Professori Lea Pulkkinen: Omakotisuunnittelua perheen toiminnan ehdoilla
Muunneltavan talon pohjapiirroksessa Kastellin AIKA-mallistossa näkyy Lea Pulkkisen psykologinen lähestymistapa perheen arjenhallintaan. © Adobe Stock
Psykologista ajattelutapaa edustava uusi talosuunnittelu keskittyy siihen, miten perhe toimii talossa. Muunneltavuus eri sukupolvien tarpeisiin ja lapsiperheen arjen hallinta tilaratkaisujen avulla ovat talosuunnittelun avain.
Psykologian professori Lea Pulkkinen Jyväskylän yliopistosta osallistui Kastelli-talojen uuden AIKA-malliston suunnitteluun.
"Se oli hyvin kiinnostava kokemus. Rajasin työkenttäni ulkopuolelle kaiken sen, mikä liittyy rakennuksen ulkonäköön. Se on arkkitehtien esteettisen silmän ja asiantuntemuksen aluetta, johon en ole ottanut kantaa. Minä tarkastelin sitä, miten perhe elää tilassa", Pulkkinen kertoo.
Psykologian tutkijan tausta antoi Lea Pulkkisen ratkaisuille erityisen painoarvon. Hän tarkasteli kotia lapsiperheen arjen näkökulmasta. Pulkkinen on itse suunnitellut oman perheensä käyttöön kaksikin rakennusta. Kesäasunnon tutkijan torni on hänen oman suunnittelutyönsä perusteella rakennettu.
Talo samalle perheelle sukupolvien ajan
Yksi ja sama talo voi toimia perheen kotina koko perheen elämänkaaren ajan. Tähän tavoitteeseen Lea Pulkkinen pyrki ratkaisuissaan.
Muunneltavuutta saatiin, kun mietittiin, miten lapsiperhe toimii talossa. Lisäksi pohdittiin, miten tilaa käytetään sen jälkeen, kun lapset varttuvat.
Esimerkiksi perhe, jossa on alle kaksivuotias lapsi, tarvitsee vanhempien makuuhuoneen kupeeseen tilan, jonka voi eristää esimerkiksi liukuovella. Tämä vauvan huone voi myöhemmin toimia vanhempien työ- tai askartelutilana tai vaikkapa lueskeluun sopivana vetäytymistilana.
Olohuone puolestaan vaatii lapsiperheessä leikkitilan. "Lapset haluavat olla siellä missä aikuisetkin. Se on vuorovaikutuksen edellytys. Kun lapset kasvavat, olohuoneen leikkitilasta voidaan tehdä vaikkapa kirjasto", Pulkkinen toteaa.
Apueteinen on perustoivomus
Lea Pulkkinen tarkasteli talon pohjapiirustuksia myös kaaoksen hallinnan näkökulmasta. Hänen tavoitteensa oli saada arki luistamaan tilaratkaisuja muuttamalla.
"Kodin sisääntuloon liittyy perustoivomus saada lisää säilytystilaa", Pulkkinen toteaa.
"Enää taloissa ei ole ullakoita. Ihmisillä on tavaraa enemmän kuin aikaisemmin, mutta säilytystilaa vähemmän. Minulla on 12 lastenlasta. Mennessäni heidän koteihinsa näen miten kaapit pursuavat tavaraa. Eteisen kaaosta lisäävät vielä urheilukassit ja lukuisat kengät. Viisihenkisellä perheellä voi hyvinkin olla 30 kenkäparia, joista yhdellekään ei ole suunniteltu säilytystilaa. Tilasuunnittelu ei seuraa tarvetta", Pulkkinen huomauttaa.
Hän puhuu apueteisen puolesta. Se on perheen yksityinen alue, jossa on tilaa lastenvaunuille, kuivauskaappi märille ulkoiluvaatteille ja suihku kuravaatteille, saappaille tai koiran tassuille. Tilassa on hyvä tuuletus, ja kengille sekä kasseille omat hyllyt. Apueteisen ansiosta talon varsinainen sisääntulo säilyy esteettisesti ehjänä ja siistinä.
Kirjoittaja: Sari-Liia Tonttila