Etusivu

Tutkimus

Mistä kodin sisäilmassa leijuva mikromuovi tulee – ja onko se vaarallista?

– Yritimme selvittää, mitä tutkimukset kodin mikromuoveista todella kertovat

Sari Nieminen

Julkaistu 29.10.2026•13 min

mikromuoveja-kotona-mistä-niitä-tulee 1920x1080

Mitä kaikkea kodin huoneilmassa leijuu? Tavallisen pölyn joukossa on luonnonkuituja ja muita hiukkasia sekä mikromuovia, jota irtoaa esimerkiksi tekstiileistä ja lattiamateriaaleista.

Mikromuovista puhutaan usein valtameriin päätyvän muoviroskan ja synteettisistä vaatteista irtoavien kuitujen yhteydessä. Mutta mistä mikromuovia päätyy omaan kotiin, ja kuinka suuri osa tavallisesta huonepölystä on muovia? Elokuussa 2026 julkaistussa tutkimuksessa mikro- ja nanomuoveja löytyi kaikkien 105 tutkitun hollantilaiskodin pölystä. Mitä sitten muut tutkimukset kertovat kotona leijuvista muovihiukkasista, niiden alkuperästä ja mahdollisista terveyshaitoista?

Mistä mikromuovia syntyy kodin sisätiloihin?

Mikromuovit ovat alle viiden millimetrin kokoisia muovihiukkasia. Niitä syntyy esimerkiksi suurempien muovituotteiden kulumisen ja haurastumisen seurauksena. Hiukkaset voivat olla kuituja tai pieniä kappaleita, joista osa kulkeutuu sisäilmassa. Alle mikrometrin kokoisista muovihiukkasista käytetään nimitystä nanomuovit.

Kodin tekstiileissä käytetään muun muassa polyesteriä ja polyamidia; polypropeenia löytyy erityisesti matoista. Sohvien ja patjojen pehmusteissa käytetään polyuretaania, PVC:tä puolestaan lattianpäällysteissä ja synteettisiä hartseja laminaattien pinnoitteissa. Materiaalien pinta kuluu käytössä, jolloin niistä irtoaa kuituja ja muita hiukkasia.

Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen JRC:n vuoden 2024 selvityksessä vaatteet, matot ja verhoillut kalusteet mainitaan keskeisinä raportoituina sisäilman mikromuovilähteinä. Hiukkasia kulkeutuu kotiin lisäksi ulkoilmasta.

EU:ssa lokakuussa 2023 voimaan tullut mikromuovirajoitus koskee tuotteisiin tarkoituksella lisättyjä synteettisiä polymeerimikrohiukkasia. Esimerkiksi matosta tai muovipintaisesta lattiasta irtoava mikromuovi syntyy sen sijaan materiaalin kuluessa. Nämäkin hiukkaset ovat mikromuovia, mutta niiden tahaton muodostuminen jää kyseisen rajoituksen ulkopuolelle. Rajoitus ei siis estä mikromuovin syntymistä sisustusmateriaaleista.

<p data-block-key="44pq7">Infograafi havainnollistaa, miten kodin materiaaleista irtoavat muovihiukkaset päätyvät sisäilmaan ja huonepölyyn sekä edelleen ihmisen hengitysteihin.</p>

Infograafi havainnollistaa, miten kodin materiaaleista irtoavat muovihiukkaset päätyvät sisäilmaan ja huonepölyyn sekä edelleen ihmisen hengitysteihin.

Mitä kodin huonepölystä on löydetty?

Huonepöly koostuu monenlaisista hiukkasista, kuten luonnonkuiduista, orgaanisesta aineksesta ja synteettisistä materiaaleista irronneista kuiduista. Kaikki näkyvä pöly ei ole mikromuovia, eikä tutkimuksista löydy yhtä prosenttilukua, joka kuvaisi muovin osuutta tavallisen kodin pölystä.

Elokuussa 2026 *Journal of Hazardous Materials Advances* -lehdessä julkaistussa hollantilaistutkimuksessa kerättiin laskeutuvaa pölyä 105 kodista. Näytteet otettiin kahdesti kolmen kuukauden välein. Mikro- ja nanomuoveja löytyi jokaisen tutkitun kodin pölystä. Kolmessa neljästä näytteestä tunnistettiin vähintään viisi yhdeksästä mitatusta polymeeriryhmästä.

Hollantilaistutkimus kertoo siitä, että huonepölyssä esiintyy tavallisesti useita eri muovilaatuja samalla kertaa. Yleisin mitattu muovipolymeeri oli PET eli polyeteenitereftalaatti, jota käytetään esimerkiksi polyesteritekstiileissä ja muovipakkauksissa. PET:n osuus mitatusta muovipolymeerien kokonaislaskeumasta oli noin 80 prosenttia. Muita yleisiä muoveja olivat polystyreeni ja polypropeeni.

Muovipolymeerien laskeuma oli suurempi useamman asukkaan kodeissa sekä syksyllä ja talvella. Tutkimuksessa ei havaittu vastaavaa yhteyttä esimerkiksi ulkoilman rengas- ja jarrukulumaan liittyviin tekijöihin. Näytteet kerättiin noin 1,2 metrin korkeudelle asetettuihin lasiastioihin, ja niistä mitattiin muovipolymeerien massaa.

Tutkimus selvitti pinnoille laskeutuvaa muovia, ei siis suoraan ihmisen hengittämien hiukkasten lukumäärää tai siitä, mikä osuus koko pölymassasta oli muovia. Yksittäisten tuotteiden päästöosuudet jäivät selvittämättä.

<p data-block-key="44pq7">Kuinka suuri osa tavallisesta huonepölystä on mikromuovia? Tutkimuksissa kotien pölystä on löydetty muun muassa polyesteriä, polypropeenia ja muita synteettisiä muovipolymeerejä.</p>

Kuinka suuri osa tavallisesta huonepölystä on mikromuovia? Tutkimuksissa kotien pölystä on löydetty muun muassa polyesteriä, polypropeenia ja muita synteettisiä muovipolymeerejä.

Aiemmissa tutkimuksissa on mitattu toisenlaisia osuuksia. Vuonna 2017 julkaistussa ranskalaistutkimuksessa kahden asunnon ja yhden toimiston sisäilmasta kerätyistä kuiduista 67 prosenttia oli luonnonperäisiä ja 33 prosenttia sisälsi petrokemiallisia aineita.

Australialaisessa 32 kodin tutkimuksessa puolestaan 39 prosenttia laskeutuneesta pölystä tunnistetuista hiukkasista oli petrokemiallista alkuperää. Tanskassa hengitysnukella tehdyssä kokeessa synteettiset hiukkaset muodostivat keskimäärin neljä prosenttia tunnistetuista hiukkasista.

Eri tutkimusten prosentit eivät kuitenkaan kuvaa samaa asiaa. Osassa tutkimuksista tarkastellaan kuituja, toisissa kaikkia tunnistettuja hiukkasia ja uusimmassa hollantilaistutkimuksessa polymeerien massaa. Myös mittausmenetelmien hiukkaskokorajat poikkeavat toisistaan. Siksi 80 prosentin PET-osuus ei tarkoita, että 80 prosenttia kodin pölystä olisi muovia.

Vastaavaa, edustavaa mittaustietoa suomalaiskodeista ei ole käytettävissä.

Tutkimuksen tulkinnassa on erotettava vielä kaksi asiaa: pinnoille laskeutuvat hiukkaset ja ilmassa tutkimushetkellä leijuvat hiukkaset. Laskeuman määrä riippuu myös huoneen käytöstä, ilmavirtauksista ja siitä, kuinka nopeasti hiukkaset laskeutuvat. Siksi pölystä tunnistettu polymeeri kertoo mahdollisesta altistuslähteestä, mutta se ei yksin osoita, mitä ja kuinka paljon asukas sitä hengittää.

Tekstiilien osuus näkyy pölyn koostumuksessa

Tanskassa vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa polyesteri muodosti 81 prosenttia sisäilmasta tunnistetuista synteettisistä polymeereistä. Tutkijat yhdistivät sen yleisyyden esimerkiksi vaatteisiin, mattoihin ja kalusteiden verhoiluihin.

Vuonna 2025 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa verrattiin kolmesta asuintalosta ja kuudesta toimistosta kerättyjen muovihiukkasten kemiallista koostumusta tiloissa käytettyihin materiaaleihin. Polyamidi ja polyarylamidi muodostivat yhteensä noin 84 prosenttia tunnistetuista mikromuoveista.

Muovien koostumuksessa havaittiin yhtäläisyyksiä esimerkiksi mattoihin ja peittoihin. Lisäksi makuuhuoneista mitattiin enemmän mikromuovilaskeumaa kuin muista tutkituista huonetyypeistä. Aineisto oli pieni, mutta kemiallinen vertailu toi lisätietoa mahdollisista lähteistä.

Tunnistatko nämä muovit kodin materiaaleista?

Materiaali	Missä sitä käytetään kotona?	Mitä tutkimukset kertovat?
Polyesteri (PET/PES)	Verhot, vuodevaatteet, matot, verhoilukankaat	Kuitujen irtoamista on mitattu tekstiileistä. Polyesteriä on löydetty runsaasti myös huonepölystä.
Polyamidi (PA, nailon)	Matot, huonekalukankaat, muut tekstiilit	Polyamidikuituja on tunnistettu sisätilojen pölystä.
Polypropeeni (PP)	Matot, muoviset sisustusesineet, säilytyslaatikot	Polypropeenia on löydetty huonepölystä ja sisäilman kuitunäytteistä.
PVC	Vinyylilattiat, muovimatot	Lattian kulumisesta syntyvää mikromuovia on tutkittu laboratoriokokeissa.
Akryyli ja akryylihartsit	Akryylitekstiilit, tietyt lattian pinnoitteet	Akryylitekstiilien kuitujen irtoamista ja lattian pinnoitteiden kulumista on tutkittu.
Polyuretaani (PUR)	Sohvien pehmusteet, patjat, pintakäsittelyaineet	Mahdollinen mikromuovin lähde. Tavallisessa kotikäytössä syntyvistä määristä puuttuu vertailukelpoista mittaustietoa.
Polyeteeni (PE) ja polystyreeni (PS)	Pakkaukset, muoviesineet, säilytystuotteet	Polymeerejä on tunnistettu sisätilojen mikromuoveista, mutta yksittäisten tuotteiden päästömäärät ovat epäselviä.

Infograafi kodin sisustusmateriaalien muoveista: polyesteri, polyamidi, polypropeeni, PVC, akryyli, polyuretaani, polyeteeni ja polystyreeni sekä niiden käyttökohteet ja mikromuovipäästöjä koskeva tutkimustieto.

Lattian kuluminen tuottaa mikromuovia – mitä materiaaleista tiedetään?

Eteläkorealaisen Yonsein yliopiston tutkimusryhmä selvitti vuonna 2025, kuinka kävelyn aiheuttama kitka ja UV-säteily kuluttavat mattolaattaa, laminaattia ja PVC-lattiaa. Testatun mattolaatan pintakuidut olivat polypropeenia, laminaatin pinnoite akryylihartsia ja PVC-lattian pintakerros polyvinyylikloridia. Materiaaleja kulutettiin kävelysimulaattorilla ja vanhennettiin testikammiossa.

Kaikista kolmesta materiaalista syntyi mikromuovia. UV-altistus lisäsi lisäksi irronneiden hiukkasten hapettumista eli muutti niiden kemiallista rakennetta. Tätä kuvaava karbonyyli-indeksi kasvoi laminaatilla 20-kertaiseksi, mattolaatalla 2,68-kertaiseksi ja PVC-lattialla 4,03-kertaiseksi.

Tutkimuksen luvut kuvaavat hapettumista, eivät materiaalista irronneen mikromuovin määrää. Kiihdytettyjen laboratoriokokeiden perusteella on hyvin vaikea laskea tavallisen kotilattian päästöjä tai asettaa eri lattioita keskinäiseen paremmuusjärjestykseen. Tulokset odottavat myös riippumatonta vahvistusta.

Kokolattiamattoisissa kodeissa kuitulaskeuma oli suurempi

Australiassa mitattiin vuonna 2021 mikromuovikuitujen laskeumaa 32 sydneyläiskodissa. Kokolattiamattoisissa kodeissa kuituja laskeutui keskimäärin 2 339 kappaletta neliömetrille vuorokaudessa, muissa kodeissa 1 484 kappaletta. Ero oli noin 60 prosenttia, ja lattianpäällysteen yhteys laskeumaan oli tilastollisesti merkitsevä.

Yksittäisten kotien tulokset vaihtelivat 22:sta yli 6 000 kuituun neliömetrillä vuorokaudessa. Kodin sisustus, käyttö ja siivous vaikuttavat siis myös siihen, kuinka paljon kuituja mittauksissa kertyy.

Myös pölyn muovikoostumus vaihteli. Kokolattiamattoisissa kodeissa esiintyi enemmän muun muassa polyesteri-, polyamidi- ja polyeteenikuituja. Ilman kokolattiamattoa yleisimpiin petrokemiallisiin kuituihin kuului polyvinyyli. Tulokset koskevat kokonaisia mattolattiapintoja: yksittäisen irtomaton vaikutusta olohuoneen pölyyn ei niiden avulla pystytä laskemaan. Maton kuidun laatu, rakenne, ikä ja kuluminen vaikuttavat siihen, paljonko hiukkasia syntyy.

Lattian kohdalla myös puhdistuksen helppoudella on merkitystä: näkyvän pölyn poistaminen on yksinkertaisempaa tasaiselta ja ehjältä pinnalta kuin rakenteeltaan hyvin nukkaisesta tekstiilipinnasta.

Entä parketti, laminaatti, vinyylilattia tai linoleumi?

Puulattioistakin on saatu huomionarvoisia havaintoja. Australialaisissa kotimittauksissa polyvinyylikuituja esiintyi enemmän puulattiaisissa kodeissa kuin muiden lattiamateriaalien yhteydessä. Puulattioiden pintakäsittelyssä käytetään synteettisiä aineita, mutta mitatut kuidut ovat voineet irrota myös huonekaluista ja muista sisustusmateriaaleista. Havainto ei osoita parketin tuottavan enemmän mikromuovia kuin vinyylilattian.

Linoleumi valmistetaan pääasiassa luonnonperäisistä aineista, kuten pellavaöljystä, puu- tai korkkijauhosta ja juutista. Tuotteiden pintakäsittely ja koostumus vaihtelevat.

Parketin, laminaatin, vinyylilattian, linoleumin ja keraamisen laatan mikromuovipäästöistä ei ole yhtenäisillä menetelmillä tehtyä vertailua. Materiaalivalinnassa on siksi huomioitava myös kulutuskestävyys, puhdistettavuus ja käyttöikä.

<p data-block-key="ah6wc">Tutkimuksissa on havaittu, että PVC-lattiamateriaalista irtoaa mikromuovia kävelyn aiheuttaman kulumisen seurauksena. Tavallisessa kotikäytössä syntyvistä määristä tarvitaan vielä lisätutkimusta.</p>

Tutkimuksissa on havaittu, että PVC-lattiamateriaalista irtoaa mikromuovia kävelyn aiheuttaman kulumisen seurauksena. Tavallisessa kotikäytössä syntyvistä määristä tarvitaan vielä lisätutkimusta.

Verhot, sohvakankaat ja matot: kuidun rakenne vaikuttaa irtoamiseen

Synteettisten tekstiilien kuitupäästöistä tunnetaan parhaiten vaatteiden pesussa syntyvät määrät. Plymouthin yliopiston vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa kuuden kilogramman pesukoneellisen arvioitiin irrottavan polyesteri-puuvillasekoitteesta noin 138 000, polyesteristä noin 496 000 ja akryylistä noin 729 000 kuitua.

Sekoitteesta irtosi kyseisessä kokeessa vähemmän kuituja kuin puhtaasta polyesteristä ja akryylistä.

Kuituja irtoaa myös tekstiilejä käytettäessä. De Falcon tutkimusryhmä vertasi vuonna 2020 pesussa ja vaatteiden käytössä vapautuvia mikrokuituja. Pesussa irtosi kokeissa enimmillään noin 4 000 kuitua kangasgrammaa kohden, kun 20 minuutin tavanomaista liikkumista jäljittelevässä kokeessa määrä oli enimmillään noin 400. Tutkijoiden vuositasolle laskema arvio oli, että vaatteiden käyttäminen vapauttaa ilmaan kuituja samaa suuruusluokkaa kuin pesu jätevesiin.

Tutkimuksessa verrattiin kudottuja ja neulottuja polyesteripitoisia kankaita, lankojen kierteisyyttä ja sitä, oliko lanka valmistettu lyhyistä kuiduista vai pitkistä, yhtenäisistä filamenteista. Tiiviisti kudottu kangas, jonka langat olivat voimakkaasti kierrettyjä ja muodostuivat yhtenäisistä filamenteista, irrotti vähiten kuituja sekä ilmaan että veteen. Löyhemmästä, lyhyistä kuiduista tehdystä rakenteesta irtosi enemmän.

Kokeissa tutkittiin vaatteita, joten tuloksista ei saa suoraa päästölukua verhoille, matoille tai sohvakankaille. Niiden käyttö ja kulutus ovat erilaisia.

Samaa varovaisuutta tarvitaan patjojen ja pehmustekalusteiden kohdalla: polyesteriverhoilu ja polyuretaanivaahto ovat mahdollisia hiukkaslähteitä, mutta niiden normaalista käytöstä irtoavia määriä ei ole vertailtu luotettavasti. Myöskään verhoilukankaan, täytteiden ja muiden kerrosten osuuksia ei tunneta.

Sohvan kohdalla kiinnostava kysymys on, irtoaako hiukkasia pääosin päälliskankaasta vai pehmusteesta. Patjassa vaihtoehtoisia lähteitä on vielä enemmän: pintakangas, täytekerrokset ja vuodevaatteet. Vertailukelpoisten käyttökokeiden puuttuessa yksittäisten tuotteiden mainosväitteisiin vähäisistä mikromuovipäästöistä on perusteltua suhtautua varauksella.

<p data-block-key="9m37l">Verhot, matot ja sohvien verhoilukankaat sisältävät usein synteettisiä kuituja, joista irtoaa käytössä pieniä hiukkasia.</p>

Verhot, matot ja sohvien verhoilukankaat sisältävät usein synteettisiä kuituja, joista irtoaa käytössä pieniä hiukkasia.

Kuinka paljon mikromuovia ihminen hengittää kotona?

Tanskassa tutkittiin vuonna 2019 kolmen asunnon sisäilmaa hengitystä jäljittelevän lämpönuken avulla. Mikromuovia mitattiin 1,7–16,2 hiukkasta kuutiometrissä. Suurimmalla mitatulla pitoisuudella nukke keräsi vuorokaudessa 272 mikromuovihiukkasta. Menetelmä tunnisti vähintään 11 mikrometrin kokoisia hiukkasia.

Vuoden 2025 ranskalaisessa tutkimuksessa mittaus ulottui jo yhden mikrometrin kokoluokkaan. Kolmen asunnon ilmanäytteissä mikromuovien mediaanipitoisuus oli 528 hiukkasta kuutiometrissä, autoissa 2 238.

Tutkijoiden laskennallinen arvio oli, että aikuinen hengittää sisätiloissa noin 68 000 kappaletta 1–10 mikrometrin kokoisia mikromuovihiukkasia vuorokaudessa. Aineisto oli pieni: varsinaisia ilmanäytteitä kerättiin seitsemän asunnoista ja viisi autoista. Luku ei ole suomalaisen kodin mittaustulos eikä yksittäisen ihmisen todettu vuorokausiannos.

Vuonna 2026 julkaistu, 27 tutkimusta ja 16 maata käsittänyt meta-analyysi vahvisti sisäilman mikromuovipitoisuuksien olevan keskimäärin ulkoilmaa suurempia. Tutkimusten välillä oli kuitenkin erittäin suurta vaihtelua, johon vaikuttivat esimerkiksi mittauslaite ja mitattujen hiukkasten koko. Siksi eri tutkimusten hiukkasmääriä ei voi verrata suoraan keskenään.

Suomessa ei ole käytettävissä edustavaa arviota siitä, kuinka monta mikromuovihiukkasta ihminen kotonaan hengittää vuorokaudessa.

Onko kodin mikromuoveista haittaa terveydelle?

Mikromuoveille altistutaan hengitysilman lisäksi ruoan ja juomaveden kautta. Hiukkasten käyttäytymiseen elimistössä vaikuttavat niiden koko, muoto ja koostumus. Suurin osa ruoansulatuskanavaan päätyvistä hiukkasista poistuu ulosteen mukana, ja hengitysteihin päätyneitä hiukkasia poistuu muun muassa liman ja värekarvatoiminnan avulla. Pienimmistä hiukkasista osa pystyy kulkeutumaan elimistössä pidemmälle.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Merja Korkalainen arvioi jo vuoden 2022 THL:n ja Suomen ympäristökeskuksen tiedotteessa nykyisten altistusmäärien terveysriskit hyvin pieniksi. Hän muistutti samalla, että ympäristön mikromuovimäärien ja altistumisen kasvu saattaa muuttaa arviota.

Korkalainen toisti vuonna 2024 Ylelle arvion, ettei senhetkinen tutkimustieto osoita mikromuovien aiheuttavan ihmisille merkittävää terveysriskiä. THL käsitteli samaa kysymystä myös toukokuussa 2026 julkaistussa asiantuntijakirjoituksessa.

Solu- ja eläinkokeissa on havaittu tulehdusreaktioita, hapettavaa stressiä ja soluvaurioita. Kokeissa käytetyt suuret hiukkaspitoisuudet sekä tarkkaan valitut muovilaadut poikkeavat kuitenkin ihmisen tavanomaisesta altistumisesta.

Ihmisistä on löydetty mikromuoveja muun muassa verestä, istukasta ja keuhkokudoksesta. Vuonna 2022 julkaistussa tutkimuksessa 13 keuhkokudosnäytteestä 11 sisälsi mikromuovia, yhteensä 39 hiukkasta. Myös maksasta, munuaisista ja aivoista on raportoitu löydöksiä, mutta erityisesti aivokudosmittausten menetelmät ja tulkinnat tarvitsevat riippumatonta vahvistusta.

Hiukkasen löytyminen kudoksesta kertoo sen päätyneen elimistöön. Se ei yksin osoita sairautta tai kerro, minkä suuruinen ja pituinen altistus aiheuttaisi haittaa. Tästä johtuu myös viranomaisten arvioiden erilainen painotus.

Ilmalämpöpumpun suodattimeen kertyy huoneilmasta pölyä ja kuituja.

THL:n arvio koskee nykyisestä altistumisesta käytettävissä olevan näytön perusteella aiheutuvaa riskiä. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA ja Britannian toksikologinen asiantuntijakomitea COT puolestaan korostavat, että aineisto ei vielä riitä kattavaan riskinarviointiin eikä haitallisen annoksen määrittämiseen. EFSA:n laajemman tieteellisen arvion on määrä valmistua vuoden 2027 loppuun mennessä.

Kansainvälisen tutkimuksen ja suomalaisen arvion ero ei siis merkitse, että jompikumpi viranomainen olisi todennut mikromuovit vaarallisiksi tai vaarattomiksi. Tarkkaa annos–vastesuhdetta, eli altistumismäärän ja mahdollisen haitan välistä yhteyttä, ei tunneta. Samalla on selvitettävä, poikkeaako pienimpien hiukkasten käyttäytyminen suurempien kuitujen käyttäytymisestä ja miten pitkään elimistöön päätyneet hiukkaset siellä viipyvät.

Mikromuoveista ei ole osoitettu merkittävää terveyshaittaa ihmisille nykyisillä altistustasoilla, mutta pitkäaikaisen altistumisen vaikutuksia ja eri hiukkaskokojen riskejä ei vielä tunneta riittävästi.

Pikkulapset altistuvat suhteessa enemmän

Kansainvälisessä tutkimuksessa, johon osallistui 108 kotia 29 maasta, alle kaksivuotiaiden lasten laskennallinen mikromuoviannos oli painokiloon suhteutettuna suurin sekä hengityksen että pölyn nielemisen kautta.

Vuonna 2021 julkaistussa näytetutkimuksessa imeväisten ulosteen PET-mikromuovipitoisuus oli keskimäärin yli kymmenkertainen aikuisten näytteisiin verrattuna; polykarbonaatin kohdalla yhtä suurta eroa ei havaittu. Tutkijat nostivat mahdollisiksi altistuslähteiksi esimerkiksi tuttipullot ja muoviset lelut.

Myös vuonna 2025 julkaistussa brittiläisessä sisäpölytutkimuksessa taaperoiden arvioitu pölyn nielemiseen liittyvä altistus oli painokiloon suhteutettuna aikuisia suurempi. Tutkimukset kertovat altistumisesta, eivät lapsille osoitetuista terveyshaitoista. Niiden perusteella ei myöskään voi päätellä, kuinka suuri osuus imeväisten altistumisesta tulee matoista, verhoista tai muista sisustustekstiileistä.

Viranomaiset eivät ole antaneet yleistä suositusta synteettisten sisustusmateriaalien välttämisestä lapsiperheissä.

Mitä kotona kannattaa tehdä?

Tutki seuraavaa tekstiilihankintaa myös rakenteen perusteella

Verhoilukangasta, mattoa tai verhoa valittaessa tarkastele kuitumerkinnän lisäksi kudontaa, langan rakennetta, nukkaantumista ja kulutuskestävyyttä. Vaatetutkimuksessa tiivis kudonta ja pitkistä, yhtenäisistä filamenteista valmistetut langat vähensivät kuitujen irtoamista.

Tieto antaa perusteen suosia käytössä kestävää, tiivistä kangasta, vaikka sisustustekstiilien päästöeroista tarvitaan vielä suoria mittauksia. Luonnonkuituinen tekstiili vähentää synteettisten kuitujen määrää, mutta myös luonnonkuiduista irtoaa pölyä ja kuituja.

Poista pinnoille kertynyttä pölyä säännöllisesti

Vuoden 2021 australialaisessa 32 kodin tutkimuksessa imurointitiheys oli yhteydessä mikromuovikuitujen laskeumaan. Kansainvälisessä 108 kodin tutkimuksessa tiheämmin imuroivien kotien pölyssä havaittiin vähemmän mikromuovia eri tuloluokissa. Imuroi lattioiden lisäksi matot ja verhoillut pinnat hoito-ohjeiden mukaan.

Vuoden 2026 hollantilaistutkimuksessa havaittiin kuitenkin yhteys imuroinnin ja polykarbonaattimuovin suuremman laskeuman välillä. Tutkijat arvioivat hiukkasten voineen nousta siivouksen aikana takaisin ilmaan. Havainnoiva tutkimus ei osoita, että imurointi lisäisi ihmisen kokonaisaltistumista. Siivouksen vaikutuksesta mikromuovien liikkumiseen ja hengitysaltistukseen tarvitaan lisätutkimusta.

Käytä toimivat lattiat ja kalusteet loppuun

Kokolattiamattoisten kotien pölyssä on mitattu suurempi mikromuovikuitulaskeuma, mutta yksittäisten kovien lattiamateriaalien päästöistä ei ole vertailukelpoista paremmuusjärjestystä. Lattiaremontissa valitse käyttötarkoitukseen sopiva, kestävä ja helposti puhdistettava pinta. Toimivaa lattiaa, sohvaa tai mattoa ei ole tutkimusnäytön perusteella syytä vaihtaa pelkän mikromuovihuolen vuoksi: terveyshyötyä ei ole osoitettu, ja uuden tuotteen valmistus ja kuljetus kuormittavat ympäristöä.

Mikromuovi on kiinteä hiukkanen. Se on eri asia kuin VOC-yhdisteet eli haihtuvat orgaaniset yhdisteet, joita vapautuu esimerkiksi sisustus- ja rakennusmateriaaleista kaasumaisessa muodossa. Materiaalin vähäpäästöisyysluokitus ei kerro sen kulumisesta syntyvien mikromuovihiukkasten määrästä.

Mikromuoveja on tutkittu kodeissa eri puolilla maailmaa, mutta tutkimukset ovat usein pieniä ja mittausmenetelmät poikkeavat toisistaan. Yhdessä tutkimuksessa selvitetään ilmassa leijuvien hiukkasten määrää, toisessa pinnoille laskeutuvaa pölyä ja kolmannessa lattiamateriaalien kulumista laboratorio-olosuhteissa. Tuloksista on siksi vaikea muodostaa kokonaiskuvaa siitä, kuinka paljon mikromuovia kodin sisustusmateriaaleista todellisuudessa irtoaa.

Erityisesti mattojen, verhojen, sohvien ja lattiamateriaalien käyttöpäästöistä tarvitaan laajempia tutkimuksia, joissa materiaaleja vertaillaan samoilla menetelmillä. Vasta silloin sisustaja saa luotettavaa tietoa siitä, millaiset materiaalivalinnat vähentävät mikromuovialtistusta.

Pitäisikö kodin sisustusmateriaalien mikromuovipäästöjä tutkia nykyistä enemmän?

Lähteet