Muovin kierrätysmerkit: mitä numerot 1–7 tarkoittavat lajittelussa?

Muovin kierrätysmerkit löytyvät usein pakkauksen pohjasta, reunasta tai etiketistä. Merkissä on yleensä kolmen nuolen muodostama kolmio, jonka sisällä on numero ja sen yhteydessä kirjainlyhenne, kuten PET, PE-HD, PE-LD, PP, PS tai PVC.

Merkintä kertoo, mistä muovilaadusta pakkaus on tehty. Se ei kuitenkaan yksin ratkaise lajittelua. Kotona tärkein kysymys on ensin tämä: onko kyseessä muovipakkaus vai muovinen esine? Muovipakkaus kuuluu yleensä muovipakkausten keräykseen, kun taas muoviesineet lajitellaan paikallisen jätehuollon ohjeen mukaan.

HSY:n lajitteluohjeessa muovin tunnistamiseen mainitaan numerotunnukset 01–07 sekä kirjaintunnukset PET, PE-LD, PE-HD, PP, PS ja PVC. Muoviteollisuus ry:n pakkausmerkintäohjeessa tunnistusmerkinnät perustuvat materiaalin numerointiin ja lyhenteisiin.

1 (PET)
PET-muovia käytetään yleisesti juomapulloissa ja erilaisissa elintarvikerasioissa. Pantilliset PET-pullot palautetaan pullonpalautusautomaattiin.

2 (HDPE)
HDPE eli korkeatiheyspolyeteeni on kestävää muovia, jota käytetään esimerkiksi kanistereissa, pulloissa ja erilaisissa pakkauksissa.

3 (PVC)
PVC eli polyvinyylikloridi on muovilaatu, jota käytetään muun muassa joissakin pakkauksissa. PVC-merkityt pakkaukset eivät yleensä kuulu muovipakkausten keräykseen.

4 (LDPE)
LDPE eli matalatiheyspolyeteeni on pehmeää muovia. Sitä käytetään esimerkiksi muovipusseissa, muovikalvoissa ja erilaisissa kääreissä.

5 (PP)
PP eli polypropeeni on yksi yleisimmistä pakkausmuoveista. Sitä löytyy usein rasioista, kansista ja elintarvikepakkauksista.

6 (PS)
PS eli polystyreeniä käytetään joissakin pakkauksissa, rasioissa ja kertakäyttötuotteissa.

7 (OTHER / muut)
Merkintä 7 tarkoittaa muita muovilaatuja tai useista materiaaleista valmistettuja tuotteita. Näiden lajittelussa kannattaa tarkistaa pakkauksen ohjeet ja erotella eri materiaalit toisistaan, jos se on mahdollista.

Muista: vaikka pakkauksessa olisi muovin kierrätysmerkki, lajittelun perussääntö on edelleen sama. Muovipakkaus kuuluu muovipakkausten keräykseen, mutta muovinen tavara ei kuulu sinne vain siksi, että siinä on muovimerkintä.

Muovia voidaan kierrättää useita kertoja ja kierrätykseen kelpaamaton muovijäte päätyy energianlähteeksi. Jätemuovin lämpöarvo on sama kuin öljyn. Muovin kierrättäminen on samalla myös ilmastoteko. Jokainen kilo kierrätettyä muovia säästää kaksi litraa neitseellistä öljyä.

Muovipakkausten lajittelu on hyvä vaihtoehto myös omakotiasumisessa eikä vaadi suuria investointeja eikä vaivannäköä, etenkin jos muovin keräyspiste löytyy päivittäistavaramarketin yhteydestä. Ellei muovipakkausten lajittelu ole vielä tuttua, muutama olennainen perusasia täytyy oppia ja sen jälkeen lajittelusta tulee rutiininomaista toimintaa. Palauttaminen kierrätyspisteisiin onnistuu useimmille kauppareissun yhteydessä.

Alkuun voi lajitella vaikka helpot ja varmat tapaukset. Vähitellen tieto ja rutiinit kehittyvät ja lajittelusta tulee rutiinia. Kierrätyspisteet sijaitsevat useimmiten päivittäistavarakauppojen yhteydessä, joten niiden kierrättämisen takia ei omakotiasujankaan tarvitse turhaan ajella. Kierrätys hoituu kauppareissun yhteydessä. Muovipakkausjätettä voi sen pilaantumattomuuden takia säilyttää kotona helposti parikin viikkoa. Saatat jopa yllättyä siitä, kun jäteastiasi ei enää tulvikkaan yli juuri ennen tyhjennystä.

Muovia on monenlaisissa pakkauksissa ja monessa muodossa. Mitkä niistä voi lajitella muovipakkauksiin? Helppo nyrkkisääntö kuitenkin auttaa. On kaksi kysymystä, jolla pärjää pitkälle. Onko se pakkaus? Onko se muovia? Jos vastaat molempiin kyllä, se kelpaa muovinkierrätykseen.

Jos muoviesine on tuote, joka ostetaan sellaisenaan kaupasta, sitä ei laiteta muovipakkausten joukkoon. Esimerkiksi kaupasta ostettu pakaste- tai säilytysrasia ei kuulu muovipakkausten joukkoon. Sen sijaan kaupasta ostettu leipä on usein pakattu muovipussiin, tällöin pussi on pakkaus, se on muovia ja kuuluu muovipakkausjätteeseen.

Muovipakkauksissa saattaa olla myös kahta eri muovilaatua, jolloin nämä tulisi irrottaa toisistaan. Esimerkiksi jauheliha- tai leikkelepakkauksessa rasia ja rasian päällä oleva kalvo ovat eri muoveja. Pantittomassa pullossa taas pullo ja korkki ovat luultavimmin eri muovia. Tällöin eri muovia olevat pakkauksen osat irrotetaan toisistaan, vaikka molemmat laitetaankin samaan kierrätysastiaan. Pantilliset muovipullot kannattaa palauttaa palautusautomaatteihin.

Muovilaadut tunnistetaan kierrätysprosessissa optisella lukulaitteella. Eri muovit erotellaan toisistaan. Tällöin kaksi eri muovilaatua, jotka ovat kiinni toisissaan, päätyvät sen muovin joukkoon, jota on enemmän, eivät päädy erottelussa oikeaan paikkaan. Älä myöskään pakkaa erilaisia muovilaatuja sisäkkäin. Muovin tunnistuslaite ei pysty erottamaan kuin päällimmäisen muovilaadun.

Eri muovilajeista PVC-muovi ei kuulu kierrätykseen. PVC-muovin tunnistaminen voi myös olla vaikeaa, ellei pakkaukseen ole merkitty muovilajia. Lähtökohtaisesti PVC-muovia ei juurikaan käytetä elintarvikepakkauksissa vaan sitä käytetään esim. lelujen ja työkalujen pakkauksissa.

Pakkausmerkinnät auttavat, jos niitä löytyy. Muovipakkauksista tai niiden etiketistä löytyvät merkinnät helpottavat muovin kierrätystä. Jos pakkauksessa on merkintä 3, 03 tai PVC, sitä ei laiteta muovipakkausten keräykseen. Lajittele se sekajätteeseen, ellei paikallinen jätehuolto ohjeista muuta.

Muovipakkausten tulisi olla riittävän puhtaita, mutta niitä ei tarvitse tiskata. Huuhtelu kylmällä vedellä tai pyyhkäisy talouspaperilla on riittävä puhtaustaso. Tällä vältetään jo merkittävä hajuhaitta tai homeitiöiden leviäminen huoneilmaan kotona tapahtuvan välivarastoinnin aikana. Lemmikinomistajille hyvä käytännönesimerkki on, että jos koira tai kissa on nuollut muovipakkauksesta tähteet, se on riittävän puhdas kierrätykseen. Muovipakkausten tulisi olla myös kuivia. Huuhdellun muovipakkauksen kannattaa antaa hetken kuivua tai vaikka pyyhkäistä kuivaksi. Jos muovipakkauksen puhdistaminen edellyttää kuumaa vettä ja pesuainetta, se kannattaa laittaa sekajätteeseen.

• Pakkausta, jossa on vaarallisten aineiden jäämiä, ei saa laittaa muovien joukkoon. ne pitää viedä paikallisen jätelaitoksen järjestämään vaarallisten aineiden vastaanottoon. Esimerkkinä öljyä sisältävät kanisterit.
• Sipsipussit ja kahvipakkaukset ovat yleensä muovipakkauksia, vaikka niissä voi olla pieni osa alumiinikalvoa. Nämä pakkaukset voi laittaa muovipakkausten keräysastiaan, mutta metallikoostumuksen takia ne eivät yleensä päädy uusiokäyttöön. Kahvipakkauksia kuitenkin tehdään myös pelkästään muovista. kierrätysmahdollisuus paranee, kun varmuuden vuoksi laitat nämä muoviastiaan.
• Kissan- ja koiranruokapakkauksia valmistetaan muovista ja metallista.
• Mikäli pakkauksesta ei käy ilmi kumpaa materiaalia pakkaus on, niin "rypistystesti" voi auttaa. Purista pakkaus nyrkissäsi: jos pakkaus ei palaudu rypistyksen jälkeen, se on todennäköisesti metallia, jos se palautuu, pakkaus on todennäköisesti muovia. Epäselvässä tapauksessa pakkaus on parempi laittaa sekajätteeseen.
• Kartonki tai paperipakkaukset, joissa on muovi-ikkuna, ovat yleensä kartonkipakkauksia.
• Muovipakkaukset, joissa on muita materiaaleja kuin muovia eivät yleensä sovi uusiokäyttöön ja päätyvät siten energiahyödyntämiseen.
• Pakkaus, jonka eri osat eivät ole irrotettavissa toisistaan, ovat sitä materiaalia, jota on yli puolet pakkauksen painosta. Jos pakkauksen eri osat voidaan irrottaa toisistaan, niin materiaalit laitetaan omiin keräysastioihinsa.
• Biohajoavat muovipakkaukset on tarkoitettu ensisijaisesti kompostointiin. Laitoksella biohajoavat pakkaukset erotellaan energiahyödyntämiseen, koska ne haittaavat kierrätyskelpoisten muovipakkausten uusiokäyttöä.
• Biopohjainen muovi ei ole sama asia kuin biohajoava muovi. Muoveja ja muovipakkauksia valmistetaan myös uusiutuvasta biopohjaisesta raaka-aineesta, joka toimii aivan samalla tavalla kuin tavallinen kierrätyskelpoinen muovi.