“Mikään ei mene hukkaan” – Vilja Schepel remontoi rintamamiestaloa työmaiden hukkamateriaaleilla: Osa 3
Kun budjetti kiristyy, luovuus korostuu – ja hyväkuntoinen materiaali saa uuden elämän. (Kuva David Myers)
Vilja Schepelin remontti mummin vanhassa rintamamiestalossa on edennyt keittiöön ja ensimmäisen kerroksen viimeistelyyn. Nyt, kun aikataulu ja budjetti kiristyvät, käyttöön otetaan varastoista löytyneet ylijäämä- ja kierrätysmateriaalit. Projekti näyttää, miten kierrätys toimii käytännössä – milloin se säästää ja milloin siitä koituu ylimääräistä työtä ja kuluja. Ota Viljan kierrätysvinkit talteen!
Kiire keittiössä ja ensimmäinen kerros valmistuu
Remontti on edennyt vaiheeseen, jossa keittiö ja ensimmäinen kerros alkavat olla valmiita. Mummin muutto häämöttää mahdollisesti jo tämän vuoden puolella, joten tahti on ollut tiivis.
– Keittiön lattian kanssa oli pieni kiire, koska purkutyömaalta puretut keittiökaapit piti saada paikoilleen jo logistisista syistä, kertoo Vilja. Kaapit olivat hyväkuntoisia ja helposti tuunattavia, joten niiden hyödyntäminen oli luonteva ratkaisu.
Lattia on keittiössä ainoa, joka on tähän mennessä petsattu ja lakattu valmiiksi. Vilja olisi halunnut käyttää kalvoa muodostamatonta petsiä, mutta työmaalta oli jäänyt toista tuotetta, joka päätettiin hyödyntää.
– Sävy oli todella kiva, ja tärkeintä oli, että saimme kaapit paikoilleen, hän kertoo.
Seuraavaksi työn alla ovat olohuone ja makuuhuone. Viemäriputket on jo vedetty kellariin ja yläkertaan, vesiputkien reititykset on tehty ja putket odottavat asentamista. Kylpyhuoneen lattia on eristetty ja levytetty, ja valu on seuraavana vuorossa. Sen alapuolelle tulee saunatila, jonka katto on jo eristetty valmiiksi.
– Kun alakerran kattorakenne saadaan tiiviiksi, voimme pitää alakerran talven yli kylmillään, jos tarve vaatii, Vilja sanoo.
Ensimmäinen kerros alkaa muuten olla pitkälti valmis: keittiö on lähes käyttökunnossa, olohuoneessa odottavat enää maalaustyöt, listoitus ja sähköjen viimeistely. Makuuhuoneeseen on suunnitteilla vain pintaremontti, mutta ennen töiden alkua lattiarakenne avataan ja tarkistetaan.
– Tässä kohtaa on hyvä koputtaa puuta, ettei alta löydy mitään suurempia yllätyksiä.
Vanhaa ja uutta rinnakkain
Seinien levytyksessä käytetään huokoista kuitulevyä, jota talossa on ollut alun perin, ja samalla linjalla aiotaan jatkaa loppuun asti. Katoista on löytynyt suhteellisen hyväkuntoisia Haltex-levyjä, jotka jätetään paikoilleen ja vain muutamia kohtia joudutaan paikkaamaan.
Kun projekti on vienyt aikaa, energiaa ja syönyt budjettia, on ollut luontevaa hyödyntää työmailta ja omista varastoista löytyneitä ylijäämämateriaaleja.
– Me olemme Daven kanssa sellaisia, että on hirveän vaikea heittää mitään pois. Nyt nämä “oravavarastot” tulevat vihdoin käyttöön, Vilja naurahtaa.
Eteisen sormipaneeli on laitettu nurkkaan, ja nurkka viimeistelty jiiriin asti huolella. Keittiöön syntyi tehosteseinä paneelista, jota oli jäänyt vain pieni määrä jäljelle yhdeltä työmaalta kymmenen vuotta sitten.
– Paneelista jäi lopulta kymmenen sentin pala, ja siitä huolimatta saatiin tehtyä juuri sellainen seinä kuin haluttiin. Olemme aina ihailleet tuota paneelia, mutta sitä oli olemassa vain vähän. Nyt se riitti ikkunaseinälle.
Moni ratkaisu on tehty spontaanisti sen mukaan, mitä materiaalia on sattunut löytymään, mutta työn jälki on silti harkittu ja viimeistelty.
– Olemme nyt antaneet toisillemme ehdottoman rautakauppakiellon. Käytetään ensin kaikki, mitä varastoista löytyy, Vilja hymyilee.
Ylijäämämateriaalin todellinen arvo
Rakennus- ja remonttityömailta jää lähes aina jonkin verran ylimääräistä tavaraa. Materiaalia on tilattava hieman enemmän siltä varalta, että jokin paketti vahingoittuu, asennushukka on suuri tai suunnitelmat muuttuvat.
– On paljon helpompaa tilata pari neliötä ylimääräistä kuin joutua tilaamaan pientä erää lisää täysin samaa sävyä. Toimituskulut, pientoimituslisät ja lavanrikkomismaksut nostavat hinnan helposti uuden tavaran tasolle.
Joskus tuote ei miellytäkään asiakasta, ja se vaihdetaan toiseen. Kaikkea ei voi palauttaa, ja rahtikulut tekevät palauttamisesta monesti kannattamatonta – varsinkin, jos tavara tulisi lähettää ulkomaille.
– Kehotamme asiakkaita säilyttämään nämä ylimääräiset pintamateriaalit myöhempien remonttien tai vaikkapa vesivahingon varalta, silloin muutama neliö samaa parkettia tai laattaa tulee hyvään käyttöön ja saattaa pelastaa koko alueen materiaalin uusimiselta. Monesti tällaiset erät jäävät kuitenkin meille. Emmehän me voi heittää mitään pois, Vilja sanoo ja naurahtaa.
Vilja ja David säilyttävät lähes kaiken, mikä saattaa joskus tulla tarpeeseen. Heidän varastoistaan löytyy laattoja, parkettia, paneelia ja muuta materiaalia, jota voi hyödyntää uusissa kohteissa.
– Dave saattaa tehdä vaikka allaskaapin paneelinpaloista tai oven ylijäämistä. Pienistäkin eristä saa kaikkea tuunattua ja nikkaroitua hauskoja yksityiskohtia.
Säilyttäminen on kuitenkin oma työnsä.
– Tavaroiden siirtäminen ja varastointi eivät ole ilmaista. Jos kierrätysmateriaaleja haluaa hyödyntää järkevästi, kannattaa tehdä työt itse. Jos maksaa muille siitä, että tavaraa siirretään paikasta toiseen, katoaa koko kierrätyksen idea, Vilja huomauttaa.
Olohuoneen vaarallinen yllätys
Olohuone paljasti remontin edetessä ongelman, jota ei osattu odottaa. Lattiarakenne oli niin huonossa kunnossa, että se jouduttiin purkamaan kokonaan ja rakentamaan alusta uudelleen. Samalla vaihdettiin muutamia seinälevyjä, mutta kattopaneelit päätettiin säilyttää ja maalata.
– Lattia purettiin kokonaan ja tehtiin nollasta uusiksi. Osa seinistä jouduttiin levyttämään uudelleen, mutta katto jää paikoilleen.
Suurin yllätys löytyi kuitenkin piipun kyljestä. Se oli levytetty huokoisella kuitulevyllä, vaikka kellarissa oli täysin toimiva ja lämmityskäytössä ollut tulipesä.
– Piipun kylkeä ei saa levyttää missään nimessä. Se on paloturvallisuusriski. Poistimme levyt ja palautimme pinnan rappaukselle, niin kuin sen kuuluu olla, Vilja sanoo.
Vanhojen ovien ostajan ja myyjän sudenkuopat
Kaikki kierrätettävä ei ole automaattisesti säästö. Viljan mukaan ovet ovat hyvä esimerkki siitä, miten vanhojen materiaalien käyttö voi kääntyä itseään vastaan, jos kokonaisuutta ei ajatella loppuun.
– Jos ostat vanhan oven ilman karmeja, voi käydä niin, että joudut käyttämään valtavasti aikaa karmien rakentamiseen, uusien saranoiden ja lukkojen sovittamiseen sekä pintakäsittelyyn. Siihen menee helposti saman verran rahaa kuin uuteen oveen.
Siksi rajanveto on tärkeää: mikä on aidosti kierrättämisen arvoista ja mikä ei.
– Jos ovessa on mukana karmit ja perusosat kunnossa, sen voi säästää. Mutta jos alat teetättää puuttuvat osat alusta asti, säästö sulaa nopeasti, muistuttaa Vilja.
Viljalla on myös käytännön vinkki niille, jotka myyvät vanhoja ovia eteenpäin.
– Kun otatte ovet pois paikoiltaan, ottakaa karmit mukaan. Vuokratkaa vaikka puukkosaha ja katkaiskaa naulat siististi karmin ja rungon välistä, niin karmit irtoavat nätisti. Silloin ostajan on helppo asentaa ovi paikoilleen, ja kierrätys toimii oikeasti, hän neuvoo.
Puuttuvat viiluovet löytyivät sattumalta
Viljan ja Daven projektiin kuuluu myös ripaus onnea. Talosta oli aiemmin purettu kaikki vanhat viiluovet ja vaihdettu tilalle kevytrakenteiset “pahviovet”. Niitä ei haluttu säilyttää, vaan tilalle päätettiin etsiä samanlaiset viiluovet kuin mitä talossa oli alun perin ollut.
– Eteistilassa näkyy neljä ovea yhtä aikaa, joten niiden piti olla yhtenäiset. Olimme löytäneet yhden mallikappaleen seinän välistä, ja sen perusteella tiesimme, mitä etsimme, Vilja kertoo.
Sopivia ovia ei kuitenkaan tahtonut löytyä mistään. Kunnes eräänä päivänä Viljan yhteistyökumppani lähetti hänelle viestin ja kaksi valokuvaa: auton takakontti täynnä viidentoista viiluoven pinoa ja toinen kuva, jossa näkyi saman verran karmeja.
– Hän ei ollut käynyt meidän talossamme eikä edes nähnyt siitä kuvia, mutta oli ajatellut, että ehkä minä tietäisin, mitä näille oville kannattaisi tehdä. Siinä ne sitten olivat – juuri sellaiset ovet kuin olimme etsineet.
Ovet olivat peräisin toisesta purkukohteesta, jossa tehtiin samalla salaojaremonttia.
– Täydellinen sattuma ja taas yksi esimerkki siitä, miten materiaali löytää tekijänsä, kun sen antaa tapahtua.
Kylpyhuone viimeistellään varaston aarteilla
Kylpyhuoneen laatoitus tehdään varastoon jääneillä laatoilla. Vaikka vuosien varrella trendit ovat vaihdelleet, monet laatat näyttävät yllättävän samalta kuin ennenkin.
– Pienellä kikkailulla ja tehosteseinällä saadaan kylpyhuoneesta yhtenäinen ja kaunis.
Vilja mainitsee hymyillen myös Kotoisa-ohjelmasta tutun Seija Strandin.
– Seija, joka tekee upeita sisustuksia, olisi varmasti ollut tarkempi sisustuksen ja materiaalien suhteen. Mutta tunnen Seijan sen verran hyvin, että hän kyllä arvostaisi tällaista järkevää ja luovaa tekemistä, Vilja nauraa.
Remontointi opettaa tekijäänsä
Vilja on tottunut tekemään töitä muiden taloissa, mutta oman kodin tai läheisen remontti on aina eri asia. Mummin talon kunnostus on palauttanut mieleen, miltä pitkä projekti tuntuu myös asiakkaan näkökulmasta.
– On hyvä välillä tehdä remonttia itselleen. Silloin muistaa taas, miltä tuntuu, kun työt kestävät, yllätyksiä tulee ja laskuja kertyy. Samalla oppii arvostamaan niitä hetkiä, kun jokin menee kerrankin juuri niin kuin oli tarkoitus, Vilja sanoo.
Remonttikulttuuri on hänen mukaansa muuttunut paljon kymmenessä vuodessa. Aiemmin tehtiin paljon niin sanottuja “fiilisremontteja”, kun pankista sai lainaa helposti ja kodit haluttiin laittaa kerralla valmiiksi.
– Kaksi vuotta vanhoja keittiöitä purettiin vain siksi, ettei väri miellyttänyt. Kodista tuli osa omaa persoonaa, ja jos se ei ollut täydellinen, sen kanssa oli vaikea elää.
Korona-aika oli tämän ilmiön huippu, mutta suunta on sen jälkeen kääntynyt. Rakentamisen kustannukset ovat nousseet, rahoituksen saanti on vaikeutunut ja ihmiset tekevät enemmän itse.
– Nyt moni jättää 15–20 vuotta vanhan keittiön paikoilleen ja tuunaa sitä sen sijaan, että repisi kaiken pois. Se on järkevää ja taloudellista, ja samalla syntyy persoonallisia koteja, toteaa Vilja.
Vilja kannustaa jokaista tutustumaan omaan taloonsa ja tekemään pieniä korjauksia omin käsin. Kaikkeen ei kuitenkaan kannata ryhtyä.
– Luvanvaraiset työt, kuten rakenteelliset muutokset, haitta-ainepurut sekä sähkö- ja putkityöt, kuuluvat ammattilaisille. Vaikka omakotitalon vedeneristyksen voisikin tehdä itse, se kannattaa teettää, jotta saat siitä pöytäkirjan ja vastuun selvästi dokumentoitua.
Hän muistuttaa myös, että kaikilla ei ole samanlaisia valmiuksia remontointiin.
– Toisille riittää, että keittää kahvit talkoissa, Vilja nauraa. Ihmiset ovat erilaisia, ja osaamista on monenlaista. Minut opetettiin jo lapsena osallistumaan kodin huoltoon ja remontteihin, mutta eihän se kaikissa perheissä enää jatku samalla tavalla.
Kun korjataan, korjataan kunnolla
Viljan työ vie hänet monenlaisiin kohteisiin, ja niissä paljastuu usein samoja ongelmia. Eniten vauriokorjauksia tehdään omakotitaloissa, kun taas kevyempiä “fiilisremontteja” tehdään yhä pääasiassa asunto-osakkeissa.
– Kävimme hiljattain tekemässä pintaremonttia suhteellisen uuteen omakotitaloon. Kuntotarkastuksessa talo oli todettu erinomaiseksi, mutta rakenteita avatessa löytyi jatkuvasti uusia ongelmia. Kaikkea ei näe, ennen kuin purkaa, Vilja kertoo.
Rakentamisen virheitä on tehty eri vuosikymmenillä paljon, erityisesti 1960–1990-luvuilla, jolloin uusia materiaaleja ja tekniikoita alettiin käyttää vanhoilla tavoilla.
– Silloin ei vielä ymmärretty, etteivät uudet rakennusmateriaalit käyttäydy samoin kuin perinteiset. Arkkitehdit ja insinöörit jäivät monissa projekteissa sivuun, kun alue- ja elementtirakentaminen yleistyi. Asioita alettiin monistaa, ja korjausrakentaminen jäi taka-alalle. Niitä virheitä me korjaamme nyt, Vilja toteaa.
Kuntotarkastuksissa avataan rakenteita, mutta aina ei pystytä tutkimaan kaikkea riittävästi.
– Eihän joka paikkaan voi tehdä reikää. Ongelmat paljastuvat usein vasta purkuvaiheessa. Ja kun ei ole röntgenkatsetta kellään, täytyy dokumentoida kaikki, mitä tehdään.
Hän korostaa talonkirjan ja kuvallisen dokumentoinnin merkitystä jokaisessa remontissa.
– Olisi valtava apu, jos taloista löytyisi kunnollinen remonttihistoria. Pelkät arkkitehtikuvat eivät riitä – tarvitaan kuvia ja muistiinpanoja siitä, mitä on tehty ja milloin. Meillä itselläkin otetaan kohteista satoja kuvia, koska koskaan ei tiedä, mitä tietoa niistä vielä tarvitaan.
Kun jotain korjataan, se pitää tehdä kunnolla, ei puolivillaisesti.
– Turha tekeminen ja hätäiset korjaukset eivät tuo säästöä. Kun asiat tehdään kerralla oikein, säästetään sekä rahaa että hiilijalanjälkeä, summaa Vilja.
Info
Seuraa projektin etenemistä ja Rakentajaa!
Kotkan rintamamiestalon remontti jatkuu vielä pitkään. Työmaa etenee vaiheittain, ja jokainen askel tarjoaa arvokasta tietoa niin vanhan talon omistajille kuin korjausrakentamisesta kiinnostuneille.
Rakentaja seuraa projektin etenemistä koko sen valmistumisen ajan. Julkaisemme uudet työvaiheet, ratkaisut ja opit artikkelisarjan jatko-osissa Rakentajan uutiskirjeissä ja etusivulla.
👉 Pysy mukana ja seuraa artikkelisarjaa Rakentajassa!
👉 Tilaa myös Rakentajan ilmainen uutiskirje, niin saat uusimmat jutut suoraan sähköpostiisi.
👉Voit seurata myös Finnralia Oy:n Instagram-tilillä, jossa Vilja ja David jakavat kuvia ja videoita työn edistymisestä @finnralia_oy
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat