Rakentamisessa huomioitavia asioita 1

Järjestelmän rakentamisessa kannattaa panostaa laatuun ja ottaa myös huollettavuus huomioon. Putkilinjat rakennetaan oikeisiin kaltevuuksiin ja linjojen taitekohdat on hyvä varustaa tarkastus-/huuhteluyhteillä. Säiliö, olkoon se sitten umpisäiliö, panospuhdistamo tai saostuskaivo, ankkuroidaan huolellisesti ja se routasuojataan esim. uretaanilevyillä. Ankkuroinnin voi tehdä oman maun mukaan valmiilla ankkurointilaatoilla, betonilaatoilla, liinoilla tai vaikka suodatinkankaalla.

Ankkuroinnilla varmistetaan myös säiliöiden pysyminen suorassa. Vatupassi on oleellinen väline rakentamisessa, jotta jätevesi saadaan virtaamaan tasapuolisesti esim. kentän imeytysputkiin ja panospuhdistamo toimimaan kunnolla.

Säiliöitä maahan asennettaessa on tärkeää tarkastaa laitevalmistajien säiliöille antamat maksimiupotusyvyydet - laitevalmistajan takuu ei nimittäin useinkaan korvaa lyttyyn mennyttä säiliötä, jos se on asennettu maksimiarvoja syvemmälle.

Maapuhdistamoiden toiminta perustuu kentässä elävien mikrobien toimintaan. Käytännössä niille tulee rakentaa mahdollisimman hyvät oltavat, jotta ne pystyvät elämään kentässä ja siten puhdistamaan jäteveden. Olot eivät kuitenkaan ole helpot, koska jätevesikuormitus on useimmiten hyvin epätasaista talon asukkaiden elämänrytmistä sekä sauna- ja pyykkipäivistä johtuen.

1. Tiiviit saostuskaivot esikäsittelynä

Saostuskaivot ovat avainasemassa kentän toiminnan kannalta. Saostuskaivoissa vedestä erottuvat kiintoaines ja rasvat, ja vain selkeytynyt vesi jatkaa kenttään. Toiminnan kannalta on oleellista, että saostuskaivoissa on T-haarat kiintoaineen pidätyksen sekä ilmankierron vuoksi, ja että saostuskaivot ovat myös tiiviit. Jos saostuskaivoihin johdetaan salaojavesiä, tai niihin pääsee pinta- tai pohjavesiä, jätevesikuorma on paljon suurempi, kuin mihin kenttä on mitoitettu. Liian märässä kentässä mikrobit eivät pysty toimimaan, mikä yleensä ilmenee kentästä tulevana hajuhaittana.

2. Suodatushiekka mikrobien kasvualustana

Saostuskaivojen perään rakennetaan yleensä joko imeytys- tai suodatuskenttä. Suodatuskentässä suodatushiekka toimii bakteerien kasvualustana. Jos hiekka on liian karkeaa, vesi hulahtaa liian nopeasti läpi, eikä se ehdi puhdistumaan. Karkeassa hiekassa on myös vähemmän tarttumapinta-alaa mikrobeille, jolloin mikrobien määrä ei muodostu riittäväksi. Hiekan ollessa puolestaan liian hienoa, veden läpäisyssä voi tulla ongelmia.

Hiekan toimittajalta pyydetty rakeisuuskäyrä on todiste rakentajalle, että hiekka on juuri oikeanlaista. Hiekkaa tilatessa kannattaa huomioida, että suunnitelmissa esitetty hiekan määrä on useimmiten laskettu tasasivuisen optimikokoisen kentän mukaan - käytännössä hiekkaa kuluu kenttään hieman suunniteltua enemmän.

Suodatushiekkapatja rakennetaan kokoomakerroksen päälle. Hiekka lisätään kerroksittain noin kolmessa erässä ja se tiivistetään aina kerroksittain mieluiten kevyellä täryllä.

3. Mikrobit tarvitsevat happea…

Kun bakteereille on rakennettu oikeanlainen kasvualusta, tulee huolehtia toisesta perusasiasta, eli niiden hapen saannista. Imeytys- ja suodatuskentissä imeytysputket päätetään maanpinnalle tuleviin ilmaputkiin, joiden on yletyttävä talvella lumirajan yläpuolelle. Ilma otetaan kenttään näiden putkien kautta ja se kulkee niin ikään järjestelmän läpi takaperin saostuskaivoihin ja sieltä edelleen talon katolle. Suodatuskentissä myös keruuputket toimivat ilmakanavina.

Jos talossa ei ole tuuletusta katolle, eikä sitä voida lisätä, niin silloin tuuletusputken voi vetää myös talon seinää pitkin, tai maastouttaa sen nousemaan vaikka puun runkoa ylös. Oleellista on, että ilma kiertää. Mikäli esim. pumppaamoratkaisuissa ilmankierron varmistamiseksi järjestelmään asennetaan ylimääräinen tuuletusputki, pitää muistaa, että hajut tulevat ulos putkesta, joka on järjestelmässä ylimpänä. Siksi putken sijainti on syytä miettiä tarkkaan.

4. …ja lämpöä

Vaikka jätevesi on jo itsessään lämmintä, Suomen oloissa kentät on suojattava pakkaselta. Kenttä voidaan täyttää kaivumassoilla vähintään 80 cm:n paksuudelta, jolloin jakokerroksen päälle on hyvä samalla levittää suodatinkangas estämään täyttömaan ja jakokerroksen sekoittuminen. Vaihtoehtoisesti kenttä voidaan eristää esim. uretaanilevyillä, jolloin täyttöpaksuuden on hyvä olla vähintään 40 cm. Myös tuloputki, säiliöt ja kaivot tulisi eristää huolellisesti.

Rakentaminen tulee siis tehdä suunnitelman ja rakentamisohjeiden mukaisesti. Aina tämä ei kuitenkaan ole järkevää kallion tai jonkin muun odottamattoman yllätyksen tullessa vastaan. Seuraavassa jutussa paneudummekin mm. suunnitelmasta poikkeamistilanteisiin, vastuukysymyksiin sekä työmaan viimeistelyasioihin.