Ulkorapun remontti - eroon vanhoista laatoista
Poravasara osoittautui käteväksi laattojen irroituksessa, vaikka ne eivät olleetkaan enää kovin tukevasti kiinni.
Laatat etuoven edessä katetulla terassilla olivat joskun ihan hyvä idea - ei enää. Olihan näistä haittaakin muun muassa liukkaus, saumojen likaantuminen ja värjääntyminen sekä lopussa laattojen irtoaminen. Ruosteinen rappuralli jätti myös aikoinaan pysyvät jälkensä keraamisiin laattoihin ja kallistuksetkin taisivat olla pielessä. Vesi jäi makaamaan sinne, minne sen ei kuulunut jäädä. Laatat saivat lähteä ja tilalle tuli uusi pinta ja maalikerros.
Yli 15 vuotta paikoillaan nököttäneet* laata irtosivat jo helposti, osa jopa ehjinä. Alta puskeva kosteus tekee tehtävänsä aikaa myöten ja irroittaa laattoja betioniterassista. Muutamaa vuotta aiemmin olivat saumalaastitkin alkaneet rapistua irti.
Vaikka näissäkin laatoissa oli pintastruktuuri ja laatat ulos tarkoitettuja kuivapuristelaattoja, olivat ne silti erittäin liukkaita talvella. Varsinkin kun lattojen päällä oli lunta, ei kannattanut astua ovesta ulos kovin huolimattomasti.
Info
Laatat voit viedä oman paikkakuntasi jäteasemalle ja niille on oma keräyspaikkansa tiilien ja kaakeleiden seurassa.
*Ennen vuotta 1994 rakennetuissa rakennuksissa on tehtävä asbestikartoitus ennen rakenteisiin kohdistuvia purkutöitä.
Jos ajattelit laatoittaa portaan edustan tai terassin, muista ostaa pakkasenkestäviä keraamisia laattoja. Laatat tulee kiinnittää sään kestävällä laastilla ja kiinnitettävien laattojen kanssa käytää aina ulos tarkoitettua saumalaastia. Ulos tarkoitetut laastit elävät alustan mukaan ja sopeutuvat säävaihteluihin. Kun kiinnität laattoja, muista tarkistaa 100 % laastipeitto. Laastia tulee levittää sekä laatalle että alustalle.
Laatat voidaan asentaa myös kelluvana eli niitä ei kiinnitetä alustaansa. Kelluvien laattojen on syytä olla riittävän paksuja (20 mm) ja ne voi asetella vaikka hiekkapatjan päälle. Tämä metodi sopii esimerkiksi kattamattomille ulkoterasseille.
Tässä tapauksessa nyt kun irroitimme laatat, pintaan jäi vanhaa kiinnityslaastia, ja teki siitä erittäin epätasaisen ja huonon alustan uudelle pintavalulle.
Laattojen irroittamisen jälkeen pinnat hiottiin puhtaaksi ja kiinnityslaasti saatiin irroitettua timanttilaikalla. Pintaa ei ollut tarkoitus saadakaan sileäksi, koska päälle oli tulossa kuitenkin uusi valu. Touhu oli äärettömän pölyttävää, joten muistakaa suojata paikat, jonne pölyä ei valtavasti haluta, sekä tottakai myös itsenne!
Hionnan jälkeen pinta pitää harjata ja imuroida huolellisesti puhtaaksi pölystä. Alustaan jäänyt pöly heikentää uuden pinnan tartuntaa.
Muista! Käytä hiomiseen asianmukaisia ja omaan osaamistasoosi soveltuvia koneita sekä muista suojata itsesi asianmukaisilla suojaimilla.
Uuden pinnan valaminen
Ulkovaluissa käytetään useimmin kuivabetonia tai sementtilaastia. Koska kaadotkin tehtiin uudelleen, valittiin laastiksi hienompi sementtilaasti, jotta saatiin tehtyä riittävän ohut kerros tarpeellisiin kohtiin. Suositeltu kerrospaksuus sementtilaastilla on 10-50 mm. Kuivabetoni olisi ollut tähän työhön liian karkeaa, sillä minimikerrospaksuus kuivabetonilla on 30 mm.
Menekiksi laskimme vanhan rautakaupan laskentatavan mukaan n. 2kg/mm/m2 eli noin 10 m2 alueelle 10-35 mm kerrospaksuudella säkkejä ostettiin 23 kpl. Kuormasta jäi 3 ylimääräistä säkkiä, jotka paikallinen rautakauppias otti ystävällisesti takaisin.
Suurehkon betonimäärän sekoittamiseen kannattaa ehdottomasti käyttää betonimyllyä. Vispilällä jaksaa sekoittaa säkillisen tai kaksi, mutta suurempaan tarpeeseen menetelmä on aivan liian hidas. Valupäivänä oli turhankin kuuma sää, mutta päivää ei voitu enää siirtää. Laastia sekoitettiin kaksi säkkiä kerrallaan ja senkin levityksessä oli kiire, kun auringossa lämpötila kohosi yli 30 asteeseen.
Kaatojen uudelleen tekemiseen ja kunnollisten kaatojen varmistamiseen löytyy nykyään hyviä välineitä. Vuokraa tai lainaa tasokas laseri, sillä sementtilaastikin jähmettyy yllättävän nopeasti, varsinkin lämpimällä säällä. Laser nopeuttaa ja eritoten helpottaa korkeuksien mittaamista ja saat varmistettua riittävät kaadot.
Saimme ystävältä lainaksi muun muassa maanrakennuksessa käytettävän, tehokkaan tasolaserin.
Ennen valua pohja tulee kostuttaa tartunnan varmistamiseksi. Kaikessa rakentamisessa, hyvät työvälineet ovat kullanarvoisia. Hanki siis ennen valutöiden aloittamista kunnollinen ja riittävän pitkä teräsliippi sekä uretaanihierrin.
Varsinkin hankalissa paikoissa, kuten tässä, joutuu märän betonin päälle astumaan vielä useasti, joten hyvänä "kelluntavälineenä" voi käyttää esimerkiksi suulakepuristettua eristelevyn palaa.
Valmista valua on muistettava kastella säännöllisesti kuivumisen aikana, jottei betoni kuivu liian nopeasti ja ala halkeilla. Kastelu on aloitettava heti kun pinta kestää kävelemisen. Lyhimmillään jälkihoito on kolme vuorokautta ja suuremmalle kulutukselle tulevat pinnat vaativat seitsemän vuorokauden jälkihoitoa. Pinnan vois myös peittää muovilla, mutta on varmistettava, ettei ilma pääse muovin ja laatan väliin. Pinnan voi peittää heti valun jälkeen tai jo valun aikanakin. Peittäminen suojaa samalla sateelta.
Info
Vinkit vanhan betonin päälle valamiseen:
- Betonia saat hiottua timanttilaikalla
- Vuokraamoista löytyy tehokkaita betonihiomakoneita
- Itsevaaittuva tasolaser mittatikulla helpottaa kaatojen tekoa
- Betonin menekki: 2 kg/mm/m2
- Kysy rautakaupastasi etukäteen, jos voit palauttaa ylimääräiset säkit
- Varmista betonin hyvä tartunta kastelemalla alusta ennen uutta valua
- Muista kastella valmista valua tai peitä tiiviisti muovilla
Tasoitus ja esikäsittely
Ylärappusen pinta ja sivut tasoitettiin ulos soveltuvalla korjausmassalla, koska pinta ei saanut nousta montaa milliä. Samalla massalla sai paikattua joitain kohtia myös valusta. Tässä tapauksessa käytimme Ardexin A 46:tta. Korjausmassa on tarkoitettu erityisesti ulkokäyttöön muun muassa betoni- ja rappauspinnoille. Ardex 46:lla voi täyttää koloja ja epätasaisuuksia ja tehdä kallistuksia sekä oikaisuja. Muista ulkona aina käyttää nimenomaan ulkokäyttöön tarkoitettuja tuotteita.
Tasoituksen jälkeen kaikki pinnat hiottiin vielä sileäksi. Vuokrasimme betonihiomakoneen imurilla, jolla hionta sujui todella nopeasti ja melko vaivattomastikin. Pinnasta sai samalla hiottua myös pintaan noussutta kalkkia, joka haittaa maalin tartuntaa.
Ennen pinnan maalaamista pinta on pestävä huolellisesti muutamaan kertaan esikäsittelyaineella, jotta loppukin kalkki saadaan pois ja varmistetaan maalin tartunta. Pinnan on oltava puhdas, kuiva, rasvaton, huokoinen ja kalkiton.
Esikäsittely, varsinkin ulkona, on erittäin tärkeä maalipinnan hyvän tartunnan varmistamiseksi. Valitsemamme pintamaalin ohjeissa neuvotaan tarkistamaan lattiapinnan huokoisuus "vesitippatestillä". Jos vesi jää pinnalle, lattia ei ole riittävän huokoinen, jolloin maali ei kiinnity.
Pinnan pitää antaa kuivua 48 tuntia pesun jälkeen.
Loppusilaus pintaan maalilla
Kun valitset maalia ulos betoniterassille, ei pintaan voi laittaa ihan mitä tahansa maalia. Maasta nouseva kosteus korkkaa helposti sopimattomat maalit irti alustastaan. Maalin tai pinnoitteen on myös kestettävä kulutusta.
Omalle terassille valitsimme kokeiluun V33 Lattiamaalin ulkokäyttöön. Maali on tarkoitettu ulos betonilaattapinnoille ja kivetyksille. Työvälineet oli helppo puhdistaa, koska maali on vesiohenteinen. Maali levittyi helposti ja oli myös peittävää. Kaksi kerrosta maalia pintaan peitti erinomaisesti ja 2,5 litran astia riitti hyvin koko terassiin. Vesiohenteisena nopea kuivuminen oli hyvä etu, varsinkin kissataloudessa. Kaikissa lattiamaaleissa on muistettava pitkät kovettumisajat. Vaikka pinnalla voi kävellä, se ei tarkoita, että pinta kestäisi esimerkiksi teräviä pistekuormia. Kovettumisajat vaihtelevat maaleittain 7 päivästä kuukauteen.
Väriksi valikoitui betoninharmaa, joka näin jälkikäteen tuntuu nyt hieman vaalealta. Vaaleassa pinnassa kura näkyy, mutta myös hyvin tummassa värissä ongelma olisi täysin sama. Ulkoportaille tuskin löytyy väriä, jossa mikään lika ja tahrat eivät erottuisi. Tasaisella, yksivärisellä väripinnalla kun kaikki muut värit vain erottuvat joukosta.
Käytössä uusi maalattu ja sileä pinta ei ole vielä osoittautunut liukkaaksi, vaikka pinnalla olisi ollut paljonkin vettä. Talvi tuo omat haasteensa ja nähtäväksi jää, miten pinta toimii talvella ja miten hyvin se loppujen lopuksi pysyy siistinä.
Kerrotaan sitten ensi keväänä, miten maalaus kesti.