Vilja Schepel jatkaa rintamamiestalon remonttia, jossa 90-luvun virheet puretaan pois: Osa 2

Kellarin lattia on nyt purettu kokonaan, ja alla oleva kallio on paljaana. Ratkaisulla halutaan saada selville, mihin vesi kerääntyy ja kuinka paljon kosteutta rakenteisiin imeytyy. Kallio viettää diagonaalisesti talon läpi, ja matalimpaan kohtaan on asennettu pumppaamo.

– Emme vielä tiedä, kuinka hyvin salaojat tässä tapauksessa toimivat. Siksi jätämme kellarin hetkeksi auki ja seuraamme tilannetta. Todennäköisesti joudumme tekemään jonkinlaisen sisäisen salaojituksen, Vilja kertoo

Kellarissa ei siis ole kiirettä rakentaa uutta. Vilja ja David etenevät rauhassa. Tällainen kärsivällisyys on peruskorjaushankkeessa tärkeää, sillä liian nopeilla ratkaisuilla voi pahimmillaan tehdä virheitä, joita myöhemmin katuu.

Työmaa on edennyt nyt kellariin ja ensimmäiseen kerrokseen. Edellisten korjausten yhteydessä taloon on tehty uusia aukotuksia, joiden seurauksena osa kantavista rakenteista on jäänyt liian heikoiksi. Nyt rakenteita palautetaan alkuperäiseen muotoonsa.

Kellariin rakennetaan tulevaisuudessa kodinhoitotila, sauna, pesutilat ja tekninen tila. Näiden toteutus ei kuitenkaan ole kiireellinen, vaan ne viimeistellään myöhemmin.

– Me keskitymme nyt siihen, että saamme ykköskerroksen asuttavaksi ennen talvea, Vilja sanoo.

Tavoitteena on palauttaa yläkerta käyttöön syksyn aikana. Kun talvi on ohi ja muu työtilanne sallii, kellarin tilat voidaan tehdä rauhassa valmiiksi. Työmäärä on huomattava, mutta projektin aikataulua on alusta asti pyritty hallitsemaan vaiheittain.

Viljan mukaan tällaisessa korjaushankkeessa eteneminen vaatii joustoa ja realismia. Kaikkea ei voi tehdä kerralla, eikä tarvitsekaan.

Ykköskerroksen olohuoneen ja eteisen kohdalta on purettu lattian alapalkisto kokonaan ja tilalle rakennettu uusi välipohja.

– Otimme ennen Kotoisan kuvauksia kunnon rykäisyn omassa remppakohteessa, koska tiesimme, että se jää kuvausten vuoksi kesken pitkälle talveen saakka, kertoo Vilja.

Lattiassa ei ollut loppujen lopuksi mitään säästettävää. Dave oli nauranut lattian piikkauksen aikana, ettei hänellä ole koskaan ollut näin helppoa piikkauskohdetta. Lattia oli todella huonossa kunnossa. On käytännössä ihme, että talossa oli lattia.

Pakko on aina hyvä remontinedistäjä. Vilja ja Dave löysivät työmaalta kohtuullisen kokoisen keittiön ja sen välivarasoimiseksi piti keittiön lattia saada kuntoon.

– Asuinkerrokseen on nyt palautettu lautalattia ja sen eristämiseen käytettiin samat kutterinpurut, jotka siellä jo olivat. Puruthan olivat todella hyvässä kunnossa. Itse pidän hyvänä nyrkkisääntönä sitä, että miksi muuttaa jokin asia, jos se toimii jo ennestään, Vilja muistuttaa.

Rintamamiestaloissa käytettiin 1930-luvulta eteenpäin purueristeitä, kuten kutterinlastuja ja hienompaa sahanpurua. Ne sullottiin rankarunkoisten seinien onteloihin: kutterin lastuja ja purua suhteessa 1:1, ja yläosa jätettiin useimmiten auki myöhempää lisäystä varten.

Nykyään on tunnustettu, että ehta purueriste – eli puhdas kuusikutteri – voi teknisesti toimia yhtä hyvin kuin muut eristeet. Purueristeen lämmönjohtavuus, lambda-arvo, on noin 0,04 W/mK, mikä on linjassa monien nykyaikaisten materiaalien kanssa. Purueriste ei sisällä muovia tai mikrobien kasvuun altistavia kemikaaleja eikä hidasta kuivumista.

Vaikka vanhan talon remontointi saattaa turhauttaa ja raastaa hermoja, se osaa myös antaa yllätyspalkintoja. Näin kävi myös Viljalle.

Alakerran makuuhuoneen oven paikka oli alkueräisten kuvien mukaan rakennetussa paikassaan, mutta oven paikka tuntui jotenkin maalaisjärjen vastaiselta.

– Olin miettinyt jo jonkin aikaa, että sen oven on parempi olla toisella puolella huonetta. Yhtenä päivänä istuttiin ulkoportailla ja katsoin makuuhuoneen ovea kohti, mutta nyt täysin uudesta perspektiivistä. Siellähän lattianrajassa lastulevyn alta pilkotti aivan selvästi kynnys! Ja juuri siinä kohdassa, johon olin ajatellut siirtää oven, kertoo Vilja.