Ensimmäistä kertaa nostolava-auton puikoissa: Jouni testasi JN24:n

Olin pitkään jo miettinyt erilaisia vaihtoehtoja, kuinka saisin kaadettua nuo koivut tontiltani niin, että riski loukkaantua pahasti olisi mahdollisimman pieni. Mutta kaikki tekemäni riskianalyysit – vaikka olivatkin vain maallikon tekemiä, päätyivät liian suureen riskiin. Ajattelin, etten ole vielä kuusikymppisenä valmis jättämään tätä tomumajaa.

Niin puut vaan jäivät pystyyn vuosiksi. Samalla haitaten suunnitelmiamme rakentaa niiden paikalle puuliiteri.

Näin jälkikäteen ajateltuna tikapuiden avulla kiipeily olisi mitä todennäköisimmin johtanut vakavaan onnettomuuteen, yhtään liioittelematta. Olen kyllä kokenut moottorisahan käyttäjä, mutta se ei tällaisissa tapauksissa auta, kun puilla ei ole tilaa kaatua mihinkään ja puihin olisi pitänyt kiivetä.

Vihdoin päädyin ratkaisuun, jolla sain käyttööni 24 metriin asti ulottuvan henkilönostimen. Valitsimme edustajan kanssa nostolava-autoista taittuvapuomisen JN24:n. Se osoittautui parhaaksi valinnaksi omalla kohdallani, kun oli sekä kahden puujärkäleen pätkimisestä ylhäältä alkaen, että toisessa paikassa katon sammaleiden poistosta.

Näköjään nykyään nostimet tehdään suoraan auton lavalle. Ennen ne olivat pääasiassa peräkärryn tavoin vedettäviä irrallisia laitteita. Tämä kätevämpää ja tukevampaa, kun nostin on kiinni parin-kolmen tonnin painoisessa autossa. Se antaa huomattavasti lisää vakautta. Lisäksi peruuttaminenkin on helpompaa. Jos jollakulla ei riitä oman auton paino, hänen pitäisi etsiä jostain erikseen vetoauton yli tonnin painoiselle perässä vedettävälle nostimelle.

Mutta enää ei tarvitse. Aluksi ensikertalaiselle lyhyt perehdytys koneen käytöstä ja turvallisuusasioista, ja sitten ei muuta kuin avaimet taskuun ja menoksi.

Työmaalle olin pyytänyt apuun luotettavan kaverini Penan. Kookkaat ja monihaaraiset puut vaativat oikeasti huolellista pohdintaa, miten kannattaa toimia. Ensin suunnittelimme autolle parhaan paikan, josta työt saadaan tehtyä.

Olimme yllättyneitä, sillä autoa ei tarvinnutkaan siirtää toiseen paikkaan, vaikka luulimme. Nostin ylettää sivusuunnassa jopa 12 metriin. Hämmästyin, että sain yhdestä asemasta kaadettua ja pätkittyä kummankin puun.

Siispä valjaat päälle, koriin ja kokeilemaan. Viisasta on aluksi ottaa varovasti ja totutella laitteen kanssa. Sen käyttäminen vaatii vähän perehtymistä. Mutta silti, se oli yllättävänkin helppoa. Tosi nopeasti sitä oppi tärkeän osan liikkeistä. Katsoin kuvasta ohjeet ja sen jälkeen kääntelin ohjainta haluttuun suuntaan. Laitteen vaikeutta ei kannata pelätä. Sitä oppii hyvinkin pian käyttämään – muutkin ensikertalaiset kuin minä.

Aloitin ensin alaoksien poistolla ja siitä pikkuhiljaa nostin koria ylöspäin. Näin jo lyhyellä matkalla opin käyttämään konetta riittävästi niin, että kohta jo löysin itseni yli 20 metristä katkomassa yläoksia ja -haaroja.

Kaikki puun katkomiset menivät lopulta hyvin, mutta riskit toki olivat suuret, varsinkin jos ei ole tottunut kaatamaan tukkipuita ja suuntaamaan niitä oikeaan kohtaan. Itselläni ne menivät juuri tai melkein juuri sinne, minne pitikin.

Illalla tienoo oli täynnä oksia ja puidenpätkiä ja nyt oli aika laskea tunnit. Perehdytys Lielahdessa kesti vähän yli tunnin. Sitten matkaan Kyröskoskelle meni puoli tuntia, joten auto saapui tontille noin klo 10. Hyvän paikan etsimiseen, auton asettamiseen ja kaikenlaiseen valmisteluun meni 2–3 tuntia, ja lounas talkoolaiselle. Varsinaista työtä nosturin korissa taisin tehdä noin 6 tuntia.

Siispä, lastenlaulua hieman muunnellen: ”Jos sitä ei voi ylittää, jos sitä ei voi alittaa, jos sitä ei voi ohittaa, niinpä täytyy…” hommata henkilönostin! Taas henkilönostin osoittautui tosi käteväksi välineeksi hankalaan työkohteeseen.

Yhden päivän työkokemuksella tämä kävi jo kuin leikki. Nostimen käytössä ei ollut enää mitään ihmeellistä.

Koneen automatiikasta voisin mainita yhden erittäin kätevän ominaisuuden: Vain yhdellä komennolla laite palautuu alas automatiikan auttamana. Se nopeuttaa mukavasti, kun ei tarvitse manuaalisesti säätää puomeja.

Apuna tänään oli poikani Matias ja koriin mahtui hyvin kaksi henkeä. Yhdessä tehden tehokkuus oli miltei kaksinkertainen, kuin olisi ollut yksin tehdessä.

Hinnasta vielä. Ensin noin 300 euron päivähinta vähän mietitytti. Mutta kun firman edustaja kertoi, mitä kaikkea muuta he tekevät nostimien turvallisuuden eteen, hinta on kohdillaan. Näillähän työskennellään erittäin korkealla ja nostimia käyttävät myös tällaiset täysmaallikot ja ensikertalaiset.

Joka käyttökerran jälkeen, vaikka homma kestäisi vain tunnin, laite viedään tarkastukseen, jotta se olisi taas varmuudella täysin käyttökunnossa. Niin moni huippuammattilainen ottaa osaa koneen hoitamiseen, että hinta on sittenkin loppujen lopuksi edullinen. Turvallisuus vaikuttaa olevan Janneniskalle kaikki kaikessa. Sanoisinkin lopuksi, että hinta-laatu-suhde on Janneniskalla kohdallaan.

Itselleni tästä jäi hyvä mieli. Nyt kun itse sen näin, kuinka helppoa laitetta on käyttää ja kuinka hyödyllinen se on vaikeissa kohteissa, hyvin helposti tulen vuokraamaan laitetta uudelleen. Suosittelen ihan oikeasti muillekin!

Raportin teksti: Jouni Järvinen