Sisustussomen pimeä puoli – tunnistatko kotikuvapaineet?
Ruudulla koti näyttää täydelliseltä. Omalla sohvalla tunnelma on toinen. (Kuva Sari Nieminen, Kuva on tuotettu tekoälyavusteisesti.)
Ulkonäköpaineista on puhuttu vuosikymmeniä. Samaan aikaan kotien ympärille on syntynyt hiljainen vertailukierre, joka noudattaa täsmälleen samaa kaavaa. Illat menevät helposti näin. Sohvalla selataan sisustusprofiileja, katsotaan kauniita koteja, tallennetaan kuvia. Tunnelma on miellyttävä, kunnes katse siirtyy ruudusta omaan olohuoneeseen. Sohvan kangas näyttää väsyneeltä. Kirjahylly on sekava. Nurkan nojatuoli ei muistuta mitään, mitä ruudulla juuri näki.
Selaaminen jatkuu. Seuraava kuva on vielä kauniimpi.
Roomscrolling – uusi doomscrolling?
Ilmiölle on jo nimi. Kansainvälisissä medioissa puhutaan roomscrollingista: sisustuskuvien pakonomaisesta selailusta, joka ei liity ostoaikeisiin tai muuttosuunnitelmiin vaan on itsessään koukuttavaa. Sisästustustarvikkeita myyvän Homesensen teettämän tutkimuksen mukaan 86 prosenttia briteistä selaa säännöllisesti asuntoilmoituksia ja sisustusprofiileja pelkän katselun vuoksi. Yli kolmannes käyttää tähän jopa tunnin viikossa, ja Z-sukupolvessa useampi kuin joka neljäs selaa sisustuskuvia useita kertoja viikossa.
Suomessa luvut ovat todennäköisesti samansuuntaisia. Pohjoismaisen perintätoimisto Lowellin vuonna 2025 julkaiseman tutkimuksen mukaan joka neljäs suomalainen kokee ostopainetta sosiaalisen median takia. Naiset ja nuoret aikuiset ovat erityisen alttiita.
Roomscrolling ei tunnu samalta kuin doomscrolling – kauniiden kotien katselu ei ahdista samalla tavalla kuin uutisvirran synkkä kierre. Mutta seuraukset voivat olla yllättävän samanlaisia.
Sama mekanismi, eri kohde
Ulkonäköpaineista on puhuttu Suomessa hartaasti ja pitkään ja syystä. HUS:n, Helsingin yliopiston ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen 3S-tutkimuksessa (2022) havaittiin, että lukiolaistyttöjen päivittäinen someaika oli yhteydessä heikompaan kehonkuvaan, korkeampaan ahdistuneisuuteen ja someriippuvuuteen. Tutkimuksen mukaan jopa puolet 16–24-vuotiaista kokee ulkonäköpaineita sosiaalisen median takia.
Mekanismi on tutkimuksissa tunnistettu selkeästi: somessa näytetään editoituja ja kuratoituja kuvia, katsoja vertaa niitä omaan todellisuuteensa, ja vertailun tulos on lähes aina tappiollinen. Tutkijat kutsuvat tätä ylöspäin vertailuksi, ja se tuottaa tyytymättömyyttä riippumatta siitä, onko vertailun kohde toisen ihmisen keho vai koti.
Kotien kohdalla kierre on samanlainen. Somessa koti on stailattu, valaistu ja kuvattu ammattimaisesti. Pöydällä ei ole postia. Keittiön taso on tyhjä. Lapset eivät näy. Vertailun toinen osapuoli, oma arki, häviää aina.
”Koti kuin Avotakan sivulta”
Ilmiö ei ole uusi. Ennen somea sanottiin: ”Koti kuin Avotakan sivulta.” Lehdet loivat ihanteita, mutta etäisyys omaan arkeen oli selkeämpi. Avotakkaa luettiin kerran kuussa, ja lehden kodit ymmärrettiin poikkeuksiksi.
Somen myötä vertailu on siirtynyt päivittäiseksi ja jatkuvaksi. Sisustusprofiileja seurataan kuin ystäviä, ja algoritmi tarjoilee yhä uusia koteja katsottavaksi. Ihanteesta on tullut osa arjen informaatiovirtaa, eikä sille enää osata antaa samaa etäisyyttä kuin lehtiartikkelille.
Psykologi Leea Mattila on todennut Kotiliedessä, että sisustusvimman taustalla voi joskus olla todellinen riippuvuus: uusi hankinta tuottaa mielihyvää ja laukaisee aivoissa dopamiinin, joka koukuttaa. Kun vanha esine ei enää tuota samaa tunnetta, ostetaan uusi. Kierre jatkuu.
Vertaus, jolla on rajansa
Vertaus ulkonäköpaineisiin on osuva, mutta sitä on syytä käyttää vastuullisesti. Kehonkuvaan liittyvät paineet voivat johtaa vakaviin mielenterveyden häiriöihin: syömishäiriöihin, kehodysmorfiseen häiriöön, masennukseen. Kotikuvapaineet aiheuttavat harvoin yhtä syviä seurauksia.
Mutta mekanismi on tunnistettava. Jatkuva tyytymättömyys omaan kotiin, tarve uudistaa pintoja ja hankkia uutta, tunne siitä ettei koti ole koskaan ”valmis”. Tämä kaikki voi kuormittaa arkea enemmän kuin moni tiedostaa. Erityisesti silloin, kun taustalla on taloudellinen paine: sisustushankintoihin käytetään rahaa, jota ei oikeastaan ole.
Koti, joka tuntuu hyvältä, ei aina näytä hyvältä kuvissa
Ympäristöpsykologian tutkimus kertoo varsin eri tarinaa kuin sisustusprofiilit. Hyvinvointia tuottavassa kodissa keskeisiä tekijöitä ovat luonnonvalo, ääniympäristö, materiaalien tuntuma ja henkilökohtaisesti merkityksellisete esineet, ei väripaletti tai trendi-ilme.
Sisustussuunnittelija Anna-Kaisa Isotupa on kuvannut asian Laitilan Sanomissa näin: sisustaminen ei ole suoritus eikä tavoite vaan matka kohti tilaa, joka tukee asukastaan sellaisena kuin tämä on.
Kuvaan stailattu koti on väistämättä eri asia kuin koti, jossa eletään. Ammattilaisen valaistus, tyhjät pinnat ja huolellinen sommittelu palvelevat kuvaa. Hyvinvointia ne eivät takaa.
Miten irrottautua vertailukierteestä?
Selaatko inspiraatioksi vai lohduksi? Jos someselailu alkaa säännöllisesti silloin, kun arki tuntuu raskaalta, kyse voi olla enemmän pakenemisesta kuin ideoinnista.
Tuottaako katselu iloa vai tyytymättömyyttä? Jos kauniiden kotien katsominen jättää jälkeensä turhautumisen tunteen, selailu ei palvele tarkoitustaan.
Miltä oma koti näyttää omille aisteille, ei kameralle? Tuoksu, valo, äänet, materiaalien tuntuma käden alla, jotka eivät näy ruudulla, mutta juuri ne tekevät kodista kodin.
Kertooko koti sinun tarinaasi vai jonkun muun? Hyvinvointia tuottavat esineet, joilla on merkitys: isovanhemmilta peritty nojatuoli, matkamuistona tuotu kulho, lasten askartelu jääkaapin ovessa. Yksikään niistä ei välttämättä päätyisi sisustusprofiiliin.
Koti ei ole Instagram-tili. Sen ei tarvitse näyttää hyvältä kaikille. Riittää, kun se tuntuu hyvältä niille, jotka siellä asuvat.
LÄHTEET
- Homesense / Good Homes Magazine: roomscrolling-tutkimus, 2025
- Lowell: Pohjoismainen tutkimus sosiaalisen median ostopaineen vaikutuksista, 2025
- HUS, Helsingin yliopisto ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue: 3S-tutkimus, 2022
- Psykologi Leea Mattila, Kotiliesi: sisustusvimmasta ja ostoriippuvuudesta
- Sisustussuunnittelija Anna-Kaisa Isotupa, Laitilan Sanomat 3/2026
- Kalevi Korpela, Tampereen yliopisto: ympäristöpsykologian tutkimus
Anna-Kaisa Isotupan ja Leea Mattilan lausunnot ovat peräisin julkaistuista artikkeleista (Laitilan Sanomat 3/2026 ja Kotiliesi).
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat