Rintamamiestaloon nykyaikainen ilmanvaihto
Rintamamiestalojen historia juontuu sotien jälkeiseen aikaan, jolloin oli löydettävä vastaus huutavaan asuntopulaan. Kulkulaitosten yleisten töiden ministeriö julkaisi vuonna 1944 yhdeksän tyyppitaloa, joiden suunnittelijoina olivat maineikkaat arkkitehdit Aulis Blomstedt ja Yrjö Lindegren. Talotyypistä tuli kestosuosikki, sillä niitä rakennettiin 1960-luvun alkuun asti. Myös Alvar Aalto suunnitteli rintamiestalosta oman mallinsa.
Rintamamiestalot olivat yksinkertaisia, yhden hormin ympärille suunniteltuja rakennuksia. Ne mahdollistivat hartiapankkirakentamisella tapahtuvan laajamittaisen rakennustoiminnan. Tuon ajan rakennustavan mukaan niiden ilmanvaihtoratkaisu perustui painovoimaiseen ilmanvaihtoon.
Rintamamiestalot ovat 1990-luvulta alkaen kokeneet uuden tulemisen, sillä taloja on asuntomarkkinoilla runsaasti tarjolla. Rintamiestalojen alkuperäinen ilmanvaihto kaipaa kuitenkin saneerausta vastatakseen nykyajan asumisen sisäilmavaatimuksia.
Ilmanvaihto digitaaliohjaukseen
Uudeksi ilmanvaihtokoneeksi valittiin Vallox Digit SE, joka asennettiin kellariin saunatilojen läheisyyteen, mikä oli myös ääniteknisesti hyvä sijoituspaikka.
Modernin ilmanvaihdon ohjausjärjestelmän ansiosta talon ilmanvaihto toimii nyt aina optimiteholla. Ilmanvaihto ohjautuu automaattisesti ja todellisen tarpeen mukaisesti kosteus- ja hiilidioksidianturin antamien tietojen perusteella. Kosteusanturi sijoitettiin saunatiloihin ja hiilidioksidianturi makuuhuonetiloihin. Näin ilmanvaihdon perustehtävät, ongelmia aiheuttavan kosteuden poisto ja riittävän puhtaan ilman varmistaminen oleskelutiloissa, hoituvat parhaalla mahdollisella tavalla.
Omakotitalon energiatalous ja asumismukavuus uudelle tasolle
Alla olevissa kuvissa on esitetty 1950-luvun rintamamiestalon ilmanvaihtosaneerausremontti. Tuolloin rakennetut rintamamiestalot saivat jo yhä useammin seurakseen lisäsiiven.
Neljänkymmenen vuoden asumisen jälkeen halusi talossa asunut nelihenkinen perhe taloonsa nykyaikaisia ratkaisuja. Talon ulkovaippaa kunnostettiin uusimalla ikkunat ja ulko-ovet. Lisäksi uusittiin keittiö ja saunaosasto. Kellarin käyttötarve oli vähentynyt, joten sen tilalle rakennettiin takkahuone ja kuntoilutila.
Peruskorjauksessa rakennuksen tiiveys ja sen myötä energiatalous paranivat oleellisesti. Tällöin talon alkuperäinen painovoimainen ilmanvaihto ei enää ollut riittävä varmistamaan remontoituun taloon laadukasta sisäilmaa.
Talotyypin reilut kellaritilat hyödynnettiin kanavoinnissa
Rintamamiestalojen ilmanvaihtosaneerausta helpottavat talotyypille ominaiset reilut kellaritilat. Kanavien sijoittaminen kävi niiden ansiosta kätevästi.
Ilmanvaihtokanavien poikittaiset kanavoinnit tehtiinkin lähes täysin kellaritiloissa. Asuintiloihin tarvittiin pystynousujen lisäksi vain muutama lyhyt vaakakanava, jotka saatiin koteloitua näkymättömiin.