Viikon kysymys: Miten rintamamiestalon kellarisauna remontoidaan?

Miten pitäisi tehdä oikein ulkoseinä? Rakenne on nyt ulkoapäin seuraava: patolevy, alkuperäinen pikeys, valettu sokkeli, ilmarako noin 100 mm jossa arviolta noin 50-100 mm lasivillaa, rivinteeraus (savitiili lappeellaan). Saunan kohdalla on vanha panelointi muualla muurattu tiili, ei mitään pinnoitetta.

Entä lattia, joka on ainakin saunan osalta purettava? Kannattaisiko eristää, kun laitamme lattialämmityksen ainakin pesu- ja ehkä myös muihin tiloihin?

Saunan ja pesuhuoneen lattia kannattaa lämmöneristää, jos lattia uusitaan maapohjaan asti ja tiloihin tehdään lattialämmitys. Ulkoseinän lopullista rakennetta ei kuitenkaan voi ratkaista ennen kuin nykyinen seinä on avattu ja tutkittu.

Kysymyksessä kuvattu betoniseinä on ainakin osittain maanvastainen. Sen sisäpuolella on ilmarako, lasivillaa ja lappeelleen muurattu tiiliverhous. Ulkopuolelle tehdyt salaojat, sadevesiviemärit ja routaeristys ovat hyvä lähtökohta, mutta ne eivät vielä kerro, ovatko seinän sisäpuoliset rakennekerrokset kuivia ja vaurioitumattomia.

Ennen purkutöitä tehdään asbestikartoitus ja selvitetään muiden mahdollisten haitta-aineiden tutkimustarve. Tämän jälkeen vanha panelointi voidaan purkaa niin, että seinärakenne päästään tutkimaan. Samalla selviää, onko ilmarako toimiva, millaisessa kunnossa lasivilla on ja onko betoniseinässä kosteusjälkiä tai muuta korjaustarvetta.

Jos tiiliverhous, eriste ja betoniseinä ovat tutkimusten perusteella kunnossa, verhomuuraus voidaan mahdollisesti säilyttää. Uutta lämmöneristettä ei pidä lisätä suoraan nykyisen tiilimuurauksen sisäpuolelle ilman rakennusfysikaalista suunnitelmaa. Maanvastaisen seinän sisäpuolinen lisäeristys muuttaa seinän kuivumisolosuhteita, ja saunan lämmin, kostea sisäilma lisää rakenteen rasitusta.

Jos seinärakenteessa todetaan vaurioita tai nykyinen rakenne ei sovellu saunatilaksi, verhomuuraus ja sen takaiset kerrokset puretaan tarvittavilta osin. Uusi saunan seinärakenne suunnitellaan vasta tutkimustulosten perusteella. Saunan sisäverhouksen taakse tehdään paneloinnin kuivumista edistävä tuuletusväli. Saunan puoleisen höyryä ja ilmavirtauksia rajoittavan kerroksen materiaalit, liitokset ja sijainti määritetään koko seinärakenteen kosteusteknisen toiminnan perusteella.

Jos vanha saunan lattia puretaan ja tilaan tehdään vesikiertoinen tai sähköinen lattialämmitys, uusi lattia lämmöneristetään. Eristys vähentää lämmön siirtymistä maaperään ja parantaa lattialämmityksen toimivuutta.

Ennen lattian avaamista on kuitenkin selvitettävä anturoiden sijainti ja alapinnan korkeus. Kellarin lattiaa ei saa kaivaa syvemmälle perustusten vierestä ilman rakennesuunnittelijan ohjetta, sillä kaivaminen voi heikentää anturoiden alla olevan maan kantavuutta. Uuden lattian rakenne, kaivusyvyys, kapillaarikatko, eristys, betonilaatta ja viemäröinti määritetään kohteen tutkimusten perusteella.

Muiden kellaritilojen lattiat kannattaa eristää samalla periaatteella, jos tilat muutetaan jatkuvasti lämmitettäviksi ja niiden lattiat avataan remontin yhteydessä. Jos lattiarakennetta ei muuten tarvitse uusia, pelkkä lattialämmityksen harkinta ei vielä ole peruste laajalle kaivutyölle.

Kun kellarin lattia avataan, suunnitelmaan kannattaa sisällyttää lattian ja seinän liittymien sekä putkiläpivientien tiivistäminen. Samalla arvioidaan radonputkiston tai imupisteiden tarve.

Pesuhuoneen vedeneristys, lattiakaivojen paikat, viemärien reitit ja lattian kallistukset suunnitellaan yhtenä kokonaisuutena. Myös ilmanvaihto pitää mitoittaa saunan ja pesutilojen käyttöön niin, että tilat kuivuvat käytön jälkeen.

Koska remontissa voidaan avata lattiaa, muuttaa seinärakenteita sekä uusia viemäröintiä ja ilmanvaihtoa, luvan tarve on hyvä selvittää oman kunnan rakennusvalvonnasta ennen töiden aloittamista.

Lähteet

• Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta 782/2017
• Rakennusten kosteustekninen toimivuus – ympäristöministeriön ohje
• Rakentamislaki 751/2023
• Asbesti – Työsuojeluhallinto
• Radonkorjaukset – Säteilyturvakeskus

Ensimmäiseksi kannattaa tarkistaa rakennusvalvonnan arkistosta talon hyväksytyt piirustukset. Niistä selviää, onko sauna- ja pesutila hyväksytty nykyiseen käyttöön ja millaisia rakenteita rakennukseen on suunniteltu.

Seuraavaksi tutkitaan kellarin nykyiset seinä- ja lattiarakenteet. Pelkkä näkyvien pintojen tarkastaminen tai pintakosteusmittaus ei kerro, ovatko verhomuurauksen takana oleva eriste ja betoniseinä kunnossa.

Vuonna 1953 valmistuneessa talossa purettavien materiaalien asbestipitoisuus on selvitettävä ennen purkutöitä. Haitta-ainekartoittaja määrittelee, mistä näytteet otetaan ja miten se tehdään turvallisesti. Varsinaiset rakenneavaukset voidaan aloittaa, kun tiedetään, sisältävätkö avattavat materiaalit asbestia tai muita haitta-aineita.

Lue lisää: Kuntokatselmus, kuntotarkastus vai kuntotutkimus?

Verhomuuraus voidaan mahdollisesti jättää paikalleen, jos tutkimuksissa todetaan sen ja seinän muiden rakennekerrosten olevan kunnossa. Samalla pitää varmistaa, että suunniteltu seinärakenne toimii kellarin kosteusolosuhteissa ja kestää saunan aiheuttaman lämpö- ja kosteusrasituksen.

Jos verhomuurauksen takana oleva eriste on vaurioitunut tai rakenne ei sovellu tulevaan käyttöön, muuraus voidaan joutua purkamaan. Purkaminen tuo jonkin verran lisää tilaa, mutta muurauksen tehtävä ja liittyminen muihin rakenteisiin pitää selvittää ennen työn aloittamista.

Kysymyksessä mainittu maanpinnan suuntainen eristyslevy vaikuttaa routaeristykseltä. Sen sijainti ja tarkoitus pitää tarkistaa suunnitelmista tai paikan päällä. Vaakasuuntainen routaeristys ei kerro, miten maanvastainen seinä on lämmön- ja kosteudeneristetty.

Kellarin maanvastainen seinä altistuu maaperän kosteudelle. Saunan puolelta rakenteeseen kohdistuu lisäksi lämpimän ja kostean sisäilman rasitus. Sisäpuolisen eristeen lisääminen muuttaa betoniseinän lämpötilaa ja kuivumista, joten ratkaisua ei pidä valita pelkän eristepaksuuden perusteella.

Ympäristöministeriön kosteusteknisen ohjeen mukaan maanvastaisten seinien kosteusongelmat pyritään ensisijaisesti ratkaisemaan rakennuksen ulkopuolelta. Jos kosteuden hallinta toteutetaan sisäpuolisilla ratkaisuilla, ne vaativat yksityiskohtaista erityissuunnittelua.

Ulkopuolen aikaisempi kunnostaminen on hyvä lähtökohta. Suunnittelijan pitää silti tarkistaa salaojien korkeus ja toimivuus, seinän ulkopuolinen vedeneristys sekä maanpintojen kallistukset. Samalla arvioidaan, voiko nykyinen seinä kuivua turvallisesti.

Lue lisää: Miten kellarin sisäpuolinen eristys toteutetaan?

Kellarin lattia voidaan joutua purkamaan, jos sen alle rakennetaan uusi lämmöneristys, lattialämmitys tai viemäröinti. Ennen maapohjan kaivamista pitää selvittää anturoiden sijainti ja alapinnan korkeus.

Liian syvä kaivaminen perustusten vierestä voi heikentää anturan alla olevaa maata ja vaarantaa perustusten kantavuuden. Jos lattiaa halutaan madaltaa tai uusi rakenne ulottuu lähelle anturoiden alapintaa, rakennesuunnittelijan pitää määrittää turvallinen kaivutapa. Perustuksia voidaan joutua vahvistamaan vaiheittain.

Uuden lattian rakenne suunnitellaan maaperän, kosteusolosuhteiden ja perustamistavan perusteella. Suunnitelmassa määritetään kapillaarikatko, lämmöneristys, radonsuojaus, betonilaatan rakenne sekä lattialämmityksen vaatimat ratkaisut. Rakennesuunnittelija määrittää myös turvallisen kaivusyvyyden.

Lattian lämmöneristäminen on yleensä perusteltua, jos lattiarakenne uusitaan ja kellari muutetaan jatkuvasti lämmitettäväksi tilaksi. Lämmöneristys vähentää lämmön siirtymistä maaperään ja parantaa lattialämmityksen energiatehokkuutta.

Kun kellarin lattia avataan laajasti, samalla voidaan toteuttaa lattian ja seinän liittymien sekä läpivientien ilmatiivistys. Suunnittelussa arvioidaan myös radonputkiston tai imupisteiden tarve.

Jos talossa ei ole aikaisemmin mitattu radonia, mittaus kannattaa tehdä ennen remonttia aikataulun salliessa. Mittauspurkki sijoitetaan alimman asutun kerroksen tilaan, jossa oleskellaan paljon. Mittaus kestää vähintään kaksi kuukautta ja tehdään syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana. Remontin jälkeen mittaus uusitaan, jotta sisäilman radonpitoisuus voidaan tarkistaa uuden alapohjan valmistuttua.

Luvan tarve riippuu remontin laajuudesta. Tavallinen olemassa olevan märkätilan pintaremontti ei yleensä edellytä rakentamislupaa. Tässä kohteessa suunnitellaan lattian purkamista ja mahdollisesti seinärakenteiden, viemäröinnin sekä ilmanvaihdon muuttamista. Siksi luvan tarve pitää selvittää kunnan rakennusvalvonnasta ennen purkutöiden aloittamista. Ensin tarkistetaan hyväksytyistä piirustuksista, onko kellarin sauna- ja pesutila hyväksytty nykyiseen käyttöön.

Rakentamislupa voi olla tarpeen esimerkiksi silloin, kun korjaus on rakennuksen rakentamiseen verrattava, toimenpidealueen kantava rakenne on vaurioitunut, korjaustoimenpiteet voivat vaarantaa rakennuksen terveellisyyden tai turvallisuuden tai rakennuksen osan käyttötarkoitusta muutetaan olennaisesti.

Lue lisää: Tarvitseeko remonttiin rakentamisluvan?

Pyydä vanhoihin kellarirakenteisiin perehtynyt suunnittelija tutkimaan lähtötilanne. Rakenteita avataan haitta-ainekartoituksen jälkeen sen verran, että seinän ja lattian todellinen toteutustapa sekä kunto saadaan selville. Samalla määritetään anturoiden korkeus ja tarkistetaan ulkopuolisen kosteudenhallinnan toimivuus.

Tutkimustulosten perusteella laaditaan rakenne-, märkätila- ja LVI-suunnitelmat. Vasta niiden jälkeen voidaan päättää, säilytetäänkö verhomuuraus, kuinka paljon lattiaa puretaan ja millaisilla rakennekerroksilla kellarisauna toteutetaan.

Kiinteitä rakennepaksuuksia ei voi antaa turvallisesti ilman näitä lähtötietoja.