Linnunpöntöt kuntoon: Käytännön opas pesivien lintujen auttamiseen

Moni ei tule ajatelleeksi, että pienellä puulaatikolla voi olla iso vaikutus lintujen selviytymiseen. Silti linnunpönttö on juuri sitä eli konkreettinen tapa tukea luonnon monimuotoisuutta silloin, kun se sitä tarvitsee.

Suomessa pesivistä lintulajeista moni on kolopesijä. Se tarkoittaa, että ne rakentavat pesänsä puunkoloon tai rakennuksen rakenteisiin. Ongelmana on, että sopivia luonnonkoloja on nykyään yhä vähemmän. Metsien harvennukset, lahopuiden vähyys ja rakennusten tiiviys ovat vähentäneet näitä elintärkeitä pesäpaikkoja.

Linnunpöntöistä hyötyviä lajeja on Suomessa useita kymmeniä. Tiaiset, kuten talitiainen ja sinitiainen, ovat tutuimpia pöntön käyttäjiä, mutta myös kirjosieppo, leppälintu, varpunen, kottarainen ja jopa useat pöllölajit ja vesilinnut hyödyntävät pönttöjä, jos ne vain ovat oikean kokoisia ja oikein sijoitettuja.

Kun pesintä onnistuu, lintukanta voi vahvistua, ja ekosysteemi pysyy tasapainossa. Esimerkiksi tiaiset vähentävät tuhohyönteisiä puutarhassa ja metsässä, ja kottarainen pitää nurmikentät vapaana toukista. Linnut ovat osa luonnon hyvin toimivaa kiertoa.

Linnunpönttö ei ole yhden mallin ratkaisu. Eri lintulajit tarvitsevat erikokoisia ja erityyppisiä pönttöjä ja näissä mitoissa on syytä olla tarkkana.

Liian suuri lentoaukko altistaa pesän vaaroille, liian pieni taas estää linnun pääsyn sisään. Alla suuntaa-antavia mittoja:

Linnunpönttö ei ole kertakäyttöinen. Jotta se pysyy turvallisena ja käyttökelpoisena vuodesta toiseen, se tarvitsee huoltoa ja yllättävän vähän riittää.

Pöntöt kannattaa tarkistaa ja puhdistaa aikaisin keväällä ennen pesintäkauden alkua, eli helmi–maaliskuussa. Toinen hyvä hetki on myöhäissyksyllä, kun linnut ovat jo jättäneet pesänsä.

Säännöllinen huolto vähentää pesäloisten, kuten höyhenpunkkien ja lintukirppujen, leviämistä. Samalla tarkistetaan, ettei pönttö ole päässyt lahomaan tai irtoamaan kiinnityksistään.

Hyvä linnunpönttö ei ole pelkästään hyvin tehty, vaan sen sijainti ratkaisee, otetaanko se käyttöön. Pöntön paikka vaikuttaa siihen, kuka sen valitsee pesäpaikakseen, kuinka turvallinen se on, ja onnistuuko pesintä ylipäätään.

Suunta, korkeus ja ympäristö

• Suuntaa lentoaukko kohti itää tai kaakkoa. Näin pönttö välttää päivän kuumimman auringonpaisteen ja rankimmat sateet.
• Pidä pönttö varjossa tai puolivarjossa. Esimerkiksi lehtipuun runko tai metsänreuna toimii hyvin.
• Sijoita pönttö riittävän korkealle. Useimmat pikkulinnut pesivät mielellään 1,5–3 metrin korkeudella. Pöllöt, telkät ja muut suuremmat lajit vaativat enemmän, jopa 4–6 metriä tai korkeammallekin.

Matalat pöntöt ovat helpommin petojen, erityisesti kissojen, näätien ja oravien, ulottuvilla. Kiinnityspaikassa kannattaa käyttää harkintaa: Onko pönttö helposti tarkistettavissa, mutta samalla tarpeeksi suojassa?

Miten pönttö kiinnitetään?

• Käytä vahvaa, sääolosuhteita kestävää kiinnitystä. Sinkitty rautalanka tai UV-suojattu naru on hyvä valinta.
• Vältä nauloja ja ruuveja suoraan puun runkoon. Ne vahingoittavat puuta ja löystyvät ajan myötä puun kasvaessa.
• Älä kiinnitä pönttöä liian tiukkaan. Jätä hieman liikkumavaraa, jotta runko voi elää ilman että kiinnitys katkeaa.

Pöntön tulisi pysyä paikallaan kovassakin tuulessa, mutta silti olla tarvittaessa irrotettavissa huoltoa varten. Siksi yksinkertainen ja fiksu kiinnitystapa on kaiken a ja o.

Jos pönttö on turvallisessa, rauhallisessa paikassa ja oikein suunnattu, lintu kyllä löytää sen. Ja kun paikka vielä säilyy vuodesta toiseen, sama lintu saattaa palata seuraavalla kaudella uudelleen.

Molemmissa on puolensa. Valmispönttö on nopea vaihtoehto, ja laadukkaimmat niistä ovat hyvin mitoitettuja, kestäviä ja käyttövalmiita. Itse rakennettu pönttö taas tarjoaa mahdollisuuden räätälöidä rakenteet, käyttää ekologisia materiaaleja ja esimerkiksi tehdä useita pönttöjä yhdellä kertaa.

BirdLifen ja Luomuksen tekemät seurantahankkeet osoittavat selvästi, että pönttöjä hyödyntävät lajit pesivät enemmän ja onnistuvat paremmin alueilla, joilla sopivia pönttöjä on tarjolla. Erityisesti kirjosiepon pesintä onnistuu selvästi todennäköisemmin hyvin hoidetussa pöntössä kuin luonnonkulossa.

Esimerkiksi Pönttöbongaus-tapahtumassa on nähty, miten pönttöjä ripustaneet ihmiset saavat vuosittain seurata, kuinka pesintä alkaa, poikaset kasvavat ja lopulta lähtevät lentoon. Samalla syntyy arvokasta tietoa lintukantojen kehityksestä.

Pönttö ei pelasta koko lajia, mutta se pelastaa yksittäisiä pesintöjä. Kun yksi onnistunut pesintä tuo maailmaan jopa 5–10 poikasta, vaikutus on kerrannainen. Ja jos pönttö pysyy käytössä useita vuosia, puhutaan jo kymmenistä linnuista.

Lisäksi linnut ovat osa toimivaa ekosysteemiä. Esimerkiksi tiaiset syövät kesällä valtavia määriä hyönteisiä, mikä voi näkyä konkreettisesti vaikkapa puutarhan kasvuston hyvinvoinnissa.

Pönttö on siis pieni panostus, joka tuottaa hyötyä sekä luonnolle että ihmiselle. Linnunpönttö ei ole vain puinen laatikko. Se on konkreettinen keino vaikuttaa. Oikein tehtynä ja huollettuna se tarjoaa monelle lintulajille mahdollisuuden pesiä, ja sinulle mahdollisuuden seurata luonnon tapahtumia lähietäisyydeltä.

Olipa sinulla rivitalopiha, metsäkaistale tai mökkimaisema, linnunpöntölle löytyy aina paikka. Ja mitä enemmän pönttöjä ripustetaan, sitä enemmän linnut löytävät pesäpaikkoja – ja sitä elinvoimaisempi suomalainen lintuluonto on vielä tulevinakin keväinä.