Viikon kysymys: Voiko vanhan ulkoverhouksen jättää lisäeristyksen alle?

Jos seinä lisäeristetään ulkopuolelta, kysymyksessä kuvattu lateksimaalattu ulkoverhous on suositeltavaa poistaa. Ilman lisäeristystä hyväkuntoinen laudoitus voidaan joissakin kohteissa jättää uuden, tuulettuvan ulkoverhouksen alle. Ratkaisu tehdään seinän kunnon ja suunnitellun korjaustavan perusteella.

Seinärakenne tutkitaan ennen korjauspäätöstä

Rakenneavaukset kohdistetaan seinän ala- ja yläosiin sekä ikkunoiden ympäristöön. Niiden avulla selvitetään laudoituksen, paperi- tai pahvikerroksen, purueristeen, rungon ja alajuoksun kunto. Samalla tarkastetaan purueristeen painumat.

Ulkoverhouksen alla oleva paperi tai pahvi voi olla bitumoitu vuorauspaperi. Sen pääasiallinen tehtävä on toimia tuulensuojana ja pidättää purueristettä. Ulkopuolinen vuorauspaperi erotetaan seinän lämpimällä puolella mahdollisesti olevasta ilmansulkukerroksesta.

Alkuperäisessä 1950-luvun puruseinässä ei yleensä ole polyeteenistä höyrynsulkumuovia. Lämpimällä puolella voi olla rakennuspaperi, joka toimii ilmansulkuna tai sen osana. Samalla selvitetään, onko seinään lisätty myöhemmissä korjauksissa höyrynsulkumuovia tai sisäpuolista lisäeristystä.

Muovin toiminta riippuu sen sijainnista, jatkuvuudesta ja suhteesta kaikkiin eristekerroksiin. Lämpimällä puolella oleva muovi ei ole automaattisesti toimiva. Jotta se voisi toimia suunnitellusti, sen on sijaittava kaikkien tai lähes kaikkien lämmöneristeiden lämpimällä puolella, liityttävä ympäröiviin rakenteisiin riittävän yhtenäisesti ja sovittava seinän kokonaisrakenteeseen. Sisäpuolisen lisäeristeen taakse jäänyt muovi voi sijaita liian kylmässä kohdassa ja kasvattaa kosteusriskiä.

Löydettyä muovia ei säilytetä tai poisteta automaattisesti. Uutta höyrynsulkumuovia ei myöskään asenneta vanhaan puruseinään varmuuden vuoksi. Seinän lämpimän puolen ilmatiiviys ja vesihöyrynvastus ratkaistaan koko seinärakenteen perusteella.

1950-luvun talojen rakenteissa on paljon kohdekohtaisia eroja. 1950-luvun talon rakenteista ja sille soveltuvien eristysratkaisujen suunnittelusta kerrotaan tarkemmin Rakentajan oppaassa.

Kunnossa olevaa purueristystä ei tarvitse vaihtaa

Kuiva ja vaurioitumaton purueristys voidaan yleensä säilyttää. Purun korvaaminen kivivillalla ei automaattisesti tee seinästä kosteusteknisesti toimivampaa. Vaihdolla saavutettava energiansäästö ja työn taloudellinen kannattavuus on arvioitava kohdekohtaisesti.

Seinän lämmöneristävyyteen vaikuttavat eristepaksuuden lisäksi purun painuminen, ilmavuodot, kylmäsillat ja rakennusosien liittymät. Painumia esiintyy tavallisesti seinän yläosissa ja ikkunoiden alapuolella. Puutteelliset kohdat täydennetään suunnitelmassa määritellyllä, vanhaan rakenteeseen sopivalla eristeellä.

Mikä lisäeriste sopii 1950-luvun taloon?

Purueristeisen seinän lisäeristys on yleensä turvallisinta toteuttaa ulkopuolelta. Vanha seinä jää silloin lämpimämmäksi, mikä tavallisesti vähentää sen talviaikaista kosteusriskiä. Uusien ulkopuolisten rakennekerrosten vesihöyrynvastuksen on oltava sellainen, että rakenteeseen päässyt kosteus pääsee poistumaan haittaa aiheuttamatta.

Lisäeristeeksi voidaan valita suunnitellusta seinärakenteesta riippuen puukuitu- tai kivivillaeriste. Puukuitueriste läpäisee vesihöyryä ja pystyy sitomaan sekä luovuttamaan kosteutta. Kivivilla on vesihöyryä hyvin läpäisevä ja palamaton eriste. Kumpaakaan materiaalia ei voida nimetä yleisesti parhaaksi kaikkiin 1950-luvun puruseiniin. Valintaan vaikuttavat seinän rakennekerrokset, kosteustekninen toiminta, palotekniset vaatimukset ja käytettävä tuulensuojajärjestelmä.

Lisäeriste asennetaan kauttaaltaan tiiviisti vanhaa seinärakennetta vasten. Koolausten taakse, alustan epätasaisuuksiin tai eristekerrosten väliin ei saa jäädä ilmarakoja, joissa ulkoilma pääsee kiertämään ja heikentämään lämmöneristyksen toimintaa.

Ulkopuolisen lisäeristyksen yhteydessä varmistetaan erityisesti seinän lämpimän puolen ilmatiiviys. Ilmavuotoja voidaan korjata tiivistämällä ikkunoiden, välipohjien, alapohjan ja yläpohjan liittymiä.

Voiko vanhan laudoituksen jättää uuden verhouksen alle?

Jos seinää ei lisäeristetä, hyväkuntoinen vanha ulkoverhous voidaan joissakin kohteissa jättää uuden julkisivun alle. Rakenneavauksilla arvioidaan laudoituksen sekä sen takana olevan paperi- tai pahvikerroksen kuntoa ja jatkuvuutta.

Uuden verhouksen ja vanhan laudoituksen väliin tehdään alhaalta ylös jatkuva tuuletusväli. Sen kautta kosteus ja verhouksen taakse päässyt vesi poistuvat rakenteita vaurioittamatta. Koolaukset kiinnitetään kantavaan runkoon.

Jos vanha paperi on vaurioitunut tai seinä täytyy avata purueristeen ja rungon korjaamista varten, pintaverhous poistetaan.

Lisäeristettäessä maalattu pintaverhous yleensä poistetaan

Maalatulla pintaverhouksella tarkoitetaan sään rasittamaa ulointa julkisivulaudoitusta. Sen alla voi olla erillinen seinärunkoa jäykistävä vino- tai vaakalaudoitus. Nämä rakennekerrokset erotetaan toisistaan ennen purkupäätöstä.

Jos seinä lisäeristetään ulkopuolelta, vanhan maalatun pintaverhouksen poistaminen on purueristeisessä 1950-luvun talossa suositeltava lähtökohta. Purkamisen jälkeen seinärakenne ja purueriste voidaan tarkastaa, painuneet eristekohdat täydentää ja uusi lisäeriste sekä tuulensuoja asentaa yhtenäisinä.

Hyväkuntoinen jäykistävä vino- tai vaakalaudoitus voidaan usein säilyttää rakennesuunnitelman mukaisesti. Ennen pintaverhouksen tai muun laudoituksen poistamista selvitetään, osallistuuko kyseinen laudoitus seinärungon jäykistämiseen. Tarvittava jäykistys korvataan rakennesuunnitelman mukaisesti.

Purkutyö tehdään osissa, ja purueriste tuetaan ennen vanhan paperikerroksen avaamista. Avattu seinärakenne, purueriste ja uudet eristeet suojataan sateelta ja muulta kastumiselta koko työn ajan.

Maalattu pintaverhous voidaan jättää lisäeristyksen alle ainoastaan hankekohtaisen rakennusfysikaalisen suunnitelman perusteella. Tarkastelussa huomioidaan koko seinän rakennekerrokset, sisäpuolinen ilmatiiviys, maalipinnan vesihöyrynvastus sekä uuden eristeen ja tuulensuojan ominaisuudet. Maalin hiominen tai laudoituksen satunnainen rei’ittäminen ei yksin varmista rakenteen kosteusteknistä toimintaa. Myöskään nimitys lateksimaali ei kerro maalikerroksen todellista vesihöyrynvastusta, sillä siihen vaikuttavat maalin koostumus, kerrospaksuus ja aiemmat huoltomaalaukset.

Tuulensuoja ja tuuletusväli tehdään yhtenäisiksi

Lisäeristeen ulkopintaan asennetaan liitoksistaan tiivistetty ja riittävän vesihöyryä läpäisevä tuulensuoja. Sen päälle tehdään verhouksen suuntaan sopiva koolaus ja yhtenäinen tuuletusväli. Tuuletusaukot suojataan hyönteisiltä, ja verhouksen taakse pääsevä sadevesi ohjataan hallitusti ulos.

Puu-ulkoverhouksen asentamisesta, tuuletusvälistä ja verhouksen liittymistä löytyvät tarkemmat ohjeet Rakentajan ulkoverhousoppaasta.

Lisäeristys vaikuttaa myös julkisivun liittymiin

Lisäeristys kasvattaa seinän paksuutta. Suunnitelmassa ratkaistaan ikkunoiden ja ovien sijainti, vesipellit, räystäiden riittävyys, sokkeliliittymä, nurkat, läpiviennit ja ulkoverhouksen alareunan korkeus. Vaipan ilmatiiviyden parantuessa tarkistetaan ilmanvaihdon toiminta ja mahdollisten tulisijojen palamisilman saanti.

Korjauksesta laaditaan rakenne- ja detaljisuunnitelma, jossa seinän kosteustekninen toiminta tarkastetaan. Ympäristöministeriön kosteusasetuksen mukaan korjaustyössä on selvitettävä rakennuksen alkuperäinen rakentamistapa ja rakenteen kosteustekninen toiminta. Julkisivun taustan on oltava tuulettuva, ellei kosteuden poistumista ole järjestetty muulla osoitetulla tavalla.

Rakentamisluvan tarve sekä mahdolliset kaavan ja rakennusjärjestyksen julkisivumääräykset tarkistetaan kunnan rakennusvalvonnasta ennen työn aloittamista.

Lähteet: Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta, Ympäristöministeriön ohje rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta, Oulun rakennusvalvonnan tekninen kortti ulkoseinän lisälämmöneristyksestä, Puuinfon ulkoverhousohje, rakentamislaki.