Betonin valinta

Juuri oikeanlaisen betonimassan valitseminen rakennuskohteeseen on suunnittelijan tehtävä. Rakennesuunnitelmien perusteella valitaan käytettävä betoni, joka täyttää kaikki sille asetetut ominaisuudet rakenteen lujuudesta, rasituksen kestävyydestä, suunnitellusta käyttöiästä, pinnan laadusta sekä muista mahdollisista erityisvaatimuksista. Näistä rasitusluokkavaatimus on nykyään hyvin pitkälle määräävä tekijä betonin valinnassa. Käyttökohteeseen huonosti soveltuvan betonilaadun käyttäminen johtaa yleensä epätaloudelliseen ja jopa laadultaan huonoon lopputulokseen.

Käytettävän betonin koostumuksella ja massaominaisuuksilla on merkittävä vaikutus betonityön onnistumiseen sekä kovettuneen betonin ominaisuuksien saavuttamiseen. Valmiin betonirakenteen ominaisuuksien lisäksi on otettava huomioon betonointikohteen olosuhteet sekä käytettävien betonointi- ja siirtomenetelmien erikoispiirteet. Parhaiten oikean betonin valinta onnistuu suunnittelijoiden, työmaan ja betonin toimittajan yhteistyönä.

Betonin valintaan liittyviä osatekijöitä ovat betonilaadun lujuus- ja notkeusluokka sekä maksimiraekoko. Betonilaaduksi valitaan valettavaan rakenteeseen parhaiten soveltuva ja vaatimukset täyttävä betonilaatu.

Betonin lujuusluokaksi valitaan suunnitelmissa esitetty rakenteen kantavuuden edellyttämä lujuusluokka, ellei betonin säilyvyys edellytä korkeampaa lujuusluokkaa. Säilyvyyden vaatima betonin koostumus ja vähimmäislujuusluokka määräytyvät suunnitelmissa esitettyjen rakenteen käyttöiän ja rasitusluokkien perusteella. Ulkorakenteissa säilyvyysvaatimus edellyttää usein korkeampaa lujuusluokkaa kuin kantavuus, jolloin lujuusluokka valitaan säilyvyyden perusteella. Betonin lujuus valitaan käyttötarkoituksen mukaan ja sitä säädetään betonin koostumuksella ja erityisesti vesisementtisuhteella.

Esimerkkejä lujuuksista:

• Pintabetonilattiat, seinät ja pilarit (sisätilat) > K25
• Ulkona olevat rakenteet > K35
• Maanvarainen autotallin laatta > K45

Betonin maksimiraekooksi valitaan mahdollisimman suuri maksimiraekoko huomioiden massan siirtotapa, valettavan rakenteen mitat sekä raudoitustiheys. Maksimiraekoon pienentyessä betonissa tarvittavan sementtiliiman määrä kasvaa, joka johtaa betonin viruman, kutistuman ja halkeilun lisääntymiseen. Tyypillisimmin käytetyt raekoot betonissa ovat: 8, 12, 16 ja 32mm.

Massan notkeudeksi valitaan mahdollisimman jäykkä massa huomioiden massan siirto- ja tiivistystapa, valettavan rakenteen mitat, muotin tiiveys ja kestävyys, raudoitustiheys sekä vallitsevat olosuhteet. Notkeuden kasvaessa betonissa tarvittavan sementtiliiman määrä kasvaa, joka johtaa betonin viruman, kutistuman, erottumisriskin ja halkeilun lisääntymiseen. Betonityön vaatiessa suurempaa notkeutta on käytettävä notkistavia lisäaineita. Betonin notkeus kuvaa betonimassan kykyä mukautua muotin muotoihin siten, että muotti täyttyy joka kohdasta.

Yleisimmät notkeusluokat:

• Nestemäinen S4: Helposti leviävä ja tiivistyvä betonimassa.
• Vetelä S3: Hyvä valettavuus ja tiivistettävyys. (pienet ja tiheästi raudoitetut rakenteet)
• Notkea S2: Hyvä koossapysyvyys. Leviää hitaasti ja vaatii tiivistyäkseen tärytystä.
• Jäykkä S1: Jäykkä betonimassa. Vaikea tiivistää sauvatärytyksellä. Betonipinnan hierto koneellisesti

Peruslähtökohtana on tehtaalla normaalisti käytettävä sideaineyhdistelmä ( yleissementti, plussementti, rapid/pika + tuhka/kuona ). Viileissä olosuhteissa ja talvella siirrytään tarvittaessa käyttämään nopeampia sideaineyhdistelmiä, erityisesti lattiabetoneissa. Massiivivaluissa ja kuumissa olosuhteissa pyritään käyttämään alhaisen lämmöntuoton omaavaa sideaineyhdistelmää.

Rudus valmistaa lukuisia erilaisia valmisbetonilaatuja, joissa tuoreen ja kovettuneen betonin ominaisuudet on optimoitu erilaisiin rakenteisiin ja käyttötarkoituksiin mahdollisimman hyvin soveltuviksi. Useiden betonilaatujen ominaisuuksia voidaan lisäksi säädellä erikseen tilattavien lisäaineiden tai -ominaisuuksien avulla. Tutustu valmisbetoneihin täältä.