Näin poltat puita oikein

Polttopuun tulee olla kuivaa ja mieluiten ylivuotista. Kesällä puun kuivuminen ulkona katoksen alla kestää vähintään 2 kuukautta. Polttopuun tulisi olla kuivumassa viimeistään juhannuksen tienoilla. Kuivan puun tunnistaa vaaleasta väristä ja kun kahta klapia lyö yhteen, ääni on terävä ja helähtävä. Poltettaessa tuore puu sihisee. Kuiva puu syttyy helposti ja palaa puhtaammin ilman suuria hiukkaspäästöjä.

Poltettaessa puuta, palamislämpötilan tulisi olla sopiva korkea koko ajan. Hidas tai liian nopea palaminen on epätäydellistä. Palamisen nopeutta tulisijassa säädetään sopivaksi paloilman avulla.

Puun poltossa on kolme vaihetta: syttyminen, palaminen ja hiipuminen. Puu on olomuodoltaan kiinteä aine, mutta sen poltto on itse asiassa suurelta osin kaasujen polttoa.

Puun lämmetessä siitä vapautuu palavia pyrolyysikaasuja. Vapautuvat pyrolyysikaasut ovat hiilivetyjä, pääosin metaania. Kun nämä kaasut yhdistyvät hapen kanssa sopivassa suhteessa ja sopivassa lämpötilassa, muodostuu keltainen liekki.

Sininen liekki syntyy, kun palavat kaasut eivät saa riittävästi happea. Palaminen on tällöin epätäydellistä ja seurauksena syntyy häkää. Polton loppuvaiheessa jäännöshiilien oranssi hehku on kiinteän aineen palamista liekittömästi.

Asettaessasi puita pesään, lado puut vaakatasoon siten, että palamisilma pääsee kiertämään pilkkeiden välistä. Voit latoa puut esimerkiksi harvaksi ristikoksi. Aseta isot puut alle ja pienemmät päälle. Älä täytä tulipesää liian täyteen.

Tulisijat on perinteisesti sytytetty alta tai välistä, mutta nykyiset suositukset ovat lähes poikkeuksetta päältä sytyttämisen kannalla.

Polttopuiden päälle kootaan pienistä, ohuista ja kuivista sytykkeistä, tikuista, tuohesta tai sanomalehtipaperista pieni nuotio. Tällöin sytykkeiden lämmön vaikutuksesta kaasuuntuvat puun ainesosat leimahtavat ja lähes kaikki, mikä kaasuuntuu myös palaa.

Kun sytytetään alta päin, päällä olevista puista vapautuu kaasuja puun kuumentuessa ja osa kaasuista pääsee karkaamaan ennen palamista. Päästöistä puhuttaessa osa näistä päästöistä on juuri näitä palamattomia pyrolyysikaasuja.

Päältä sytyttäminen on paras tapa lähes kaikissa tulisijoissa, mutta viisainta on noudattaa tulisijavalmistajan antamia ohjeita. Syttymisvaiheen tulisi kestää n. 10 minuuttia.

Kun ensimmäisestä pesällisestä suurin osa on jo hiilloksella, lisätään puita mieluiten kuoripuoli alaspäin. Vaikka puiden polttaminen tapahtuu ikään kuin panoksina, älä lisäysvaiheessakaan täytä pesää kokonaan.

Tulisijan veto muodostuu piipun imusta. Matalapaineen ja sateiden aikana veto hormista on tavallista huonompi. Kylmä ja kostea hormi hidastaa kuitenkin eniten puiden syttymistä ja palamista.

Kunnon veto ja tehokas palaminen vaativat lämpimän hormin. Lämmityskauden alussa onkin usein syytä aloittaa lämmittäminen varovasti, vaikka pelkillä sytykkeillä ensin. Kun veto on hyvä, piipun päästä tupruaa tasaisen vaaleanharmaata savua.

Palamisprosessin onnistumista voi seurata tarkastelemalla silloin tällöin savupiipusta tulevaa savua. Onnistuneen palamisprosessin tunnistaa pian sytytyksen jälkeen vaaleaksi ja heikosti näkyväksi muuttuvasta savusta. Musta tai tummanharmaa savu kertoo savussa olevasta noesta, jonka syinä voivat olla huono veto tai märät polttopuut.

Puun polttamisesta vapautuvat päästöt ovat hiiltä ja hiilivetyjä, jotka voivat olla syöpävaarallisia. Muista myös, että vakinaisen asunnon jatkuvassa käytössä olevien tulisijojen hormit tulisi nuohota joka vuosi! Säännöllinen nuohous parantaa vetoa ja vähentää nokipalojen riskiä.

Pellin sulkemisen ajoitus on tärkeää häkävaaran välttämiseksi. Hiillosta kannattaa kohentaa hiilikolalla, jotta kaikki kekäleet saadaan palamaan loppuun. Kun hiillos alkaa hiipua eikä siinä näy sinisiä liekkejä, voi pellin laittaa vähän pienemmälle. Vasta kun hiillos on palanut loppuun, pellin saa sulkea kokonaan.

Älä kuitenkaan jätä peltiä auki liian pitkäksi aikaa, ettei lämpöä karkaa turhaan.

Puiden polttaminen on osa suomalaista kansanperinnettä - tätä päivää ja kenties kansamme tulevaisuuttakin. Selvää on kuitenkin se, että jatkossa puiden polttamisen tuottamiin päästöihin tullaan kiinnittämään enemmän huomiota ja ehkäpä jopa ihan määräystasolla. Oikeanlaisella polttopuulla, hyvällä tulisijalla ja toimivalla hormilla päästään jo pitkälle. Loppu alkaa olla sitten käyttäjän taidoista kiinni. Puiden polttaminen tulisijassa onkin hyödyllinen taito kaikille.

Lähteet: Motiva, Polttopuupörssi, VTT, Yle Uutiset
Kuvat: Rakentaja.fi