatutkimusten ohjelmoinnista.

Maaperästämme löytyy uraanipitoisia alueita, ja kun uraani hajoaa, syntyy radonia. Radonkaasu etenee kallion halkeamissa ja soraharjujen ilmahuokosissa kohti maanpintaa. Sisätiloihin radon pääsee kulkeutumaan ilmavirtauksien mukana. Maanvaraisissa perustuksissa yleisimmät vuotokohdat ovat alapohjan liitoskohdat, kuten seinien ja lattialaatan liitoskohdat sekä putkien ja johtojen läpiviennit. Hyvänä perustusvaihtoehtona on ryömintätilallinen, tuulettuva perustusratkaisu. Radonteknistä suunnittelua ei tarvitse tehdä, mikäli paikkakunnalla tehdyistä radontutkimuksista käy selvästi ilmi, että asunnoissa oleva radonpitoisuus alittaa annetun ohjearvon (200 Bq/m³).

Kunnollinen koneellinen sisäilman ilmanvaihtojärjestelmä on radonalueilla turvallisin ratkaisu. Talon sisälle ei pääse muodostumaan liiallista alipainetta, jolloin radonkaasua imeytyisi lattiarakenteiden läpi sisälle. Radonalueilla tarvitaan erittäin tiiviitä alapohjarakenteita ja hyvä radonin tuuletus alapohjan alta.

Omakotitalon perustamistavan valintaan vaikuttavat maa-aineksen kantavuus, maaston muoto, mahdollinen kellari ja pihan korkeustaso. Maaperän ollessa savea tai silttiä saatetaan joutua paaluttamaan tai vaihtoehtoisesti tekemään kevennysperustus. Kevennysperustuksella tarkoitetaan maa-aineksen vaihtamista kevytsoraan. Maanvaraisia perustuksia ovat pilari-, palkki-, matala- ja kellarillinen perustus.

Viime vuosikymmenten ajan matalaperustus on ollut yleisin omakotitalojen perustamismuoto. Matalaperustus tarkoittaa sitä, että perustukset jäävät kokonaan routarajapinnan yläpuolelle. Maaperän jäätyminen perustusten alta saadaan estettyä riittävällä routaeristyksellä. Pilariperustukset ovat yleisiä kevyissä rakennuksissa, kuten kesämökeissä.

Rakennustyön saa aloittaa vasta sitten, kun sitä koskeva lupapäätös on saanut lainvoiman tai lupa aloittamiseen on saatu vakuusmenettelyllä. Kun rakennuslupa on saatu, pyydetään kunnalta lupa saada kaataa tontilla olevia puita, jotka sijoittuvat tulevan rakennuksen tielle. Tontille täytyy etukäteen suunnitella muun muassa työmaakopit sekä kaikkien muiden tavaroiden ja tarvikkeiden sijoituspaikat. Rakennustöiden ollessa vielä näin varhaisessa vaiheessa tarvitsee tilata myös vesi- sekä viemäriliittymät ja työmaan aikainen sähkö.

Rakennuspaikan maaperä vaikuttaa tarvittavien kiviaineksien määrään ja laatuun. Rakennuskohteen maarakenteissa käytettävien maa-ainesten sekä murskattujen kiviainesmateriaalien on oltava teknisiltä ominaisuuksiltaan käyttökohteeseensa soveltuvia ja laadultaan tasalaatuisia. Varsinaisesti kiviainesten osuus kokonaisrakennuskustannuksista on 1-2 %. Vaikka kyseessä onkin kovin pieni kustannuserä sekä toimenpide, on se siitä huolimatta yksi tärkeimpiä rakennusvaiheita. Kehnot materiaalit sekä huolimaton työ aiheuttavat helposti kalliin jälkilaskun.

Mikäli maaperä on hyvin kantavaa, poistetaan rakennuksen kohdalta ensin pintamaa ja perustukset valetaan perusmaan varaan. Mikäli kyseessä on huonosti kantava maaperä, joudutaan maaperä vaihtamaan hyvin tiivistyvään ja kantavaan soratai kalliomurskeeseen. Näin saadaan varmistettua maaperän kantavuus ja routimattomuus. Murskeen raekokoon vaikuttaa, miten paksu kerros maata ollaan vaihtamassa. Mitä paksumpi kerros vaihdetaan, sitä isorakeisempaa mursketta käytetään. Minimikerrospaksuuden on kuitenkin oltava vähintään kolme kertaa kiviaineksen minimiraekoko. Kun maata ryhdytään vaihtamaan, on luontevaa ulottaa massanvaihto myös piha-alueelle. Kun piha- ja tiealue on hyvin perustettu, helpottaa se tulevia rakennustöitä niin rakennusmateriaalien varastoinnissa, kuin raskaiden kuljetusajoneuvojen pääsemisessä tontille asti.

Ammattilaisella kannattaa teettää tarkistukset ja suunnitelmat LISÄÄ TÄMÄ

Työmaa-aikainen sähköliittymä tilataan alueen sähkötoimittajalta ja vesiliittymä kunnan vesilaitokselta. Runkoviemäri sekä vesijohto tuodaan rakennuspaikan sisäpuolelle, mutta sisäpuoliset viemärityöt tehdään vasta hiekkatäytön ja tiivistyksen jälkeen. Runkoviemärin lasku tarkistetaan laserilla. Runkoviemäri kannattaa myös suojata roudalta rakennuksen ulkopuolisin osin. Mikäli rakennusta ympäröivä maasto viettää joltain osin kohti rakennusta, on tärkeää salaojittaa tontti.

Kaupunki/kunta tuo tontin maastoon rakennuksen tarkat kulmapisteet, jotka linjapukkien sekä linjalankojen avulla tuodaan varsinaiselle rakennusalueelle. Mittojen merkitseminen tapahtuu asemapiirustuksen mittojen pohjalta. Pukkien välille kiristetään linjalangat rakennuksen nurkkapisteiden mukaan osoittamaan sokkelin ulkoreunaa. Linjalankojen suorakulmaisuus tarkistetaan vielä kirvesmiehen kolmion (sivujen mitat 3:4:5) avulla.

Linjapukit sijoitetaan vähintään kolme metriä tulevan rakennuksen nurkkien ulkopuolelle. Kun linjapukit sijoitetaan kauemmas välittömästä rakennuspaikasta, vältytään siltä, että linjapukit siirtyisivät pois oikealta paikaltaan kaivuutöiden aikana. Pukkien yläosaan sijoitettu vaakasuuntainen sidospuu asennetaan kaikissa nurkissa sokkelin yläpinnan korkeuteen. Sokkelin yläpinnan korkeus on tuotu tontille kunnan toimesta. Korkeudet merkitään pukkien pystypuihin joko käyttämällä vesiletkua tai vaaituskonetta. Sidospuiden yläpinnan korkeusasemaa voidaan myöhemmin käyttää hyödyksi esimerkiksi peruskuopan kaivuusyvyyden ja harkkokerrosten korkeuden määrittämiseen.