Rintamamiestalossa Vilja Schepeliä odotti vuosikymmenten virheiden ketju
"Työmaa opettaa korjausrakentamisesta enemmän kuin yksikään oppikirja"
Vanhaa taloa remontoidessa vastaan tulee myös kivoja yllätyksiä. (Kuva David Myers)
Vilja Schepel on rakennusalan ammattilainen, joka tunnetaan televisiosta ohjelmista Huvila & Huussi sekä Kotoisa. Työkseen hän vetää rakennus- ja saneerausyritys Finnralia Oy:tä yhdessä David Myersin kanssa. TV-kamerat eivät kuitenkaan ole mukana tässä projektissa, sillä kyse on henkilökohtaisesta remontista: Vilja osti Kotkasta vanhan rintamamiestalon kunnostaakseen siitä kodin mummilleen.
Talon rakenteista on löytynyt virheitä ja vääriä materiaalivalintoja, joita on tehty sekä 1950-luvun alkuperäisrakentamisessa että 1990-luvun korjausrakentamisessa. Vilja haastattelussa toteaakin, että tässä alkaa olla ihan oppikirjamäärä rakennusvirheitä.
Seuraamme Viljan ja Finnralia Oy:n talon korjaamisurakkaa ja nostamme esiin samalla tietoa siitä, mitä rintamamiestaloissa ja etenkin niiden 90-luvun remonteissa on usein tehty väärin. Kokemukset ovat opettavaisia jokaiselle vanhan omakotitalon omistajalle ja ehkä myös lohdullisia niille, jotka ovat joskus kokeneet remonttipettymyksen.
Rintamamiestalon perustusten ongelmat
Talon purkutöiden yhteydessä kävi nopeasti selväksi, ettei kyse ollut tavanomaisesta kunnostusprojektista. Ensimmäisten rakenteiden alta paljastui perustuksia, jotka eivät tällä hetkellä täyttäneet kantavan rakenteen vaatimuksia. Talon perustuksena oli käytetty harkkoja, jotka Viljan mukaan olivat väärä valinta jo rakennushetkellä.
– Harkko ei yksinkertaisesti enää kestänyt sille tulevaa kuormaa. Se oli niin haurasta, että sen olisi saanut kaivettua lusikalla pois, Vilja hämmästelee.
Kosteus oli vuosien aikana rapauttanut rakenteita, mutta ongelmat eivät rajoittuneet alkuperäiseen toteutukseen. Rakenteita oli yritetty vahvistaa jälkikäteen tavalla, joka ei kestänyt tarkempaa tarkastelua. Kellarin puolelle oli lisätty kakkosnelosista tehdyt tuet, jotka oli pultattu laatan läpi yläpuoliseen puurakenteeseen, mutta kantavuutta ne eivät oikeasti tuoneet.
– Siinä vaiheessa oli pakko myöntää, ettei tätä enää korjata paikkaamalla. Tuennat oli tehty satunnaisesti ja osittain järjenvastaisesti. Käytännössä mikään ei enää kantanut, Vilja sanoo.
Alalaattapalkistossa raudoitus oli tehty ohuella sileällä raudalla harjateräksen sijaan. Betonissa oli suurikokoista kiviainesta, mikä viittaa haluun säästää myös valussa. Nämä yksityiskohdat kertoivat rakennusajan asenteista: säästettiin siellä missä voitiin.
Perustusten ongelmat eivät ole poikkeus suomalaisessa rakennuskannassa. Rakennustutkimus RTS:n mukaan ennen 1980-lukua rakennetuissa taloissa kantavat perustukset ovat yksi yleisimmistä riskikohdista. Kosteus, väärin valitut materiaalit ja puutteellinen raudoitus ovat tekijöitä, jotka jäävät helposti piiloon, mutta voivat aiheuttaa merkittäviä vaurioita vuosikymmenten kuluessa.
Lue talon perustusten korjauksesta: ”Tällaista ei ollut kukaan koskaan ennen nähnyt”
Rintamamiestalon peruskorjauksessa paljastui 90-luvun riskirakenteita
Talon historiaan kuului myös 1990-luvulla tehty remontti, jonka jäljet alkoivat paljastua purkutöiden edetessä. Saunan ja pesuhuoneen rakenteet oli uusittu aikanaan hyvää tarkoittaen, mutta lopputulos ei ollut kestävä tai edes nykystandardien mukaan oikein tehty.
– Kun aloimme purkaa paneeleita, sisäpuolelta löytyi lahonnut runko sekä märät villat, kertoo Vilja.
Ongelma ei ollut ulkoseinissä, vaan sisäpinnassa. Muuria vasten ollut eristevilla oli säilynyt kuivana, mutta höyrynsulun sisäpuolelle oli jäänyt kosteus, joka ei päässyt haihtumaan pois. Puretun seinärakenteen sisältä löytyi kivivillaa, 25 millimetrin styroksilevy ja muovikalvo – kaikki tiiviisti paneloinnin alla.
– Kosteus jäi loukkuun. Puuranka oli märkä ja käytännössä mätä. Tässä näkyy hyvin sen ajan ajattelu, että suihkusta tuleva kosteus pysäytetään rakenteen sisäpuolelle. Lopputulos on kuitenkin se, että rakenteet eivät hengitä lainkaan, Vilja selittää.
1990-luvulla oli yleistä, että märkätiloja eristettiin sisäpuolelta muovikalvolla ja höyrynsuluilla, joiden tarkoitus oli estää kosteuden pääsy rakenteisiin. Tällainen toteutus toimii vain, jos kaikki yksityiskohdat on suunniteltu oikein ja rakenne pysyy täysin tiiviinä. Käytännössä näin ei kuitenkaan usein ollut.
– Kun rakenteet avataan, sitä väistämättä miettii niitä ihmisiä, jotka nämä ovat asentaneet. Miten vähän silloin on oikeasti ymmärretty kosteuden käyttäytymisestä, Vilja pohtii.
1990-luvun märkätilojen riskirakenteisiin kuuluu erityisesti sisäpuoliset höyrynsulut ja eristekerrokset, jotka eivät päästä kosteutta poistumaan. Näitä rakenteita esiintyy yhä edelleen tuhansissa suomalaiskodeissa.
Yllätyslöytö juhannuksena pysäytti remontin etenemisen
Vaikka korjaustyöt etenivät vaiheittain ja rakenteita käytiin läpi järjestelmällisesti, ei kaikkia vaurioita voitu havaita ennen kuin rakenteita alettiin purkaa fyysisesti. Varsinainen käännekohta osui juhannusaattoon, jolloin työmaalla päätettiin purkaa kellarin katosta paneelia.
– Ajattelimme, että tehdään vähän homma juhannuksen kunniaksi ja paneeleista pieni kokko pihalle. Purkaessa löytyikin niin valtava halkeama, että siinä meni kyllä juhlatunnelma kerralla.
Halkeama ei ollut pelkkä kosmeettinen vaurio. Se paljasti, että yläpuolinen alalaattapalkisto oli menettänyt kantavuutensa. Rakenteet olivat olleet vuosien ajan liikaa kuormitettuja, ja aiemmin tehdyt epäonnistuneet korjausyritykset olivat lähinnä hidastaneet väistämätöntä.
– Ihmisiä olemme mekin. Kyllä se masensi. Olimme tehneet töitä tauotta kevään ajan ja ajattelimme jo olevamme voiton puolella. Oli pakko pysähtyä, Vilja kertoo.
Työmaalla pidettiin lopulta kolmen viikon tuumaustauko. Samoihin aikoihin Viljalla ja Finnralialla oli meneillään myös muita töitä, kuten Kotoisa-ohjelman kuvaukset. Tauko antoi aikaa hengittää, koota ajatuksia ja palata työmaalle uusin voimin.
– Oli hyvä hetki pysähtyä. Joskus pitää vain todeta, että nyt ei jaksa painaa täysillä. Tällaisessa projektissa ei voi vain suorittaa, vaan täytyy ajatella myös omaa jaksamista, Vilja muistuttaa muitakin remontoijia.
Oudosti sijoitettu WC-tila
Rakennuksen alkuperäisessä rakenteessa poikkesi monin tavoin siitä, mitä 1950-luvun rintamamiestaloissa tavallisesti tehtiin. Märkätilojen sijoittelu ja viemäröintiratkaisut aiheuttivat hämmennystä.
– WC oli rakennettu aikanaan ulkoseinälle, kauas piipusta. Se on poikkeuksellista tälle aikakaudelle. Yleensä märkätilat pyrittiin sijoittamaan mahdollisimman lähelle hormia, jotta ilmanvaihto ja viemäröinti saatiin vedettyä lyhyesti ja toimivasti, kertoo Vilja.
Kellarin lattiasta paljastui pitkä viemäriputken vaakaveto, johon oli vuosien mittaan kertynyt runsaasti sakkaa. Putkena oli käytetty valurautaa, 1950-luvulla yleistä materiaalia, joka on herkkää korroosiolle sekä tukkeutumiselle, erityisesti silloin, kun vedot ovat pitkiä ja vietto ei ole riittävä.
Siitä, kenet valittiin ja miten valittiin purkamaan putki, löytyy hauska video Instagramista @finnralia_oy.
Minne ilmanvaihto oli kadonnut?
Vielä oudommaksi tilanne muuttui, kun ilmanvaihtoa alettiin jäljittää. Rakennuksessa ei löytynyt wc:n poistoilmanvaihtoa lainkaan.
– 1950-luvulla oltiin tarkkoja siitä, että poistoilma vietiin hormin kautta ulos. Tässä sitä ei ollut hormissa sijainnin vuoksi, kuten tapana rintamamiestaloissa oli. Ulkovuoraus oli uusittu noin 15 vuotta sitten, ja voi olla, että siinä yhteydessä poistoilman venttiili on suljettu tai purettu, Vilja kertoo.
Vanhoissa taloissa ilmanvaihto perustui usein painovoimaiseen järjestelmään, jossa huoneilma poistui hormia pitkin lämpötilaeron ja korvausilman avulla. Käytännössä tällainen järjestelmä toimii vain, jos ilmavirrat ovat vapaat ja virtausreitit avoinna. Jos poistoilma estyy esimerkiksi tulpatuista venttiileistä, rakenteisiin voi alkaa kertyä kosteutta ja hajuhaittoja.
RT-kortiston ja Sisäilmayhdistyksen mukaan vanhojen painovoimaisten ilmanvaihtojen suurimmat ongelmat liittyvät juuri siihen, että järjestelmiä on vuosien varrella muutettu, tukittu tai rikottu tietämättä niiden alkuperäisestä toiminnasta. Erityisesti ilmanvaihtokanavien sulkeminen ilman korvaavia reittejä voi aiheuttaa sisäilmaongelmia ja rakenteellista vaurioitumista.
– Kun tällaisia löytöjä tekee, alkaa ymmärtää, kuinka monessa talossa ilmankierto ei toimi enää niin kuin on ajateltu. Ja jos sen korjaaminen jää väliin, ongelmat siirtyvät seuraavalle asukkaalle, toteaa Vilja.
Rintamamiestalon korjaus opettaa, miksi peruskorjaus vaatii asennetta
Remontti on ollut Viljalle ja koko Finnralian tiimille poikkeuksellisen opettavainen. Työmaalla on tehty töitä keväällä lähes ympäri vuorokauden, ja naapuritkin ovat varmasti huomanneet, että talossa tapahtuu.
– Tästä projektista olemme Davidin kanssa oppineet paljon sellaistakin, mitä ei ehkä koulun penkillä opi, Vilja sanoo.
Vaikka talon tila olisi voinut lannistaa monen ostajan, rakentamisen ammattilaiselle se on ollut myös mahdollisuus ymmärtää vanhojen ratkaisujen vaikutuksia käytännössä. Jokainen purettu rakenne on kertonut jotain aikakauden osaamisesta, ajattelusta ja rakentamisen kulttuurista.
– Kun näkee, mitä joskus on tehty ja miten nämä ratkaisut ovat toimineet – tai jääneet toimimatta – se kasvattaa ammatillista näkemystä aivan eri tavalla kuin uusi rakennuskohde. Ihmetystä myös herättää, miten vähän silloin on oikeasti ymmärretty kosteuden käyttäytymisestä moderneja rakennusmateriaaleja käyttäessä, Vilja muistuttaa.
– Remontin henkilökohtainen luonne tekee työstä kuitenkin merkityksellistä. Taloa ei kunnosteta vain kunnianhimosta, vaan siksi, että se on tarkoitettu kodiksi mummille.
Artikkelin kuvat: Finnralia Oy, David Myers, Vilja Schepel.
Info
Seuraa projektin etenemistä ja Rakentajaa!
Kotkan rintamamiestalon remontti jatkuu vielä pitkään. Työmaa etenee vaiheittain, ja jokainen askel tarjoaa arvokasta tietoa niin vanhan talon omistajille kuin korjausrakentamisesta kiinnostuneille.
Rakentaja seuraa projektin etenemistä koko sen valmistumisen ajan. Julkaisemme uudet työvaiheet, ratkaisut ja opit artikkelisarjan jatko-osissa Rakentajan uutiskirjeissä ja etusivulla.
👉 Pysy mukana ja seuraa artikkelisarjaa Rakentajassa!
👉 Tilaa myös Rakentajan ilmainen uutiskirje, niin saat uusimmat jutut suoraan sähköpostiisi.
👉Voit seurata myös Finnralia Oy:n Instagram-tilillä, jossa Vilja ja David jakavat kuvia ja videoita työn edistymisestä @finnralia_oy
Kokenut työmaiden tarkastaja
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat