"Nähdessäni liekit yläkerran huoneista kohti taivasta tiesin, etten koskaan enää mene tuonne"

– Ei sellaista voi kuvitellakaan etukäteen, miltä se tuntuu, molemmat sanovat.

Palopäivä oli enteellisesti 11. helmikuuta, kansainvälisesti vietettävä 112-päivä.

– Sen jälkeen mikään vakuutuksiin liittyvä ei ole tuntunut kalliilta. Meidän asiaamme hoidettiin todella hyvin ja ripeästi.

Marita Nylund kertoo valinneensa vakuutusyhtiön vuosikausia sitten.

– Ystäväni työskenteli Vakuutusyhtiö Turvassa. Sinne oli helppo mennä. Meillä Porissa on Turvan toimisto ja siellä on helppo käydä. Saa hoitaa asiansa ihmisen kanssa.

Kun tulipalon raunioilta vielä nousi savu, Turvan vahinkotarkastaja oli jo paikalla.

– Mitään muistikuvaa ei ole siitä, kuka vakuutusyhtiöön oli yhteydessä, mutta seuraavana päivänä sieltä oltiin jo täällä, muistelee Jorma.

– Kyllä me molemmat oltiin järkytyksestä aivan sekaisin, Marita täydentää.

– Turvassa asiat hoidettiin jämptisti ja määrätietoisesti. Hommat etenivät.

Nylundien tapauksessa vanhasta kodista oli pidetty hyvää huolta ja se oli vakuutettu täysarvovakuutuksella. Näin tilalle oli mahdollista saada uusi vastaavanlaisen rakennus.

– Olin koonnut albumia kodin vaiheista, remonteista ja muutostöistä. Palomiehet olivat vetäneet olohuoneen kirjakaapit keskelle lattiaa, samoin lasikaapin keittiössä. Se pelasti nämä kaapit sisältöineen, Marita kertoo ja osoittaa entisöityjä kaappeja.

Kuvista näkyi sattumalta se, että meillä oli tammiparketti ja keittiössä täyspuiset tammiovet.

– Valokuvat säilyivät. Sieltä pystyimme osoittamaan, millaista meillä oli ennen tulipaloa. Kuvista näkyi, että meillä oli tammiparketti ja keittiössä täyspuiset tammiovet. Muutenkin kuvista näkyi, että paikat oli tiptop. Valokuvista oli apua, kun sovimme uusista materiaaleista. Kotia kannattaa kuvata, Marita kannustaa.

Kaikki muu tuhoutui.

– Saimme dokumentit myös nuohoojalta. Sekin on asia, mikä kannattaa muistaa hoitaa ajallaan, Jorma kehottaa.

– Meille annettiin Turvasta kaksi vaihtoehtoa. Joko otamme rahana korvaussumman tai tontille rakennetaan uusi koti.

– Olimme palon jälkeiset päivät reppureissaajina sukulaisten nurkissa. Se tuntui tämän ikäisenä kamalalta, kun koko omaisuus oli muovikassissa. Vakuutusyhtiö olisi kyllä korvannut meille hotellin, mutta heti palopäivänä tytär nappasi meidät luokseen. Hän on sairaanhoitaja ja sanoi, ettei saa rauhaa, jos olemme muualla, Marita sanoo.

Pian he päätyivät evakkoasuntoonsa, kalustettuun kerrostalohuoneistoon kaupungin keskustassa.

– Sen kuluista maksoimme 10 prosenttia itse. Emme ole kerrostaloasujia ensinkään, joten melkoinen kiire meillä oli sieltä pois. Onneksi rakennustyöt etenivät rivakasti.

Turva piti huolen, että purku- ja rakennustyö kilpailutettiin asianmukaisesti. Purkuun tarvitaan myös kaupungin lupa.

– Vanha koti oli kaksikerroksinen. Olisimme saaneet tismalleen samanlaisen. Valitsimme yksikerroksisen vaihtoehdon meille vanhuuden kodiksi, Marita kuvailee.

Täällä meidän vihkikahvitkin on juotu. Tai siis siinä vanhassa kodissa.

– Tämä on paljon pienempi kuin entinen. Tässä me nyt opettelemme elämään uuden ympärillä. Vanha koti oli meille tavattoman rakas. Täällä meidän vihkikahvitkin on juotu. Tai siis siinä vanhassa kodissa, Marita jatkaa ja liikuttuu.

Helmikuun 11. päivän aamuna oli pakkasta 26 astetta. Jorma laittoi takkaan pienen valkean hyvissä ajoin ennen kuin lähti viemään Maritaa verikokeisiin.

– Kun tulimme sieltä, ryhdyin ruoanlaittoon ja Jorma meni vartiopaikalleen kuistille, Marita aloittaa.

– Niin, minulla oli siinä lempipaikka, Jorma naurahtaa.

Sitten alkoi tapahtua.

– Kuulin, että yläkerran palohälytin alkoi hälyttää, sitten haistoin savunhajun, Marita jatkaa.

– Minä käskin soittaa hätäkeskukseen, mutta Marita oli jo shokissa, eikä muistanut hätänumeroa.

– Mutta siskolle osasin soittaa, Marita hymähtää. Muistan huutaneeni puhelimeen, että etkö tajua, täällä on tosi kyseessä, mitä kuuluu ottaa mukaan. Sisko kehotti ottamaan tunnusluvut ja salasanat. Mutta se oli myöhäistä, sillä meidän toimistohuoneemme sijaitsi yläkerrassa ja siellä tuli oli jo syönyt kaiken.

– Sitten meidät käskettiin pihalle.

Tapahtumasta jäi pitkäksi ajaksi mietittävää. Tilannetta purettiin niin SPR:n kuin lääkärinkin kanssa.

– Kun kesämökillä palovaroitin alkoi hälyttää viime kesänä, ajattelin, että Jorma kuolee tähän paikkaan. Juoksimme hetken ympyrää, kunnes tajusimme, että se on paristohälytys.

Lue usein kysytyt kysymykset kotivakuutusten vertailusta.