Kestosuosikki - rintamamiestalo

Rintamamiestaloa voidaan pitää varsinaisena suomalaisten kestosuosikkina. 1940-luvun puolivälin tienoilla alettiin rakentaa uusia pientaloja, joissa oli yhden hormin ympärille rakennettu Tupa, makuukamari, sali ja eteinen. Yläkerrassa oli käyttöullakko, joka vähitellen muutettiin asuintiloiksi, perhekoon ja sen myötä tilantarpeen kasvaessa.

Rintamamiestaloja rakennettiin aina 1960-luvun alkuun asti. lähes 20 vuotta kestäneen rakennusbuuminsa aikana rintamamiestyyppinen talo sai lisää kokoa ja näköäkin. Myös Alvar Aalto suunnitteli oman mallinsa rintamamiestalosta. 1960-luvun aikana talon malli alkoi madaltua ja kaikkia tiloja ei välttämättä enää rakennettu yhden hormin ympärille. Käyttöullakko kuitenkin säilyi vielä.

1970-luvulle tultaessa talot lässähtivät totaalisesti. Harjakatto vaihtui tasakattoon eikä yläkerrasta ollut puhettakaan enää. Samaan aikaan rintamamiestalot alkoivat saada kylkeensä elintasosiipiä, joihin rakennettiin sauna- ja peseytymistilat sekä WC. Ajan hengen mukaisesti nämä lisäsiivet olivat joko loivia harjakattoja tai selkeästi tasakattoisia. Tasakattoiset talot eivät kuitenkaan soveltuneet parhaalla mahdollisella tavalla suomalaisiin olosuhteisiin ja niiden rakentamisesta luovuttiin. Tilalle tulivat täydellistä ääripäätä edustavat, hieman rintamamiestaloakin muistuttavat "käkikellotalot", joiden katto kaltevuus oli 1:1. Tämäkin tyylivaihe jäi varsin lyhyeksi.

Vuosituhannen loppupuolella pientalot muuttuivat suuremmiksi ja yksilöllisemmiksi. Jälleen alkoi myös rintamamiestaloja muistuttavia ratkaisuja ilmestyä maisemaan. Tällä kertaa niihin oli kuitenkin hallitusti sijoitettu myös saunaosasto, WC:t ja kodinhoitohuone sekä muut aputilat. Samanaikaisesti etenkin nuoria ensiasunnon ostajia alkoivat kiinnostaa vanhat rintamamiestalot. Niitä alettiin peruskorjata ja osin laajentaakin nykyaikaiset asuinvaatimukset täyttäviksi.

Tutustu tästä rintamamiestalojen remontointiin ja todellisiin kohteisiin