Tulipalon ehkäisy kotona ja mökillä alkaa arjen valinnoista

Ennen nuotion, risukasan tai muun avotulen sytyttämistä on tarkistettava, onko alueella voimassa maastopalovaroitus. Maastopalovaroituksen aikana avotulta ei saa tehdä. Kielto ei koske vain suuria kokkoja tai nuotioita, vaan myös muuta tulenkäyttöä, josta tuli voi päästä irti maapohjan tai kipinöinnin kautta.

Kuiva ruoho, lehdet, neulaset ja oksat syttyvät erittäin nopeasti. Tuuli voi kuljettaa kipinän kauemmas kuin sytyttäjä osaa arvioida, ja palo voi päästä leviämään maastoon tai rakennuksiin ennen kuin sitä ehditään pysäyttää. Erityisen vaarallista tulenkäyttö on silloin, kun maasto on kuivaa ja tuuli voimistuu päivän aikana.

Maastopalovaroituksen voi tarkistaa esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen varoituksista. Jos varoitus on voimassa, avotulta ei sytytetä. Jos sää on muuten kuiva ja tuulinen, tulen sytyttämistä kannattaa välttää, vaikka varoitusta ei juuri sillä hetkellä olisi.

Risujen, oksien ja lehtien polttaminen voi tuntua nopealta tavalta siivota piha, mutta se on yksi niistä tilanteista, joissa pieni pihatyö voi muuttua äkkiä uhkaavaksi tilanteeksi. Risukasa palaa eri tavalla kuin hallittu nuotio. Se savuaa, kipinöi ja voi syttyä uudelleen vielä senkin jälkeen, kun varsinainen liekki näyttää sammuneen.

Risujen polttoa ei pidä tehdä rakennusten, aittojen, varastojen, puupinojen, kuivien pensaiden tai metsän lähellä. Paikalla pitää olla riittävästi sammutusvälineitä, esimerkiksi vettä, letku, sankoja tai muu tilanteeseen sopiva alkusammutusmahdollisuus. Tulta ei saa jättää valvomatta hetkeksikään.

Ennen polttamista kannattaa tarkistaa myös oman kunnan ja pelastuslaitoksen ohjeet. Monilla alueilla risujen ja puutarhajätteen polttamista on rajoitettu, ja savuhaittaa aiheuttava polttaminen voi olla kiellettyä tai ainakin ilmoituksenvaraista. Usein turvallisempi ratkaisu on viedä puutarhajäte vastaanottopaikkaan, hakettaa oksat tai käyttää risut hallitusti pihan rakenteissa ja kompostoinnin tukena, jos se sopii kohteeseen.

Grillaaminen kuuluu monen kodin ja mökin kesään, mutta grilli on aina tulisija. Se pitää sijoittaa niin, ettei kuumuus, liekit tai rasvapalo pääse sytyttämään seinää, kaidetta, terassia, markiisia, katosta, kuivaa kasvillisuutta tai pihakalusteita.

Erityisesti terasseilla ja parvekkeilla etäisyydet unohtuvat helposti. Grilli saatetaan siirtää seinän viereen tuulensuojaan tai katon alle sateelta suojaan. Paloturvallisuuden kannalta se voi olla huono ratkaisu. Lämpö nousee ylöspäin, ja rasvan leimahtaminen voi hetkessä kasvattaa liekin paljon tavallista korkeammaksi.

Kaasugrillissä on syytä tarkistaa ennen käyttöä ainakin letkun kunto, liitokset ja polttimien ja ylipäätään grillin puhtaus. Letku voi hapertua auringossa ja käytössä. Jos letkussa näkyy murtumia, se on vaihdettava. Rasva ja lika taas lisäävät leimahdusriskiä, joten grilliä ei kannata ottaa käyttöön keväällä suoraan edellisen kesän jäljiltä.

Hiiligrillissä ja kertakäyttögrillissä riski liittyy erityisesti kuumuuteen, kipinöihin ja tuhkaan. Kertakäyttögrilli voi kuumentaa alustan vaarallisesti, eikä sitä pidä käyttää kuivalla nurmikolla, puuterassilla tai muulla helposti syttyvällä alustalla. Käytettyjä hiiliä tai tuhkaa ei saa kaataa roskikseen, muoviastiaan tai maahan ennen kuin ne ovat varmasti jäähtyneet.

Parveke ei ole sama asia kuin avara piha. Parvekkeella grilli on lähellä seiniä, ikkunoita, kaiteita, kalusteita ja usein myös yläpuolista parveketta. Siksi parvekegrillauksessa pitää noudattaa taloyhtiön sääntöjä ja käyttää vain sellaista grilliä, jonka käyttö on kyseisessä paikassa sallittua ja turvallista.

Parvekkeella ei pidä käyttää avotulta tai grilliä, josta voi lentää kipinöitä tai josta tuli voi levitä rakenteisiin. Myös sähkö- ja kaasugrillin kanssa on huolehdittava etäisyyksistä, valvonnasta ja siitä, ettei rasva pääse syttymään. Grilliä ei jätetä hetkeksikään yksin, vaikka paistettava ruoka näyttäisi olevan “vain hetken” kypsymässä. On tärkeää varata grillin läheisyyteen myös asianmukaiset alkusammutusvälineet.

Jos parvekkeella säilytetään pehmusteita, ruukkuja, kuivuneita kasveja, puulaatikoita tai muuta palavaa tavaraa, ne kannattaa siirtää riittävän kauas grillistä ja muutoinkin parveketta ei pidä pitää kodin varastona. Kuiva materiaali syttyy herkästi, ja parvekkeella palo voi levitä nopeasti julkisivua, parvekkeita tai sisätiloja kohti.

Mökillä paloriskit ovat usein erilaisia kuin kotona. Rakennus voi olla vanha, sähköasennukset voivat olla iäkkäitä, tulisijaa käytetään taukojen jälkeen, saunaa lämmitetään pitkään ja apu voi olla kaukana. Siksi mökillä jokainen pieni ennakkotoimi on vielä tärkeämpi kuin kaupunkikodissa.

Mökkikauden alussa kannattaa tarkistaa palovaroittimet, alkusammutusvälineet, tulisijat, hormit, sähkölaitteet ja poistumisreitit. Palovaroittimessa pitää olla toimiva paristo. Sammutuspeitteen ja käsisammuttimen pitää olla paikassa, johon pääsee nopeasti käsiksi. Niiden paikkaa ei kannata valita sen mukaan, missä ne näyttävät siisteimmiltä, vaan sen mukaan, mistä ne saa käyttöön sekunneissa.

Jos mökillä käytetään takkaa, kaminaa, puuhellaa tai saunanuunia, tulisija ja hormi on pidettävä kunnossa. Pitkään käyttämättä ollut tulisija voi käyttäytyä eri tavalla kuin säännöllisessä käytössä oleva. Jos veto on huono, savua tulee sisään, hormissa on vaurioita tai tulisijan kunto epäilyttää, käyttöä ei pidä jatkaa ennen sen asianmukaista tarkistamista. Muistathan myös mökkisi osoitteen? Osoite on hyvä laittaa johonkin näkyvään paikkaan muistiin, koska kun tilanne on päällä, ei välttämättä olekaan niin helppoa muistaa mökin osoitetta.

Tuhka on yksi kodin ja mökin aliarvioiduimmista paloriskeistä. Se voi näyttää harmaalta ja sammuneelta, vaikka sen sisällä kytee yhä kuumia kekäleitä. Kuuma tuhka voi sytyttää muoviastian, roskiksen, kompostin, puuterassin, varaston lattian tai kuivan maaston helposti.

Tuhka kannattaa siirtää vasta, kun se on jäähtynyt kunnolla. Se laitetaan palamattomaan, kannelliseen metalliastiaan, joka sijoitetaan palamattomalle alustalle riittävän kauas rakennuksista ja palavista materiaaleista. Tuhkaa ei pidä laittaa muoviämpäriin, pahvilaatikkoon, jätesäkkiin tai sekajätteeseen.

Sama koskee grillihiiliä ja nuotion jäännöksiä. Ne voivat pysyä kuumina pitkään. Turvallinen tapa on käsitellä kaikkea tuhkaa ja hiillosta niin kuin se olisi edelleen syttymiskykyistä.

Tulipalo voi alkaa myös sähkölaitteesta. Kotona ja mökillä käytetään yhä enemmän ladattavia laitteita: puhelimia, tabletteja, työkaluakkuja, sähköpyöriä, robottiruohonleikkureita, valaisimia ja pihan pienlaitteita. Lataaminen kannattaa tehdä paikassa, jossa ympärillä ei ole helposti syttyvää materiaalia.

Laturia ei pidä peittää tyynyllä, peitolla, paperilla tai vaatteilla. Viallista, kuumenevaa, kolhiintunutta, turvonnutta, haisevaa tai oudosti toimivaa akkua tai laturin johtoa ei tule käyttää vaan toimittaa se SER-jätepisteelle (löytyy lähes joka kaupasta).

Jatkojohdot ovat toinen arkinen riskikohta. Ulkona käytetään vain ulkokäyttöön tarkoitettuja johtoja ja sähkölaitteita. Jatkojohtoja ei pidä ketjuttaa, eikä niitä saa jättää kulkemaan paikkoihin, joissa ne jäävät puristuksiin, kastuvat tai vaurioituvat. Mökillä vanhat sähköviritykset kannattaa käydä kriittisesti läpi: jos jokin ratkaisu näyttää väliaikaiselta, se ei välttämättä ole turvallinen pysyvässä käytössä.

Ulkona käytettävän jatkojohdon pitää olla ulkokäyttöön tarkoitettu ja vähintään IP44-merkitty. Sisäkäyttöön tarkoitettua (valkoista) jatkojohtoa ei pidä viedä pihalle, terassille tai mökkiolosuhteisiin, sillä se ei kestä kosteutta samalla tavalla kuin ulkokäyttöön suunniteltu johto.

Ylipäätään kaikista sähkötuotteista tulee tarkistaa ainakin CE-merkintä, valmistajan tai maahantuojan tiedot, käyttöohjeet sekä käyttötarkoitus.

Palovaroitin on pieni laite, mutta tulipalossa se voi ratkaista, ehtiikö ihminen ulos ajoissa. Palovaroittimia pitää olla riittävästi ja niiden toiminta pitää testata säännöllisesti. Yksi varoitin kaukana makuuhuoneista ei välttämättä herätä nukkuvaa ihmistä ajoissa.

Laissa vähimmäisvaatimus on yksi palovaroitin jokaista alkavaa 60 neliötä kohden kussakin asuinkerroksessa. Palovaroitin kannattaa sijoittaa ainakin makuuhuoneisiin, eteiseen ja kulkureiteille. Useampikerroksisessa talossa varoittimia tarvitaan jokaiseen kerrokseen. Mökillä palovaroittimien kunto pitää tarkistaa aina kauden alussa ja pidemmän poissaolon jälkeen.

Testinapin painaminen on pieni vaiva verrattuna siihen, mitä toimimaton palovaroitin voi pahimmillaan merkitä. Jos varoitin ei toimi paristonvaihdon jälkeen tai se on vanha, se vaihdetaan uuteen.

Kodin ja mökin alkusammutusvälineet kannattaa sijoittaa näkyvästi ja käytännöllisesti. Sammutuspeite kuuluu keittiöön ja lähelle paikkaa, jossa käsitellään avotulta tai grilliä. Käsisammutin on hyvä varuste etenkin omakotitalossa, autotallissa, verstaassa ja mökillä.

Sammutusvälineen paikka kannattaa näyttää kaikille, jotka viettävät kodissa tai mökillä aikaa. Jos vain yksi perheenjäsen tietää, missä sammutin on, tieto ei auta silloin, kun juuri hän ei ole paikalla. Myös lapset ja vieraat voivat osata hakea apua tai kertoa aikuiselle, mistä sammutuspeite löytyy.

Alkusammutusta tulee yrittää vain silloin, kun se on turvallista. Jos palo on jo levinnyt, tilassa on paljon savua tai poistumisreitti voi vaarantua, tärkeintä on poistua, varoittaa muita ja soittaa hätänumeroon 112.

Tulipalon ehkäisyssä kannattaa katsoa myös talon ja mökin ympäristöä. Rakennuksen seinustalle kertyy helposti tavaraa: polttopuita, haravointijätettä, pahvia, puutarhakalusteita, pehmusteita, kaasupulloja, leluja, rakennustarvikkeita ja roskia. Ne voivat lisätä palokuormaa ja helpottaa palon leviämistä rakennukseen.

Kuivat lehdet, risut ja heinikko kannattaa poistaa aivan rakennuksen, terassin, varaston ja grillipaikan läheltä. Polttopuut säilytetään erillään rakennuksesta. Roska-astioiden ja kierrätysastioiden sijoittelussa on hyvä miettiä, mitä tapahtuu, jos astia syttyy. Roskis lähellä seinää, autokatosta tai varastoa voi olla tarpeeton riski.

Myös ulkokynttilät, lyhdyt ja terassilämmittimet tarvitsevat ympärilleen tilaa. Niitä ei pidä sijoittaa kuivien kasvien, verhojen, pehmusteiden tai puupintojen lähelle eikä jättää vartioimatta.

Tupakantumpin heittäminen maahan, tienpientareelle tai kukkaruukkuun on edelleen todellinen paloriski. Kuivana aikana tumppi voi sytyttää ruohon, roskat, karikkeen tai ruukun kuivan mullan. Myös parvekkeella tai terassilla tumppi voi päätyä paikkaan, jossa kyteminen jatkuu huomaamatta.

Tumpit sammutetaan huolellisesti ja laitetaan palamattomaan astiaan. Niitä ei heitetä luontoon, pihalle, kukkapenkkiin tai roskikseen hehkuvina. Erityisesti mökillä ja kuivassa maastossa tupakointi kannattaa rajata paikkaan, jossa sammutus on varmaa eikä ympärillä ole syttyvää materiaalia.

LUKUVINKKI: Säilytätkö polttoaineita kotona? Miten polttoaineita säilytetään turvallisesti?