Miksi pihakivetys tarvitsee huolellisen pohjatyön?

Pihalaattojen alle kannattaa pääsääntöisesti tehdä kiviaineksista kantavat rakenteet, joiden paksuus riippuu siitä, kuljetaanko kivetyksellä jalan vai autolla.

Routivat maalajit kuten savi ja hiesu korvataan murskeilla, samoin turve- ja liejumaat vaihdetaan kantavaan maa-ainekseen.

Mitään yleispätevää ohjetta kivipinnoitteiden pohjatöiksi on vaikea antaa, koska jokainen piha on erilainen aivan kuten paikallinen pohjamaakin.

Tärkeintä on pitää huoli siitä, että pohjamaa ei pääse routimaan. Tarvittaessa tulee käyttää routalevyjä. Salaojituksella huolehditaan rakenteiden kuivana pysyminen esimerkiksi muuria tehdessä.

Pihakiveysten pohjatöissä pääsee helpommalla, jos pohjamaa on hyvin vettä läpäisevää ja routimatonta, hiekkapitoista maata. Silloin riittää pelkän humuspitoisen pintamaan poistaminen ja korvaaminen raekooltaan esimerkiksi 0-16 mm:n murskeella.

Ajoteillä kantavan kerroksen vahvuus on routimattomilla mailla yleensä 15 – 20 cm. Pelkästään jalan liikuttavilla alueilla vahvuudeksi riittää 10 cm. Etenkin routivan perusmaan ja sorakerrosten väliin kannattaa laittaa suodatinkangas, joka estää maakerrosten sekoittumisen toisiinsa ja lisää kantavuutta. Kantavan kerroksen maa-ainekset tasataan ja tiivistetään 20 cm:n kerroksiin täryttämällä.

Kiviaines valitaan siten, että sen raekoko on noin kolmannes kerrospaksuudesta. Liian isorakeinen kiviaines on vaikea kotikonstein tiivistää eli turhan järeää ainesta on syytä välttää. Pienempirakeisellakin kiviaineksella saadaan paksumpia kantavia rakenteita, kun kiviaines tiivistetään useammassa erässä.

Ennen kivien latomisen aloittamista kantavan kerroksen päälle levitetään 2 - 3 sentin tasavahvuinen asennushiekkakerros hienosta hiekasta tai kivituhkasta. Raekoko voi olla esimerkiksi 0-8 mm.

Esimerkiksi betonikivet tehdään puristamalla, eli ne eivät ole välttämättä tismalleen yhtä paksuja, vaan niissä saattaa olla muutaman millimetrin eroja. Asennushiekka tasaa näitä eroja ja sitoo kivet paikalleen.

Pihan muodot ja kallistukset täytyy tehdä jo pohjarakenteeseen, sillä kivellä ei enää korjata niiden mahdollisia virheitä.

Varsinkin kallistuksissa tulee olla tarkkana, jotta ne ovat riittävät ja ohjaavat sekä sade- että sulamisvedet haluttuun paikkaan aina rakennuksesta poispäin. Pohjan virheet näkyvät herkästi lumien sulamisen aikaan lammikoina. Minimivaatimus on 1 %:n kallistus eli metrin matkalla maa kallistuu sentin verran. Suositeltavaa olisi kuitenkin jopa 2 %:n kallistukset.

Hyvillä ohjeilla ja apuvälineillä pihakivien latominen onnistuu tavalliselta tee se itse –mieheltä ja –naiselta. Latominen aloitetaan kiinteästä rakenteesta ja asennus tehdään valmiin päällystepinnan päältä. Koko työn ajan on syytä käyttää apuna linjalankaa, joka varmistaa kiveyksen saumojen suoruuden. Pienikin vinouma kannattaa korjata heti.

Kivien mahdollista leikkaamista varten voi ostaa tai vuokrata kivileikkurin tai timanttiterällä varustetun kulmahiomakoneen. Muista suojavarusteet kiviä leikattaessa.

Reunatuki auttaa pitämään pihakivet paikoillaan. Maahan upotettava reunatuki asennetaan paikoilleen heti ladonnan jälkeen ennen kiveyksen tärytystä. Valmis kiveys saumataan hienolla hiekalla, joka harjataan kiveyksen saumoihin.

Lopuksi valmis kiveys tiivistetään vielä täryttämällä, jonka jälkeen saumoihin harjataan tarvittaessa lisää saumaushiekkaa. Vaihtoehtoisesti voi käyttää sidottuja sauma-aineita, jotka joko harjataan tai levitetään saumoihin veden avulla.

Pihakivetyksen tekemisessä yksi vaikea vaihe onkin kivien valinta – vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia yhdistellä eri tuotteita on todella paljon. Kivetykseen saa vaihtelevaa ilmettä käyttämällä esimerkiksi eri mallisia kiviä.

Nykyisin kotipihoissa käytetään pääasiassa kuusi senttiä paksuja betonisia pihakiviä. Ne kestävät hyvin esimerkiksi autotallien luiskassa ja hyvin perustetuilla pihateillä. Raskaampi liikenne kuten jäteautot vaativat kahdeksan sentin paksuista kiveä.

Pihakivien ostajalla on haluamansa kiven muoto jo usein selvillä kauppaan mennessään. Hän on jossain nähnyt mieleisensä kivet ja haluaa omaankin pihaan samantyyliset. Värin valinta onkin sitten usein toinen juttu.

Pihakiven väriin vaikuttavat ennen kaikkea rakennuksen värit, joista julkisivun värin lisäksi vähintään yhtä tärkeitä ovat sokkelin ja katon väri. Useimmiten perhe tekee kuitenkin kompromissin ja valitsee turvallisen harmaan.

Huolella rakennettu pihakivetys on pitkäikäinen.
Se kestää normaalissa käytössä 45 – 50 vuotta, usein pidempäänkin.

Kivetyksen hoitokin on helppoa:

• Pesu kerran vuodessa riittää, jos erikseen poistaa mahdolliset öljytahrat.
• Jos kivetyksessä yksi kivi jostain syystä vaurioituu, se on helppo vaihtaa.
• Talvisin pihan liukkauden torjuntaan ei kannata käyttää suolaa, vaan hiekkaa, sillä suola rapauttaa betonista pihakiveä.
• Saumaushiekkaa voidaan tarvitessa lisätä, jotta kivien väliin ei mene muuta roskaa.
• Pihakivetys helpottaa kodin sisätilojen siivoojaa, kun pihalta ei kantaudu kenkien mukana hiekkaa ja soraa sisään. Se säästää myös kodin lattiapintoja kuten parkettia.

Entä jos kivi on rikki?

Vanhojakin kivimalleja on usein vielä tuotannossa eli uuden, samanlaisen kiven löytää melko varmasti. Etenkin, jos pihaan aikanaan valittu kivi on tyyliltään hyvin perinteinen.

Vinkki: Jos vaihdettava kivi on keskellä kivetystä eikä uusi kivi jostain syystä sovikaan sen paikalle, otetaan kivetyksen reunasta yksi vanha kivi korjattavaan kohtaan ja laitetaan uusi kivi reunaan väljempään paikkaan.

• Pihakivet myös mukautuvat pieneen maanpinnan liikkeeseen. Vaikka maapohja routiessaan hieman nousee, roudan sulaessa maa ja sen myötä myös kivet painuvat takaisin paikalleen. Toisin on asfaltin kanssa, joka liikkuessaan murtuu ikävästi.
• Pihakivet ja –laatat ovat ihanteellinen pintamateriaali patioille ja terasseille. Keväällä lumi sulaa kivetykseltä nopeasti ja syksylläkin kivipinta tuntuu pitkään lämpimältä. Sateen jälkeen kivetys kuivuu nopeasti.
• Pihaa voidaan joutua kaivamaan myös auki esimerkiksi uusia johdotuksia vedettäessä. Pihakivi- ja laattapäällysteen voi aina purkaa ja asentaa uudelleen. Se on paitsi helppoa, myös kustannuksia säästävää.