Sisäilman laadun ongelmia

Osa epäpuhtauksista on huoneilmassa hiukkasina ja pölynä. Hiukkaset leijuvat sitä pidempään, mitä pienempiä ne ovat. Käytännössä halkaisijaltaan alle 5 μm hiukkaset eivät laskeudu. Hiukkasten terveysvaikutukset riippuvat niiden koostumuksesta ja kiinnittymiskohdasta hengityselimissä. Suuret, halkaisijaltaan yli 2 μm:n hiukkaset kiinnittyvät ylempiin hengitysteihin. Tätä pienemmät hiukkaset kulkeutuvat keuhkoihin, jonne huomattava osa niistä jää. Pienet hiukkaset ovat siis haitallisempia.

Yksi haitallisimmista hiukkasista on asbesti. Myös tupakan savussa on satoja kaasumaisessa, nestemäisessä ja kiinteässä muodossa olevia, terveydelle vaarallisia epäpuhtauksia. Suurin osa tupakansavun sisältämistä epäpuhtauksista leviää huoneilmaan osan jäädessä osittain tai täysin tupakoitsijan hengitysteihin. Tupakointia sisätiloissa on nykyisin voimakkaasti rajoitettu lainsäädännön avulla, mutta tiloissa, joissa yhä tupakoidaan, se on sisäilman kannalta merkittävin haitallisten epäpuhtauksien lähde.

Tavallinen sisäilman epäpuhtaus on myös formaldehydi, joka on laajasti teollisuudessa käytetty kemikaali mm. liima-aineiden ja pintakäsittelyaineiden valmistuksessa. Sitä on mm. lastulevyissä, laminaateissa, erilaisissa päällysteissä, lakoissa ja tekstiileissä. Lastulevy on tavallinen, mutta ei läheskään ainoa formaldehydin lähde. Formaldehydipäästöt riippuvat formaldehydiä sisältävien materiaalien lämpötilasta ja kosteudesta. Sisäilman formaldehydipitoisuudet ovat korkeimmillaan yleensä syksyllä lämmityskauden alussa huoneilman ollessa kosteaa. Formaldehydi aiheuttaa oireita jo pieninä pitoisuuksina.

Lisäksi sisäilmassa tavataan orgaanisia hiilivetyjä, radonia, otsonia, typpidioksidia ja hiilimonoksidia eli häkää.

Sisäilmassa sallituille epäpuhtauspitoisuuksille voidaan asettaa vaatimuksia eri perusteilla ja eri tarkoituksessa. Ongelmana on kuitenkin se, että ihmiset ovat reagointitavaltaan ja kestokyvyltään hyvin erilaisia.

Suomen rakentamismääräysten mukaan rakennus on suunniteltava ja rakennettava kokonaisuutena siten, että oleskeluvyöhykkeellä saavutetaan kaikissa tavanomaisissa sääoloissa ja käyttötilanteissa terveellinen, turvallinen ja viihtyisä sisäilmasto.

Asuntojen erilaisia ilmanvaihtojärjestelmiä ovat painovoimainen ilmanvaihtojärjestelmä, koneellinen poistoilmajärjestelmä sekä koneellinen tulo- ja poistoilmajärjestelmä. Ennen 1960-lukua valmistuneissa asuinrakennuksissa on yleensä painovoimainen ilmanvaihtojärjestelmä. Koneellinen poistoilmajärjestelmä on 1960-luvulta lähtien ollut asuinkerrostalojen yleisin ilmanvaihtojärjestelmä. Pientaloissa koneellinen poistoilmajärjestelmä yleistyi 1970-luvulla.

Viime vuosina asuinrakennuksia on alettu varustaa asuntokohtaisilla tulo- ja poistoilmajärjestelmillä, joissa on myös lämmön talteenotto.

Kiinteistön teknisten järjestelmien kunnon arvioiminen säännöllisesti kuuluu suunnitelmalliseen ja ennakoivaan, hyvään kiinteistönpitoon. Kuntoarvio on hyvä tehdä viimeistään, kun kiinteistö on kymmenen vuotta vanha. Kuntoarvio päivitetään noin viiden vuoden välein.

Oireita, jotka viittaavat siihen, että ilmanvaihtojärjestelmä on tarpeen peruskorjata tai –parantaa ovat seuraavat havainnot:

• Huono sisäilman laatu.
• Sisäpintojen runsas pölynmuodostus.
• Asukkaiden jatkuva oireilu.
• Lattioiden kylmyys.
• Vetoisuus.
• Ilmanvaihtojärjestelmän äänihaitat.
• Märkätilojen pintojen hidas kuivuminen.
• Päätelaitteiden vuotojäljet.
• Puutteellisen ilmanvaihdon aiheuttama home.
• Ikkunoiden huurtuminen.
• Hajujen kulkeutuminen huoneistoon kanavien tai porraskäytävän kautta.
• Sisäilman kosteuden kulkeutuminen yläpohjaan, yläpohjan ontelotilaan tai ullakkotilaan.
• Riittämätön ja hallitsematon korvausilman saanti.
• Suuri lämpöenergian kulutus.
• Radonin esiintyminen.
• Takan savuttaminen.

Sopivan ilmanvaihtuvuuden voit tarkastaa Suomen rakennusmääräyskokoelman osasta D2

.

Jos kuntoarvio tai –tutkimus osoittaa ilmanvaihdon peruskorjauksen tarpeelliseksi, kannattaa harkita painovoimaisen ilmanvaihtojärjestelmän muuttamista koneelliseksi. Korjaus on asutussa rakennuksessa yleensä melko helppo toteuttaa.

Koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä on korkeammista asennus- ja käyttökustannuksista huolimatta toimivampia etenkin kesäaikana, jolloin ilman heikon vaihtuvuuden ja lämpötilan lisäksi voi harmia olla myös kosteudesta. Määräykset eivät kuitenkaan edellytä koneelliseen järjestelmään siirtymistä peruskorjauksenkaan yhteydessä, jos rakennukseen on alkujaan hyväksytty painovoimainen ilmanvaihtojärjestelmä.

Ulkoilma- ja tuloilmalaitteet voidaan varustaa suodatuksella, lämmityksellä tai äänenvaimennuksella. Jos painohäviötä suurennetaan liikaa, ilma ei vaihdu riittävästi tai se etsii helpomman kulkureitin, esimerkiksi ikkunaraoista ja postiluukusta. Vanhoissa rakennuksissa tuloilmaventtiilit voivat olla joskus laiminlyöty alue, jolloin niihin sijoittaminen voi jo parantaa selvästi ilmanlaatua.

Huonokuntoiset venttiilit voidaan uusia nykyaikaisiksi venttiileiksi, joissa on valmiina suodatus, ääneneristys ja säätömahdollisuus. Vetohaittojen vähentämiseksi venttiilit sijoitetaan joko ikkunan yläpuolelle tai lämmityspatterin taakse. Ikkunoiden uusimisen yhteydessä voidaan käyttää tuloilmaikkunaa, jossa ulkoilma johdetaan 3-lasisessa ikkunassa molempien lasivälien kautta huonetilaan. Vaihtoehtoisesti voidaan asentaa rakoventtiilit ikkunan karmiin. Korjauksen yhteydessä voidaan venttiilejä lisätä myös niihin asuinhuoneisiin, joissa niitä ei ennestään ole.

Lattian korjausten ja uusimisten yhteydessä huoneiden välinen ovirako, jonka kautta ilma tavallisesti virtaa märkätilaan ja keittiöön asunnon muista tiloista, on saattanut pienentyä tai se on poistettu kokonaan. Tällöin oven ja kynnyksen väliin tehdään ovirako tai oveen asennetaan säleikkö.

Vanhat poistoilmaventtiilit, -hormit ja –kanavat puhdistetaan, tarkastetaan ja uusitaan, jos se osoittautuu tarpeelliseksi. Vanhat hormit voidaan myös pinnoittaa.

Koneellisessa poistoilmajärjestelmässä kannattaa poistoilmapuhaltimien uusimisen yhteydessä peruskorjauttaa samalla koko ilmanvaihtojärjestelmä. Sisäilmaolosuhteita ja energiataloutta voidaan parantaa varustamalla järjestelmä koneellisella tuloilmalla.

Tuloilmalaitteiden, ovirakojen ja poistoilmalaitteiden peruskorjauksessa noudatetaan koneellisessa poistoilmajärjestelmässä pääosin samoja menettelyjä kuin painovoimaista ilmanvaihtojärjestelmää korjatessa.

Kun koneellisen poistoilmajärjestelmän puhaltimia suunnitellaan uusittaviksi, tarkastetaan ensin niiden mitoitus. Samalla tarkastetaan painehäviö kanavistossa. Huomio kannattaa kiinnittää myös sähkönsyöttöön, sen riittävyyteen ja soveltuvuuteen nykytekniikkaan. Samassa yhteydessä sään vaikutuksille altis turvakytkin kannattaa uusia tai - turvakytkimen puuttuessa kokonaan - lisätä turvakytkin järjestelmään. Kun puhaltimet on uusittu, ilmavirrat mitataan ja laitteet säädetään suunniteltuihin arvoihin. Koneellista tulo- ja poistoilmajärjestelmää koskevat pääosin samat ohjeet kuin koneellista poistoilmajärjestelmää.

Ratkaisuja ilmanvaihtoon ja parempaan sisäilmaan

Lisätietoa:

RakMK D2
Ympäristöministeriön internetsivut

Lähteet:
RakMK
RT-kortisto
LVI-kortisto
RATU-kortisto