Vanhan talon idylliä

"Ihana, idyllinen, kodikas, ihan kuin mummola – älkää purkako!", kuulimme tämän enemmän kuin kerran muutaman ystävän suusta. Ovat kyllä oikeassa, että tunnelma on lämmin ja kotoinen. Romuttamispäätöksen peruminen ja talon elvyttäminen eivät kuitenkaan ole vaihtoehtojen listalla; talovanhus on tullut tiensä päähän, eikä sen uudestaan rakentaminen ole mitenkään järkevää.

Tarvittiin rouvalta asennetta, kun heti muuton jälkeen talosta puuttuivat jääkaappi, pakastin ja astianpesukone. Taisi siinä mennä kuukauden päivät, kun perhe söi kertakäyttöastioista, isäntä etsi kuumeisesti ilmaista astianpesukonetta ja emäntä tiskasi astiat vessan lavuaarissa. Jääkaapin kävin ostamassa ensi töikseni, mutta pakastimen hankinta jäi myöhemmäksi. Aluksi en voinut uskoa, että ilman pakastinta voi tulla toimeen, mutta aika kivuttomasti ja äkkiä ne seuraavat yhdeksän kuukautta kuluivat. Lopulta mieheni astianpesukoneen metsästyskin tuotti tulosta. Kovastipa sitä osasin sitten arvostaa huolimatta siitä, että pesutuloksella ei voinut kehua. Toistaiseksi sai kelvata entisen omistajan kaksilevyinen sähköhella, kun ei tässäkään asiassa haluttu "hätiköidä"; voimavirralla toimivan neljälevyisen hellan saimme kesällä 2007 ilmaiseksi mieheni "ostaa, ottaa, myy, antaa, vaihtaa" –verkostosta.

Pyykkien pesusta tuli heti alussa show, kun pyykit kestivät kuivua kolme vuorokautta. Kuivaustila oli viileässä, kosteassa kellarissa ja pyykkinarua pyykeille oli olemattomasti. "Vaihdoimme ajatuksia" mieheni kanssa kuivausrummun hankinnasta ja vastusta sain hänen miesverkostosta saakka. Kovasti minulle yritettiin vakuuttaa, kuinka turha hankinta se olisi ja että pyykit kuivuvat ulkona talvellakin. Kuinka turhaa edes yrittää perustella. Menin kauppaan ja ostin rummun.

Kodinkoneita alkoi tulla sisään sieltä ja täältä. Mieheni alkoi huolestua sähköjen riittävyydestä ja turvallisuudesta. Talossa oli ainoastaan yksivaihesähköt, mitkä ei kestä samaa kuormitusta kuin tätä päivää olevat kolmivaihesähköt. Sain mieheltäni uudet toimintaohjeet, missä en voinut käyttää esimerkiksi keittiössä yhtä aikaa astianpesukonetta, liesituuletinta ja hellaa. Pari kertaa unohdin säännöt ja sanoin, että voisiko mitenkään panostaa jo tässä vaiheessa kolmivaihesähköjen tuomiseen tontille ja taloon. Taas lisää rahan menoa oli tiedossa, mutta tämä olisi satsausta tulevaisuuteen, eikä siksi menisi hukkaan. Ja arkikin siinä helpottuisi.

Onneksemme asuinalueella tehtiin samoihin aikoihin sähköverkkojohtojen uusimista, missä ilmajohdot poistettiin ja kaivettiin maahan. Ilmoitimme kolmivaihesähköihin siirtymisestä Helsingin Energiaan ja sovimme, että katumme kaivaustyön yhteydessä tekisivät samalla toimenpiteeseen liittyvät maankaivaus- ym. tarvittavat työt tontin rajaltamme talon seinään saakka. Itse tilasimme paikalle sähkömiehen hoitamaan uuden sähkökaapin sekä taloon tulevien johtojen asennukset ja kytkennät.

Pihamme tuntui valtavalta entiseen rivitalopihaamme verrattuna. Koska rakentamisen alkaessa tontti tullaan kääntämään ylösalaisin, tässä vaiheessa riitti, että nurmikko on leikattu, ylimääräiset kasvit karsittu ja kesäkukat istutettu.

Ensimmäisenä syksynä mieheni hommasi jälleen ilmaiseksi verkostoistaan vanhan auton lämmitystolpan. Tonttimme niin sanottu autopaikka sekä varasto sen edessä sijaitsevat aivan tontin toisessa päässä taloon nähden, joten taas tontillamme kaivettiin käytävää talon sähkökaapilta pihan poikki varastolle sähkövetoja varten. Pihalla ei ollut talon ulko-oven yläpuolella olevaa lamppua lukuun ottamatta mitään valaistusta, joten valo liiketunnistimella autopaikkojen eteen oli myös tervetullut. Samoin kulkureitti talolle valaistiin yksinkertaisilla suoraan maahan pistettävillä tolppavalaisimilla. Kesällä 2007 löysin ja kaivoin nurmikon alta esiin liuskekivet. Tämän jälkeen kivipolkua pitkin oli mukavampi kävellä kengät kuivina.

Syyssateiden myötä autopaikan nurmipinta vettyi ja muuttui lopuksi mutavelliksi. Siinä sitä sitten aamuisin taiteiltiin pikkukengissä autoon yrittäen samalla pitää lapset suht´ puhtaina. Autoakaan ei tarvinnut pahemmin peruutella tielle, kun liukui sinne itsestään. Paikalle oli tehtävä jotain. Mieheni antoi minulle tehtäväksi kuoria lapiolla pintamaat pois kahden autopaikan verran. Löysin entisen asukkaan varastoon jättämien tavararöykkiöiden seasta vanhan pistolapion, josta mm. oli irronnut käsikahvan puinen kapula. Ote oli huono ja samoin työn eteneminen. Kohta jo selkään sattui, kädet olivat aivan hellinä ja lapio sai kyytiä. Olin "luovuttaja", kuulin. Suosiolla mieheni sai lapiohommat sekä homman hankkia uusi lapio. Eipä aikaakaan, kun pihalle ilmestyi mieheni tuttu naapurista kuorimaan maat popcatillaan. Kuormalavallinen soraa kipattiin pari päivää myöhemmin paikalle ja taas oli lapiohommia tarjolla. Nyt oli jo uusi lapiokin ilmestynyt kasalle.

Kaikenlaisten lapiohommien, sähkövetojen, multa- ja purkujätekasojen sekamelskan jäljiltä piha näytti masentavalta. Siinä vaiheessa toivoimme, että lumi peittäisi pian maan.

Sauna lämpiää ihanasti puilla ja löylyt olivat maailman parhaat! Tässä tuli heti jo haaste aikanaan uuden talon saunan suhteen. Nyt haasteena oli kohtuuhintaisten saunapuiden saaminen. Ensimmäisenä syksynä ladoimme tyytyväisinä valmiiksi pilkottuja ja kuivia koivuklapeja varastoomme puolitoista mottia ja hinta pihaan kuljetettuna noin 40 euroa. Tällä määrällä saunoimme mukavasti lähes vuoden päivät.

Muuton yhteydessä lämmitysöljyä ostimme säiliöön ensi alkuun minimimäärän siltä varalta, jos öljypoltin ei käynnistykään. Toisaalta olemattomatpa olisivat olleet meidän varalämmitysjärjestelyt tässä tilanteessa. Emme halunneet ajatella koko asiaa. Jälleen suljimme silmät kiinni ja eteenpäin.

Öljysäiliö täytettiin myöhemmin ja sillä pärjäsimme seuraavan vuoden loppukesään. Lämmityksen säätäminen sekä öljymäärän seuraaminen on täysin manuaalista. Välillä arvailemme, että riittääkö vielä öljyä. Loppukesästä 2007 perheemme teki retken uimahalliin, kun "yllättäen" kotona öljy ja lämmin vesi loppuivat. Onneksi toimitusajat eivät ole pitkät. "Mutta mikäs kiire meillä…".

Mieleenpainuvimpana muistona jäi eräs talvinen viikko, kun jännitimme jäätynyttä vesiputkea. Pakkaset yllättivät. Putki kulkee rakenteissa todennäköisesti talon muutenkin "ei niin ajanmukaisten" eristysten ulottumattomissa ja toisekseen asiaa lienee edistänyt samassa kohtaa kahden lämpöpatterin poistaminen portaikkoon johtavan kulkureitin tieltä. No, jäätynyt mikä jäätynyt. Ei auttanut muu kuin odottaa lauhempia kelejä ja toivoa, että putki kestää ehjänä. Lapioin kyseiseen kohtaan ulkoseinälle niin paksun kerroksen lunta kuin maasta irtosi ja mieheni sai kaveriltaan lainaksi sähköpatterin, jota hehkutimme parhaamme mukaan.

Jälleen elimme "vanhoja hyviä aikoja", kun huomasin tiskaavani astioita vessan lavuaarissa viikon. Selviydyimme säikähdyksellä, kun lopulta putki suli, eikä vesivahinkoja tullut. "Ensi vuonna jätetään hana tippumaan", totesimme taas yhtä kokemusta rikkaampana.